Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa | Page 4

maistaneet
tippaakaan 4 1/2 vuorokauteen!

6. Erämaan rosvot.
Oikeastaan ei olekaan erämaa sinnepäinkään niin tyhjä vedestä, kuin
mitä ylläkerrotusta päättäisi. Lähteitä ja kaivoja on todella paljoa
tiheämmältä; vaan niitä enimmiten kartetaan -- rosvojen tähden, jotka
niiden ympäristöllä väijyvät. Arabian erämaissa näet ovat
naapuriheimot tavallisesti sodassa keskenänsä, jolloin katsovat
oikeudekseen ryöstää toisiltansa, mitä vaan suinkin eteen sattuu. Ja
kaikki Beduini-heimot katsovat oikeudekseen ryöstää kaupunkilaisten
tavaraa, jos ei nämät ole jonkun heimokunnan suojaa ostaneet
vuotuisella "veljesverolla". Niin kauan kuin tätä veroa suoritetaan, on
se Beduini-heimokunta, joka sen saapi, velvollinen pitämään sen
kaupungin omaisuutta pyhänä, suojelemaan sitä muilta heimokunnilta,
vieläpä, jos jotain on tullut ryöstetyksi, hankkimaan sitä takaisin. Sama
on laki kaukaisempain matkalaisten suhteen; ne ovat jokamiehen
laillinen saalis, jos ei heillä ole muassa joku Beduini, joka ne
kumminkin omalta heimokunnaltaan suojelee.
Tämä yleinen rauhattomuus tekee, että Arabiassa matkustavaiset eivät

koskaan anna suoraa vastausta, jos heiltä kysytään minnepäin ja millä
asioilla he kulkevat; sillä se voisi olla osviitta rosvoille. He vastaavat
vaan: "miten Jumala päättää!" tai: "kaikki tiet ovat Herran kädessä!" tai
jollain muulla semmoisella lauseella, joka ei tee kysyjälle mitään selvää.
Myöskin lähtö-aika pidetään salassa. He tekevät varustuksensa
hiljaisuudessa ja lähtevät, jos mahdollista, kenenkään huomaamatta
liikkeelle, enimmiten yön-aikana.
Matkalla sitten pidetään silmät auki ja vilkutaan valppaasti kaikille
haaroille, että hyvissä ajoin huomattaisiin kaikki vastaantulijat;
vaarallisemmissa paikoissa kiipee joku matkueesta aina kaikille
kukkuloille, tähystelläkseen kauas ympäri aavikkoa. Jos on vähintäkin
syytä pelätä, että nähdyt ihmiset ovat vihollisia, viedään kamelit jonkun
hietakummun taakse ja laskeutetaan polvilleen, jolloin eivät näy kauas.
Täten saadaan usein vaara vältetyksi. Mutta ei aina onnistu näin pysyä
piilossa. Wallin'illekin sattui tällä matkalla pari yhtymistä rosvoin
kanssa, jotka kuitenkin kävivät sangen onnellisesti. Toisessa
tilaisuudessa oli kohdatuita rosvoja ainoasti kaksi, jotka eivät
uskaltaneet mihinkään vihollisuuteen ruveta, koska matkueessa oli viisi
aseellista miestä. Senvuoksi solmittiin ystävyyden liitto ja vieraat
tulivat hyvässä rauhassa ja sovinnossa matkalaisten kanssa kahvia
juomaan. Jonkun ajan kuluttua saapui sinne vielä kolme miestä, jotka
oikeastaan samaan joukkoon kuuluivat, mutta olivat satunnaisesti
joutuneet erilleen jäniksenpyynnin tähden. Nyt he olivat oikein
pahoillaan ja valittivat julkisesti "kovasta onnestansa", kun näin runsas
saalis oli luiskahtanut pois sormien välistä; sillä eivät nää kolme
voineet mitään seitsemätä vastaan. Toisella kerralla kohdattiin
suurilukuinen ghazu- (rosvo-) parvi; niillä oli 80 kamelia, monen
kamelin selässä kaksi miestä. Hyvin koreaksi, romantiseksi kehuu
Wallin tämän partiokunnan näköä. Heidän pitkät paitansa olivat
puhtaaksi pestyt ja rintarekko punaisilla langoilla kirjattu; Beduinein
tavallisen mustan päällysviitan olivat he kuumuuden tähden riisuneet
pois päältään. Useimmilla oli aseena pitkä peitsi, jonka kärjen pidin oli
koristettu jouhista tehdyllä sommalla ja kääritty pitkillä, alasliehuvilla
nauhoilla. Paitsi peitsiä nähtiin heillä vielä satulakoljuun ripustettuja
pyssyjä, sekä sapeleita ja pistoleja vyössä. Koko tää näkö muistutti
hyvin Keski-ajan ritarein retkistä. Pari miestä heitä kohta tuli täyttä

laukkaa matkalaisten luokse, jotka kuitenkin heille huusivat vastaan
olevansa Schammar'ien, rosvoin oman heimon suojan alla; heidän
matkueessansa oli näet yksi Schammar-vaimo. Täten ei rosvoilla ollut
mitään oikeutta tehdä pahaa. Yksi heistä tosin ei voinut aivan hillitä
himoansa, ja ryösti Wallin'in päällysviitan, antaen oman rikkinäisen
sijaan; mutta kun sitten tultiin Schammar'ien asuntopaikoille,
pakoitettiin ryöstäjä jälleen antamaan saaliinsa takaisin, koska se oli
"laittomasti" otettu.
Tavallisesti ryöstetään tällaisissa tilaisuuksissa matkalaiset melkein
paljaiksi ja jätetään, kuten voivat, jalkaisin osoittelemaan lähimpään
leiriin, joten välistä sattuu että ne nääntyvät nälkään tai janoon tai
kuolevat yö-kylmän käsiin, ennen kuin perille pääsevät. Mutta
suorastaan rosvot hyvin harvoin tekevät murhia; veri on erämaassa
kallis asia, joka, jos on tullut vuodatetuksi, vaatii toista verta kostoksi,
niin että yhdestä murhasta voi tulla pitkällisiä murhaamisia
molemmin-puolisten sukujen välillä.

7. Beduini-leiri.
Matkajoukon lähetessä Beduinileiriä hyökkää siitä aina suuri koiraparvi,
kovasti haukkuen, tulijoille vastaan. Mutta heistä huolimatta
ratsastetaan vaan eteenpäin matalain, mustien telttain välitse, siksi kun
saavutan scheik'in (heimokunnan vanhimman l. päällikön) asunnon
eteen. Siinä laskeutetaan kamelit polvineen ja nostetaan kuormat pois
selästä. Nyt tulee miehiä ulos teltoista; tulija lausuu tervehdyksen,
ojentaa isännälle kätensä ja antaa kolme suudelmaa ristiin poskille.
Leirin asukkaat kantavat matkalaisen tavarat telttaan; vieras itsekin
astuu sisään. Täälläkin, sen jälkeen kun hän on istahtanut levitetyille
matoille, lausutaan kaikellaisia tervehdys-sanoja ja nyykähdytetään
samassa päätä. Nyt ruvetaan kohta keittämään kahvia, oli mikä
vuorokauden aika tahansa. Kahvipavut antaa isäntä itse taikka myös
joku antelias vieras. Ne paahdetaan ja survotaan, jolla ajalla edellisistä
keitoksista jäänyt sakka kiehutetaan uudestaan. Valkea, tehty
absintti-juurista, levittää kauas ympärilleen väkevää, hyvää hajua.
Kahvin höysteeksi pannaan neilikoita, kartemummaa taikka harvemmin

inkeväriä, joita joku antelias vieras antaa. Koska täten keittäminen on
toimitettu asian-omaisella juhlallisuudella ja läsnä-olijain halu
kiihdytetty tällä pitkällä viivytyksellä, ruvetaan tarjoilemaan kahvia
ympäri pikkuisissa, puolekseen täytetyissä kupeissa, niin että jokainen
vaan saapi noin sormustimellisen verran. Mutta erämaassa ihmiset ovat
tottuneet vähään tyytymään, eikä muuten riittäisikään; sillä savu on
houkuttanut sinne kaikki leirin miehet, jotka tahtovat nähdä vieraan ja
saada kahvitilkkansa. Myöhemmin tulleille annetaan, kahvin loputtua,
uusi keitos samasta panoksesta, mutta kahvi on täällä niin hyvää laatua,
että tämä jälkikeitoskin on parempaa, kuin paras, mitä meillä ikinä
tarjotaan.
Kahvia juodessa jutellaan vilkkaasti, vaan ilman melutta, erämaan
asioista. Tupakkaa ei