Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa | Page 6

pitää arvossa kuin Arabiassa. Vasta kun itse on ollut
janoon nääntymäisillään tai nähnyt toisten olevan siinä hädässä, silloin
oikein tietää kuinka kallis-arvoista vesi on". -- "Olin täällä", jatkaa hän
vielä, "muistelematta koko muuta maailmaa, ja välistäpä teki mieli
suostua erään Sisä-Arabian kuuluisimman runoniekan tarjomukseen,
joka tahtoi minulle antaa avioksi 15-vuotisen tyttärensä, yhden Arabian
sievimmistä kaunottarista -- mutta Herra sääti toisin".

9. Retki Medinaan ja Mekkaan.
Wallin'in vielä viipyessä Hajil'issa saapui sinne keskipaikoilla
Marraskuuta vuotuinen suuri toivioretkeläis-matkue Bagdad'ista
1,500:lla kamelilla. Kuljeksiva Persialainen, jonka kanssa hän oli
kaupungissa paljon seurustellut, kehoitti häntä myös lähtemään näiden
matkalaisten joukkoon. Muhammedilaisen pyhimpiin velvollisuuksiin
näet kuuluu, että hän kumminkin yhden kerran eläissään käypi pyhissä
Medinan ja Mekan kaupungeissa rukoilemassa. Wallin'ia ei sinne juuri
paljon haluttanut, sillä tieteellistä hyötyä ei siitä ollut vähintäkään, vaan
vaara suuri; sillä jos siellä olisi keksitty, että hän ei ollut
mohammedin-uskolainen, niin ei olisi mikään voinut häntä pelastaa
surmasta vimmastuneen kansan käsistä. Mutta muuta matka-neuvoa ei
myös ollut, sillä vähenevät rahavarat eivät enää sallineet pitempää
viipymistä ja tiet tähän aikaan olivat mahdottomat kulkea pienin parvin,
koska toivioretkeläisten kulun aikaan aina kaikki seudun rosvot ovat

liikkeellä.
Marraskuun 20 p. läksi siis Wallin liikkeelle toivioretkeläisten seurassa.
Matka kävi joutuisasti eikä ollut nyt tällä tiellä janosta pelkoa, sillä nyt
olivat syys-sateet alkaneet, ja jokapaikassa nähtiin lampia sekä
kirkkaita puroja. Viikon päivät kuljettua saavuttiin Medinaan, jossa
rukoeltiin profeetan haudalla. Moskeaa, missä tämä hauta on, kehuu
Wallin isoimmaksi ja kauniimmaksi, mitä missään oli nähnyt; koko
permanto on koreilla matoilla peitetty.
Medinasta taas kuljettuaan puolen päivämatkan, seisahtui karavani. Nyt
panivat matkalaiset toivioretkeläispuvun päällensä. Eivät he näet saa
käyttää mitään muuta, kuin kaksi palttinapalaa, joista toinen, 3
kyynärän pituinen, kääritään vyötäisille ja riippuu alas puolisääriin;
toiselta, toista vertaa pitemmällä verhotaan kaula ja hartiot, niinkuin
schaalilla. Ei saa olla mitään päähinettä, ei mitään jalkinetta. Ennen
pukeamista pestiin koko ruumis pienessä, kirkasvetisessä
sadelammikossa. Seuraavana aamuna tässä puvussa jatkettiin matka ja
huudahdettiin lähtiessä: "olen valmis, herra! olen valmis Sinulle yksin!
kaikki kunnia Sinulle, kaikki hyvä, kaikki voima tulee Sinulta!" Hyvin
omituinen oli nyt matkajoukon näkö; kaikki olivat samanlaisessa
puvussa. Ei voitu erottaa toisistaan köyhää dervisch'iä
(kerjäläismunkkia), joka vielä edellisenä päivänä rehjusteli likaisissa
repaleissa, ja rikasta miestä, jonka koreata turbania ja kalliita
Kaschmir'in schaalia oli ihmetelty. Yhtä oudot nähdä olivat myös
monet tuhannet paljaaksi ajetut päät. Mutta tämä puku oli kuitenkin
kaikkea muuta kuin hauska: öisin vapistiin vilusta, päivin paahtoi päivä
kalloja, niin että päänahka nousi rakoille.
Mekkaan saavuttiin Jouluk. 7 p. Nyt mentiin suureen Haram-moskeaan,
pysähdyttiin sen oven eteen pihalle ja huudettiin: "minä todistan, että
tämä on sinun huoneesi, herra!" Sitten tuli seitsemän kertaa, alin-omaa
rukouksia lukien, vaeltaa Kaaban ympäri. Joka kerta kun mentiin
eteläisen kulman sivuitse, koskettiin seinään kiinnitettyyn rautapeltiin
ja siveltiin sitten kasvot näin pyhitetyillä käsillä. Seitsemännellä
kierroksella pysähdyttiin itäiselle kulmalle, jossa tuo kuuluisa musta
kivi on seinään kiinnitetty. Täällä on hirmuinen väentungos, kun kaikki

pyrkivät nyt jasminivedellä kasteltua kiveä suutelemaan. Jos tungos tuli
liian suureksi, hajottivat mustat orjat kansaa suurilla
virtahevon-nahkaisilla piiskoilla. Kabalta mentiin Zemzem-lähteelle,
jonka suolaisella, pahanmakuisella vedellä kasteltiin koko ruumis ja
puku. Sitten oli seitsemän kertaa juostava ulkopuolella kaupunkia,
likellä moskeaa olevain Saffah- ja Mervah-kivien väliä. Tämä matka on
niin pitkä kuin esplanaatti Helsingissä, ja juostessa tulee koko aika
lukea rukouksia. Samaten on joka kerta, kun kivien luokse tullaan,
rukoiltava niiden päällä.
Seuraavana päivänä lähdettiin yöksi puolen peninkulman päässä
Mekasta olevaan Mina-nimiseen laaksoon. Kolmannen päivän aamuna
kuljettiin Arasat-vuoren vieressä olevaan laaksoon. Illan suussa
ratsastettiin kameleilla vuoren juurelle ja seisottiin siinä liikkumatta
päivän laskuun saakka. Koko ajan lukee vuoren kukkulalla, tornin
huipulla seisova imam (pappi) ääneensä rukouksia, joista enin osa
toivioretkeläisistä ei kuitenkaan, kaukaisuuden tähden, voi kuulla
sanaakaan. Tämä on viimeinen ja päätemppu tuossa kuuluisassa
juhlassa, jota varten kymmeniätuhansia ihmisiä virtaa Mekkaan joka
vuosi, matkan vaivoista ja vaaroista huolimatta. "Ja yhtähyvin", sanoo
Wallin, "ei ole koko Islam'in uskonnossa mitään niin peräti tyhjää, niin
aivan vailla kaikkea merkitystä, kuin tämä seisominen Arasat-vuoren
juurella".
Samana iltana vielä lähdettiin Mazdalise-nimiselle paikalle, joka on
yhden tunnin matkan päässä, ja ruvettiin yö-leiriin. Tässä piti jokaisen
poimia 70 pikkuista kiveä, asettaa ne ympyrään ja käydä niiden
keskelle lepäämään. Seuraavana päivänä palattiin Mekan likeisyyteen,
ja jokaisen varakkaan tuli nyt teurastaa yksi kili köyhille; paitsi sitä
tapettiin omaksikin tarpeeksi vuohia sekä lampaita, joiden liha
keitettiin tai päivänpaisteessa kuivatettiin evääksi Mekassa vielä
vietettäviä päiviä varten. Nyt pantiin taas tavalliset vaatteet päälle, ja
alkoivat kolmepäiväiset markkinat, jotka monelle olivatkin pää-asia
koko retkellä. Tässä näkyi tavaroita kaikilta maailman haaroilta
kaupaksi. Olo täällä ei kuitenkaan ollut Wallin'ille millään lailla hauska,
sillä kun ei hänellä ollut telttaa, paahdutti häntä päivällä ja palelutti
yöllä. Paitsi sitä syntyi lukemattomain teurastettuin elämien maahan

heitetyistä sisuksista hirveä haisu, joka onkin syynä että täällä niin
usein kolera tai rutto saa alkunsa. Viimeisenä yönä lopetettiin juhla
tykkien paukuttamisella sekä leikkitulituksilla.
Näin oli Wallin siis perinpohjin saanut nähdä Mohammedilaisten
pyhimmät uskonmenot ja käynyt heidän pyhimmissä paikoissansa, joka
asia ei ole paitsi hänelle onnistunut useammalle kuin parille, kolmelle
kristitylle.
Täältä läksi