Ystävykset | Page 3

h?n vet?? k?rryj? hampaillansa.
Viimein ukko my?ntyi liikutettuna pelastetun el?imen itsep?isyydelt? ja kiitollisuudelta. H?n rakensi k?rryn niin, ett? koiran oli sit? helppo vet??. T?st? saakka t?ytti Patras t?m?n velvollisuutensa joka p?iv?.
Talven tultua, kiitti ukko Jumalaa ja kohtaloansa, jotka saattivat h?nen L?wenin markkinap?iv?n? l?yt?m??n tuon kuolevaisen koiran. Nyt oli h?n hyvin vanha, voimansa heikkonivat vuosi vuodelta; h?nelle olisi ollut kovin ty?l?s vet?? k?rry? lumikinoksia tahi likaisia ja liukkaita teit? ilman voimakkaan ja k?rsiv?isen elukan avutta. Patras'ista n?ytti t?m? el?m? paradisilt?.
Entinen is?nt?ns? pakoitti h?nen rasittamaan itse?ns? liiallisen kuorman vet?misell? ja joka askeleella ajeli koiraa piiskan ly?nnill?; nyt sit?vastoin Patras huviksensa veteli t?t? pient? vaalean-viheri?ist? k?rry? kiilt?vine vaski-astioineen, astellen vakavan ukon rinnalla. Vanhus aina palkitsi koiraansa lemmell? ja hyv?ll? sanalla. Ty?ns?ki loppui kello 3 tahi 4 j?lkeen puolen p?iv?n ja sen per?st? oli h?n vapaa; h?n sai joko veny? p?iv?npaisteessa, juoksennella niityill? yst?v?ins? koirain tahi lapsen parissa. Patras oli aivan onnellinen.
H?nen vanha is?nt?ns? oli murhattu er??ss? markkinatappelussa eik? kukaan h?irinnyt koiran onnellista el?m?? uudessa, armaassa asunnossa.
Muutaman vuoden kuluttua oli luuvalo niin halvauttanut Jean Daasin j?senet, ettei h?n en?? voinut kulkea kaupungissa k?rryineen. Silloin pieni, kuusi-vuotias Nello, joka usein oli saattanut ukkoa ja siis tunsi kaupungin, otti vanhuksen sijan k?rryn vieress?, m?i maitoa, sai rahat ja vei ne omistajilleen tarkalla rehellisyydell? ja semmoisella vakavuudella, joka kaikkia ihastutti.

III.
Pikku Nello oli soma lapsi ruskeoilla, vakavilla silmill?, ihanilla punaisilla poskilla ja vaaleilla silkki-k?h?rill?. Taiteiliat usein piirustivat tuon pienen sivu-kulkevan joukon -- viheri?isen k?rryn kiilt?vine vaski-astioineen, suuren tummanruskean koiran, jonka valjaissa kellot soittelivat joka askeleella ja pienen heikon lapsen puukengiss?, lauhkealla, surullisella, viattomalla ja onnellisella katsannolla; t?m? n?ytti niin yhden-n?k?iselt? niiden lapsellisten kasvojen kanssa, jotka ovat syntyneet Rubens'in mahtavasta pensselist?.
Nello ja Patras toimittivat hyv?sti ja vire?sti ty?ns?. Kes?ll?, kun Jean Daas tunsi itsens? terveemm?ksi, meni h?n ulos, istuutui tupansa kynnykselle, l?mmittelihe auringon paisteessa, torkkuessaanki rukoili, ja havahtui kellon ly?dess? kolme, jolloin tavallisesti yst?v?ns? palasivat kaupunki-retkelt??n. Kotiin tultuansa hyppeli Patras valjaista p??ty?ns? iloisella haukunnalla ymp?ri, Nello ylpe?n? kertoili p?iv?n tapauksia. T?m?n j?lkeen istuutuivat kaikki sy?m??n ruisleip??ns?, maitoansa tahi lient?ns?. Illan tultua nukkuivat he rauhassa ukon viel? kau'an rukouksia sopottaessa.
N?in kuluivat p?iv?t ja vuodet. Yst?vykset viettiv?t tervett?, rehellist? ja onnellista el?m??.
Kev??ll? ja kes?ll? oli heill? eritt?in hyv?. Flandria ei yleens? ole mik??n kaunis seutu. Antverpenin ymp?rist? on yksi sen rumimmista paikkakunnista. Ruis ja pelto-nauris, niityt ja pellot vaihtelevat t?ll? sile?ll? lakeudella ja antavat seudulle v?sytt?v?n yksitoikkoisen muodon. Ainoastaan toisinaan siell? t??ll? kohtaa silm? jonkun kolkon, harmaan tornin, josta kuuluu liikuttava kellojen ??ni, tahi n?kee yksin?isen puunsahaajan kantavan kuivia risuja, tahi kotiansa palaavan elonleikkaajan lyhde syliss?; ne el?hdytt?v?t hiukan kuollutta ymp?rist??. T??ll? ei ole vaihtelevaisuutta, ei kauneutta; sit?, joka on el?nyt vuorien ja metsien keskell? t?m? yksitoikkoinen ja loppumatoin tasanko painaa, niinkuin vankia painavat vankilan sein?t. Kuitenki on t?m? seutu viheri? ja hedelm?llinen. N?ill? laveoilla n?kyaloilla on oma kauneutensa. Jokien varsilla, kaislojen keskell? kasvaa mahtavia, tuoreita puita ja kukkasia, joiden sivutse liukuvat pikkuset purje-venheet moniv?risine lippuineen, kauniilta n?ytt?en lehtien v?list?. Vaan oli miten oli, t??ll? oli yllin kyllin tilaa ja vapaisuutta pienelle lapselle ja h?nen yst?v?llens?. He molemmat katsoivatki sen suurimmaksi huvitukseksi lopetetun ty?ns? j?lkeen piehtaroida pehmyell? nurmella joen rannalla ja katsella laivoja, jotka toivat ulkomaan tavaroita kyl??n.
Tosin el?m?ns? oli vaikea talviseen aikaan, sill? heid?n t?ytyi nousta jo pime?ll? kylm??n myrsky-pakkaseen; harvoin saivat he sy?d? kyll?ksi; monena pitk?n? y?n? oli m?kkisess? yht? kylm? kuin liiteriss?kin. Kev??ll? ja kesill? auringon s?teiden valaisema ja komean viheri?isen k?ynn?ksen ymp?r?im? m?kkinen n?ytti somalta; mutta talvella tuuli puhalteli hataran m?kkisen ra'oista, viinik?ynn?s oli mustunut ja hiljaiset tasamaat synnyttiv?t ik?vi? tunteita. Toisinaan talvella m?kkisen koko lattia oli paksussa j??ss?; silloin oli heill? kovat p?iv?t. Pienen Nellon heikot j?senet kangistuivat lumessa ja j??tik?t leikkeliv?t Patrasin vahvoja v?sym?tt?mi? k?p?li?.
Mutta ei tuota kumpikaan heist? valittanut. Lapsi puukengiss? voimakkaana ja urhoollisena asteli yst?v?ns? rinnalla pitkin j??tyneit? peltoja kellojen soidessa ja kilistess?. Sattuipa silloin t?ll?in joku em?nt? Antverpeniss? antamaan heille kupin lient? ja kappaleen leip??, tahi joku hyv?syd?minen kauppias latoi muutamia halkoja heid?n pienoiseen k?rryyns?, sen kulkiessa kotiap?in, tahi joku s??liv?inen muori omassa kyl?ss?ns? lahjoitti heille v?h?n maitoa. Kas! silloin he juoksivat pitkin valkoisia tasankoja varhain aamulla iloisina ja onnellisina ja hyppeliv?t kotiin riemu-huudoilla.
Niin ylip??ns? ei heid?n el?m?ns? ollut huono. Patras, tavattuaan suurella tiell? eli kadulla koiria, jotka tekiv?t ty?t? y?t p?iv?t ja saivat palkaksi ainoastaan ly?misi? ja kirouksia, koiria, jotka paleltuivat ja kuolivat n?lk??n, tunsi itsens? onnellisimmaksi olennoksi maan kannella.
H?nen usein t?ytyi nukkua n?lk?isen?; usein t?ytyi h?nen tehd? ty?t? kuumana puolip?iv?n? ja kylm?n? talvisena aamupuhteena; h?nen jalkojansa usein ter?v?t kivet kadulla haavoittivat ja j??tik?t leikkasivat. Aina oli h?n kuitenkin tytyv?inen ja kiitollinen kohtalollensa, urhoollisesti toimitti h?n teht?v?ns?, sill? yst?v?lliset silm?t hymyiliv?t h?nelle. T?ss? oli Patrasille kylliksi.

IV.
Mutta Patrasillaki oli oma huolensa. Antverpeniss? tavataan joka askeleella vanhoja, pimeit?, juhlallisia kirkkoja; ne seisovat kopeain ja mutkaisien katujen varsilla; niit? ik??nkuin rutistaa kartanoiden ja juomahuoneiden portit. Tornit n?kyv?t joen puolelta. Ylh??ll? ilmassa kuuluu niist? kellojen soitto ja ajoittain nousee kirkkojen synke?ist? kuvuista hiljaisen laulun ja soiton