Ystävykset | Page 5

risteilty?ns? nuoruudessaan koko maan ja ei ansaittuaan matkustuksistaan mit??n, oli tullut siihen p??t?kseen, ett? el?? ja kuolla yhdell? ja samalla paikalla, oli paras osa, mit? h?n osasi toivoa omalle armaallensa. Nello ei vastannut mit??n.
H?ness? kyti sama into, joka ennen muinoin synnytti Rubens'it, Van Dyk'it. Nello uneksi toisenlaista tulevaisuutta. Varakkaan maanviljeli?n turvallinen asema ei vieh?tt?nyt h?nt?. Temppelin kultainen huippu, punertava aamurusko ja ihanat jumalan ?idin kasvot puhuivat h?nelle toisenlaisesta tulevaisuudesta. Unelmansa uskoi h?n ainoastaan Patrasille ja lapsellisesti kuiskutteli ne koiran korvaan heid?n yhdess? ty?t? tehdess??n aamulla ja silloin kun lep?siv?t joen rannalla humisevain kaislojen keskell?.
Semmoisia unelmia on vaikea sanoilla kertoa ja viel? vaikeampi olisi ollut synnytt?? niihin kuulian my?t?tuntoisuutta. Ne ainoastaan olisivat huolestuttaneet ja murheelliseksi saattaneet ukko-raukan. Sill? ukko katsoi tuota likaista juomalan sein?ll? riippuvaa Neitsyt Maarian kuvaa juuri yht? ihanaksi ja hyv?ksi kuin sit?ki mestariteosta, jota katsomaan ulkomaalaiset tulvasivat Flandriaan maailman kaikilta haaroilta.

VI.
Paitsi Patras'ia ilmoitti Nello rohkeita toivojansa ainoastaan pienelle Aloisalle. T?m? tytt?nen asui tuossa vanhassa punaisessa myllyss?. H?nen is?ns?, myll?ri, oli kyl?n varakkain mies. Aloisa oli kaunis tytt? hienoilla, ympyri?isill?, punaisilla kasvoilla. Suuret tummat ihanat silm?ns? antoivat koko n??lle sanomattoman sulouden.
Aloisa oli usein Nellon ja Patrasin seurassa. Yhdess? he telmiv?t pelloilla, yhdess? juoksivat hangella, yhdess? poimivat he kukkia ja marjoja, yhdess? he k?viv?t tuossa harmaassa kirkossa ja istuivat usein yhdess? myll?rin talon iloisen takan edess?. Aloisa oli seudun rikkahin tytt?. H?nell? ei ollut velji? eik? sisaria. H?nen sininen villainen hameensa ei ollut milloinkaan rikkonainen; sit?paitsi oli h?nell? aina paljon leikkikaluja ja tuomisia. Ensikerran k?yty?ns? Herran ehtoollisella olivat h?nen keltaiset k?h?r?ns? peitetyt somalla myssyll? hienoimmista pitseist?, jotka oli saanut perinn?ksi mummoltaan. H?n oli vasta kahdentoista vuotinen, kun kyl?ss? jo puhuttiin ett? h?nest? tulee kaunis kadehdittava morsian. H?n oli kuitenki viel? iloinen teeskentelem?t?n lapsi, joka ei hiukkaakaan ylpeillyt rikkaudestaan ja kaikista kumppaneistaan h?n enimm?n rakasti vanhan Jean Daasin k?yh?? tytt?renpoikaa, ja h?nen koiraansa.
Kerran tyt?n is? Baas Hoges, muuten hyv? ihminen, ainoastaan jotensaki kuivakiskoinen, sattui l?yt?m??n soman joukon, suurella kedolla, myllyn takana, heinill? istui h?nen tytt?rens?. Patrasin suuri, karvainen p?? lep?si h?nen syliss?ns?. Sek? lapsi ett? koira olivat kaunistetut valmu-kukista tehdyill? seppeleill?. Nello piirusteli heid?n kuvaansa puhtaalle sile?lle pet?j?-laudalle hiili-palasella.
Myll?ri seisoi ja katseli kyyneleet silmiss?. Kuva oli erinomaisen yhdenn?k?inen ja h?n suuresti rakasti ainoaa tyt?rt?ns?. Yht'?kki? h?n julmasti alkoi torua tytt?? siit?, ett? h?n t?ss? silloin, kun ?iti h?nt? odottaa kotona ja laittoi h?nen kotiin itkev?isen? ja pel?styneen?; sitten k??nnytty?ns?, tempasi h?n laudan Nellon k?dest?.
"Useinko sin? aikaasi kulutat n?iss? joutavissa toimissa?" kysyi h?n vapisevalla ??nell?.
Nello punastuneena painoi p??ns? alas.
"Min? piirr?n kaikki, mit? n?en", s?p?tti h?n.
Myll?ri oli vaiti; sitten ojensi h?n Nellolle k?tens?, jossa kiilsi hopearaha.
"T?m? on turhuutta, kerron sulle viel?ki kerran, t?m? on tyhj? ajan-hukkaaminen. Kuva on yhden-n?k?inen ja miellytt?? vaimoani. Ota siis t?m? hopearaha ja anna kuvasi minulle".
Puna katosi nuoren Ardennilaisen kasvoilta. H?n nosti p??ns? ja pani k?tens? sel?n taakse.
"Pit?k??tte niinhyvin rahat kuin kuvaki, Baas Hoges," sanoi poika yksinkertaisesti. "Te olette usein olleet minulle hyv?." Senj?lkeen kutsui h?n Patrasin ja meni pellon yli pois.
"Min? olisin voinut n?hd? ne tuolla rahalla," kuiskasi h?n Patrasille, "mutta enh?n voinut myyd? h?nen kuvaansa tuonkaan onnen edest?."
Baas Hoges tuli suuresti rauhattomana myllyllens?.
"Tuo poika ei saa niin usein olla Aloisan seurassa," sanoi h?n iltasella vaimollensa. "Leikki voi loppua sill?, ett? he rakastuvat toisiinsa ja rupeavat katsomaan itse?ns? sulhaseksi ja morsiameksi. H?nell? on jo n?et viisitoista vuotta ja Aloisalla kaksitoista".
"H?n on hyv? ja rehellinen poika", vastasi vaimo, tarkastellen kuvaa, joka riippui uunin p??ll? kukkuvan sein?kellon ja vahaisen Ristiinnaulitun rinnalla.
"Niin, se on totta", sanoi myll?ri tyhjent?en tina-haarikkonsa.
"Siis, jospa tuo noin k?visikin, kuin luulet," sanoi vaimo hiljaisesti, "niin eih?n tuo niin kauhea onnettomuus olisi. Tyt?ll?mme on kylliksi kahdelle ja sit?paitsi onni ei ole rikkaudessa".
"Sin? olet vaimo, ja sent?hden my?s tuhma", sanoi myll?ri, ly?den piippuansa p?yt??n: "Poika on kerj?l?inen; maalari-unelminensa on h?n huonompi jokaista kerj?l?ist?. Katso lasten per??n. He eiv?t saa niin usein n?hd? toisiansa. Jos se ei tapahdu, laitan min? tyt?n luostariin jumalisien ja ankarain nunnain hoidettavaksi."
Vaimoparka pelj?styi ja lupasi t?ytt?? miehens? tahdon. H?n ei aikonut eroittaa lasta rakastetusta kumppanistansa ja eip? myll?ri itsek??n aikonut olla niin kova ja ankara poika-raukalle, jonka ainoa vika oli k?yhyys.
Oli monta keinoa, joilla saattoi eroittaa Aloisan h?nen rakkaasta toveristansa. Nello, tuo tunteellinen ja v?hin itserakaskin Nello loukkautui ja heitti k?ymiset vanhassa, punaisessa myllyss?. H?n ei ollenkaan tiet?nyt mik? h?nen rikoksensa oli ja luuli, ett? h?n suututti Baas Hogesia kun uskalsi piirt?? Aloisan kuvan tuolla pellolla. Kun rakastavainen lapsi hypp?si h?nen luoksensa ja luottavaisesti pani k?t?sens? h?nen k?teens?, silloin h?n surullisesti hymyili ja puhui h?nelle vakavalla ja hell?ll? huolella:
"El? Aloisa suututa is??si. H?n ajattelee, ett? min? opetan sinua, kultaseni, laiskehtimaan, h?n ei tahdo, ett? sin? olisit luonani. H?n on hyv? ihminen ja rakastaa sinua -- siis emme huoli suututtaa h?nt?, Aloisa".
T?m?n h?n puhui syv?ll? surulla. Luontokaan ei h?nest? en??n n?ytt?nyt niin vieh?tt?v?lt?, kuin ennen, menness?ns? koiransa kanssa kaupunkiin.
Vanha, punainen mylly oli ennen aina pys?ys-paikkana h?nelle. H?n oli tottunut seisattumaan sen luona kaupunkiin menness? ja sielt?