Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa | Page 5

paljon viljellä, koska kansa enimmiten on köyhää,
niin ett'ei jaksa ostaa sitä herkkua. Tämmöinen kahviseura
Beduini-teltassa tarjoo sangen omituisen näön. Muutamat istuvat, jalat
ristissä allansa; toiset, useammat seisovat polvillaan; kaikkein
useimmat kellettävät vatsallansa, pää käsien nojassa. Lapset ovat
muassa ja ottavat osaa keskusteluun, kenenkään kieltämättä. Illalliseksi
paistetaan kili, jonka isäntä on teurastanut vieraitansa varten. Ja samalla
lailla kuluu päivä päivänsä perästä, jos matkalainen tahtoo kauemmin
viipyä. Tavallisesti karttuu vieraita, koska Beduinit aina ovat paljon
liikkumassa, aika-joukko. Wallin ei sano koskaan atrioineensa missään
Beduiniteltassa vähemmässä kuin 15-30 henkilön seurassa. Näin
ystävällinen ja vierasvierainen on Arabialainen kotonaan, vaikka juuri
sama mies kenties, jos erämaassa olisi vieraansa kohdannut, ilman
tunnon vaivaa olisi ryöstänyt hänet aivan paljaaksi.
Erittäin ystävällisiä oltiin Wallin'ia kohtaan, joka kulki lääkärinä; paras
lihapala aina leikattiin hänelle; hän sai ensimmäisen kahvikupillisen, ja
vieläpä usein enemmän kuin puolilleen täytetyn. Siitä hyvästä
vaadittiinkin häneltä apua kaikellaisiin mahdollisiin ja mahdottomiin
tauteihin ja puutteisin. Paitsi lääkkeitä pyydettiin myös halukkaasti
taikoja. Kuka oli lapseton, jota seikkaa Arabialaiset pitävät suurena
vastoinkäymisenä, milt'ei häpeänä; keltä oli miehensä tai vaimonsa
rakkaus kylmennyt; kuka tahtoi löytää aarteita maasta. Kaiken tämän
auttamiseksi piti Wallin'in laittaa taikoja; hän kirjoittikin silloin

paperilippuja täyteen jos jotakin lorua, tavallaisesti Ruotsin kielellä
Arabian puustaveilla, ja siitä oltiin hänelle vielä kiitollisemmat kuin
oikeista lääkkeistä.
Lääkärinä tuli matkustajamme myös paljon tekemisiin vaimoväen
kanssa. Hän asetti enimmiten apteekki-laatikkonsa naisten puoliskoon
teltasta, joka on toisesta osasta esiripulla erotettu. Tästä hän oli
vähemmin häiritty ja paitsi sitä myös paremmin tilaisuudessa tutustua
Arabian kauniin sukupuolen elämään. Erämaassa ei vaimo tosin ole
muutenkaan semmoinen vanki kuin Itämaan kaupungeissa; eikä hän
myös niin tarkoin peitä kasvojansa, kuin muhamedilais-naisten tapa
muualla on. Mutta puhutella hän ei kuitenkaan tavallisesti saa vieraita
miehiä. Wallin kehuu Beduinein vaimoväkeä jokseenkin
kaunismuotoisiksi, erittäin raittiin ja rivakan näköisiksi, joskus
liiaksikin, niin että ovat hiukan miehentapaiset, joka tulee siitä, kun
heidän täytyy koko päivä paimenessa ollessa paahtua päivän alla ja
usein nähdä nälkää sekä janoa.
Yö vietetään vielä suuremmassa seurassa kuin ilta; sillä päivänlaskussa
palajavat karjat laitumelta, ja vuohet sekä lampaat hakevat
kylmänsuojaa teltoissa. Tässä antavat ne puolestaan ihmisillekin
hauskan lämpimän. Mutta vielä mielummin kuitenkin nukkui Wallin
taivas-alla pihalla, kamelien keskellä, joiden märehtiminen häntä
tuuditti hyvään uneen.

8. Erämaan kaupungit.
Vaikka enin osa Sisä-Arabian väestöstä on paikasta paikkaan yhä
muuttelevia paimentolaisia, löytyy kuitenkin siellä, täällä myös pieniä
kaupungeita vakinaisin asukkaineen. Vuorisemmilla paikoilla tapaa
näet joskus rinteitä tai laaksoja, jotka ovat rikkaammat vedestä ja siis
kasvattavat muutamia palmuja. Tämmöisille paikoille on syntynyt ja
syntyy yhä vieläkin kaupungeita seuraavalla tavalla. Likiseudun
Beduinit jakavat kosteikon palmut keskenään, johtavat sade-aikana
vettä lähteestä niiden juurille ja käyvät sitten syksyllä palmuinsa
hedelmiä, taateleita, poimimassa. Joskus jääpi yksi ja toinen, joka

paikkaan on mieltynyt, siihen vakinaisesti asumaan, kaivaa itselleen
kaivon ja kastelee suurin vaivoin ammennetulla vedellä istutuksiansa,
kylvöksiänsä: nisua y.m. Vähitellen karttuu näitten vakinaisten
asukkaitten luku ja kaupunki on valmis. Yksi osa asukkaista,
maanviljelyksen ja puutarhanhoidon ohessa myös ryhtyy kaikellaisiin
käsitöihin, rupeaa rautasepiksi, vaskisepiksi, nikkareiksi, kankureiksi
j.n.e., joiden ammatti antaa hyvää tuloa, vaan on Arabialaisissa kovin
halvassa arvossa. Oikea Beduini ei koskaan anna tytärtänsä vaimoksi
käsityöläiselle. Kuulipa Wallin kerran vaimon, jonka isä oli ollut orja,
vaan saanut vapauden, riidassa käsityöläisen kanssa haukkuvan tätä
sanoilla: "sinä vaan olet kankuri, ja isäsi oli kankuri, ja samoin kaikki
esi-isäsi; mutta minun isäni oli scheik, ja niin myös on minun mieheni
(nimittäin vapautettuin orjain vanhin)".
Muutamissa näistä kaupungeista elää väki melkein yksistänsä
taateleilla ja leivällä. Toisissa on enemmän tilaisuutta saada
kamelinlihaa likellä kuljeksivilta Beduineilta. Paitsi taatelipalmuja
kasvaa kuitenkin myös tavallisesti viinirypäleitä, viikunoita, aprikoseja,
meloneja, pomeransseja ja sitrunia, vaikka niukalta, koska vesi on niin
vaivaloinen saada. Kahvi on täälläkin, niinkuin kuljeksivilla
Beduineilla, parhaana herkkuna, ja juodaan pitkin päivää.
Asuntohuoneen ohessa onkin joka talossa eri-kahvila. Tässä
kahvituvassa seisoo yhdessä nurkassa pieni paljeliesi; sen yli riippuu
laesta muutamia koukkuja, joihin pannut ripustetaan, kun aiotaan
kahvia keittää. Muuten on huoneessa vielä pieni kaappi kaikellaisia
kahvinjuonnin tarpeita varten, monesti ovea vastapäistä seinää pitkin
sohvia. Tässä sitten juodaan kahvi samoilla menoilla kuin teltoissakin.
Survoessa helistellään huhmarta (morttelia) niin kovasti kuin
mahdollista, ja tämä "yhteensoitto" pian houkuttaa kaikki naapurit
kokoon. Vierasvaraisuus on näissä kaupungeissakin yhtä suuri kuin
kuljeksivilla Beduineilla; muukalainen saattaa kuukausia, jopa
vuosiakin joka päivä tulla ateriaan osaa ottamaan mihin taloon hyvänsä,
kenenkään moittimatta. Tavat ovat muutenkin yksinkertaiset,
Bebuinein tapain kaltaiset, ei niinkuin Syyrian ja Egyptin kaupunkein
Arabialaisissa.
Näistä syistä viihtyi Wallin kaikkein parhaiten näissä pikkuisissa

erämaankaupungeissa. Ylempänä on jo mainittu hänen ihastushuutonsa,
koska hän vaivaloisen erämaamatkan jälkeen taas näki tämmöisen
kaupungin palmulehdot. Toisessa paikassa hän sanoo: "tässä
vuoristossa hengehdimme kaikkein raitteimpaa ilmaa, mitä olen ikinä
hengehtinyt. Sen lisäksi se oli täynnä hyvää hajua läheisten kaupunkien
hedelmäpuutarhoista sekä viherjöivistä maissipelloista. Se tuntui,
niinkuin maanhaju merimiehelle, joka moneen kuukauteen ei ole
maanrantaa nähnyt". erittäin mieltyi hän pieneen Hajil-nimiseen
kaupunkiin Arabian sydämessä. Hän oli valinnut asunnokseen kauniin
puutarhan ja levittänyt siihen mattonsa palmu-, viikuna- sekä
kranaattipuitten varjoon, suuren, makea- ja kirkasvetisen lammikon
rantaan. "Tätä tavaraa", sanoo hän tässä tilaisuudessa, "ei muualla
osatakaan niin