Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa | Page 7

hän Mekan merisatamaan, purjehti arabialaisessa laivassa
Punaista mertä Suez'iin ja saapui taas Kairoon Maaliskuun 14 p. 1846.

10. Arabialaisten luonteen hurjat puolet.
Levättyänsä ennen kerrotusta vaivaloisesta toivioretkestään
muhamedilaisten pyhille paikoille, Wallin Jouluk. 7 p. 1846 jälleen
läksi uudelle matkalle. Hän kävi Sinain-vuorella, Jerusalemissa,
Nazaret'issa, Genezaret-järvellä ynnä muilla Vapahtajan elämän kautta
tutuilla, rakkailla paikoilla ja palasi Kesäk. 14 p. 1847 Kairoon takaisin.
Paljon olisi ollut hänen kertomuksissaan näistäkin maista huvittavaa
lukijoillemme, mutta meidän täytyy nyt rajoittua pää-asiallisesti
Wallin'in kuvauksiin itse Arabiasta.
Tälle kuvatulle Maallensa hän läksi uudelleen Jouluk. 14 p. 1847.
Näyttääpä kuitenkin siltä kuin hänen ihastuksensa "erämaan jaloihin
poikiin" olisi tällä kerralla jäähtynyt jokseenkin paljon. Kumminkin
tapaamme hänen kirjeissään tältä ajalta sangen usein ankariakin
moitteita useammista heidän vähemmin miellyttävistä puolistansa.
Yleinen rauhattomuus, tuo alin-omainen kaikkien sota kaikkia vastaan
antaa hänelle nyt, niinkuin jo ennenkin, syytä moniin valituksiin.
Tämän rauhattomuuden hän sanookin pääsyyksi Arabialaisissa
jokapaikassa näkyvään huolimattomuuteen ja laiskuuteen sekä siitä
tulevaan köyhyyteen. Beduinilla ei ole koskaan säästövaroja teltassaan
useammiksi kuin muutamiksi päiviksi; jos jolloinkulloin niitä liikenee
enemmän, niin hän kuluttaa ne kiireesti. Työn tekeminen, huolen

pitäminen tulevan ajan varalle on hänestä aivan sulaa hulluutta. Usein
jos Wallin moitti heitä siitä kun olivat ajattelemattomat, ennalta
varustamattomat, niin Beduinit vastasivat: "Voipihan jo huomenna
vihollinen tulla ja ryöstää kaiken tavarani; mitä hyötyä minulla sitten
on muusta, mikä ei ole vatsassani?" Senvuoksi Beduini aina syöpikin
suuhunsa kaikki, mitä on ruokaa laitettu, ei hän jätä mitään toistaiseksi;
mutta ei hän laitakaan koskaan enempää, kuin mitä arvaa jaksavansa
sillä kertaa syödä. Vilja jauhetaan jauhoksi joka kerta, kun leipää
tarvitaan; kahvi poltetaan joka kerta, kun on aikomus sitä juomaa juoda,
ja niin on kaikissa muissakin asioissa. Tähän huolimattomuuteen
vaikuttaa muuten vielä toinenkin, kyllä itsessään parempi syy, nimittäin
Beduinin järkähtymätön luottamus, että armollinen Herra ei keltään
kiellä lahjojansa. Tämä luottamus antaa hänelle rauhallisen sydämen
semmoisissakin tiloissa, joissa meidän käsittääksemme mukaan ei näy
enää mitään toivoa.
Sukua tämän ajattelemattomuuden kanssa on myös erinomainen
vaihtelevaisuus Beduinein päätöksissä. Yhtä kerkeä kuin hän on
päättämään mitä aikoo tehdä tärkeimmissä asioissa, yhtä kerkeä hän
taas on hankkeensa kesken jättämään, usein ilman mitään
ymmärrettävää aihetta. Niin esim. läksi kerran kaksi Beduinia
pitemmälle matkalle yhdessä Wallin'in seuran kanssa. Mutta eipä
aikaakaan, kun vasta oli pikkuisen aljettu kulkea, he jo kääntyivät
takaisin ja erosivat kumppaleista. "Hyvästi!" sanoivat he vaan, mitään
sen enempää selittämättä; eikä toiset puolestaan ilmoittaneet
vähintäkään kummastusta; yhtä lyhyesti vastasivat he Jumalan
kanssa'nsa, ja jatkoivat tietänsä, eronneista sanallakaan puhumatta.
Sama häilyväisyys ilmoittaa itseänsä monesti pahemmalla tavalla
toisessa muodossa. "Beduiniin ei ole koskaan luottamista", sanoo
Wallin yhdessä tilaisuudessa, "ei ystävänä eikä vihamiehenä. Hän on
aivan kuin tuo leijona sadussa, joka luolassaan kauan aikaa eli
parhaassa sovussa erään miehen kanssa, mutta kun se kerran häntä
hyväillessänsä sattui raappaisemaan häntä verille, niin verenhimo kohta
heräsi, se raateli ystävänsä palasiksi ja joi hänen verensä. Juuri sama on
Beduinin laita. Voit kauan aikaa elää hänen kanssaan paraassa
ystävyydessä ja olet varma, ettei teidän hyvää sopuanne nyt mikään

maailmassa voisi rikkoa. Mutta annas jos sattumalta Beduinin vihastus,
kateus, rahanhimo tai joku muu hänen hillitsemättömän luonteensa
pahemmista puolista sattuisi tulla herätetyksi, jo silmänräpäyksessä hän
on kokonaan muuttunut."
Inholla puhuu Wallin vielä Beduinein siivottomuudesta. Samoin kuin
meillä, sanoo hän, piipunpesä vasta silloin pidetään oikein hyvänä,
koska sen suuhun on syntynyt musta nokikuori; samoin Beduinein
mielestä puuastiat ei ole oikein täydessä kunnossa, ennen kuin
pitkällisen käyttämisen kautta niihin on pinttynyt paksu likakarsta
kaikellaisista ruokatavaroista. Puuastioita ylimalkaan ei ikinä pestä
käyttämisen jälkeen; vaski-astiat tosin huuhdaistaan, vaan tarkemmasta
kuuraamisesta ei ole ollenkaan puhetta. Kun Wallin vedellä ja hiekalla
kuurasi kastrulliansa, kysyttiin häneltä usein viattomalla, lapsimaisella
ihmeellä, mitä hän sillä työllä tarkoitti?

11. Arabialainen noitalääkäri.
Niinkuin tiedämme matkusti Wallin Arabiassa lääkärin nimellä. Sen
virkansa toimituksessa oli hänellä kerta tilaisuus tutustua Arabialaisten
omaan kotoiseenkin lääkintätaitohon. Hän oli tullut kutsutuksi vanhan
arvokkaan scheik'in (päällikön) luokse, joka makasi keuhkotautisena.
Wallin näki kohta, ettei tässä ollut enää lääkäristä mitään apua, ja
ilmoittikin sen sairaalle sekä hänen sukulaisilleen, mutta jäi kuitenkin
heidän pyynnöstään sinne muutamaksi ajaksi, edes helpoittaaksensa
kuolemaan tuomitun viimeisiä hetkiä. Senkin tekivät kuitenkin
Beduinein tavat ja elämänlaatu sangen vaikeaksi. Sairaalle olisi rauha
ja lepo ollut hyvin tarpeellinen; mutta saman teltan toinen puolisko oli
ollut yhteisenä vierashuoneena, jossa oli lorueltu, melueltu koko päivä,
suuri osa yötä. Wallin'in käskystä muutettiin sairas nyt toiseen telttaan,
vaan eipä rauha sielläkään ollut paljoa suurempi. Yhä tuli sinne ihmisiä,
jotka viisaalta vanhukselta pyysivät neuvoja kaikellaisista töistänsä ja
asioistansa; ja muutenkin kaikki tahtoivat saada nähdä ja puhutella
rakasta patriarkkaansa. Täten oli aina, Wallin'in kielloista huolimatta,
koko teltta täynnä väkeä. -- Toinen vastus oli ollut ruoasta; sairaalle oli
ymmärtämättömässä hyväntahtoisuudessa syötetty runsaasti paksua,

tuhkassa vaan puoleksi kypsynyttä leipää voin kanssa ja annettu
piimämaitoa särpimeksi päälle. Sen sai lääkäri nyt toki estetyksi, mutta
ainoasti sillä tavalla että hänen täytyi itse ruveta sairaansa kokiksi.
Pahinna ja aivan auttamatonna haittana olivat kuitenkin alin-omaiset
vaivaloiset muutot. Ensi-aikoina oli vaan muutettu lyhyempiä matkoja,
noin 2-4 tuntia joka toinen päivä; mutta sitten pitenivät matkat