Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa | Page 9

niin ett? kalaa tuskin riitti yli jokap?iv?isen tarpeen, ja suolojen hankinta oli niin vaikeaa ja hankalaa, etteiv?t suomalaiset ainakaan ensi vuosina saaneet kootuksi sanottavia m??ri? ruokaeineit?.
Samaan aikaan, eli niin pian kuin palo oli valmis rukiiseen kylvett?v?ksi, suomalainen my?skin kylvi sylkem?ll? nauriita, jotka syksyll? olivat tarpeellisena lis?n? muonavarastossa. Nauriita kylvettiin my?hempin?kin aikoina pieniin palaneisiin paikkoihin, miss? suomalaisilla oli mets?ss? ollut nuotio, ja muutamina vuosina ne antoivat runsaan sadon, suuria, py?reit? litteit? juurikkaita, joiden suurin osa kasvoi maanpinnan yl?puolella.
Kun tupa oli valmis tai ainakin alulla ja heti keskikes?n j?lkeen kylvetty ruis syyspuolella n?ytti, ett? siit? saattoi toivoa satoa tulevana vuonna, suomalainen alkoi mietti? omaistensa tuomista Suomesta, ja heti kun tuli suksikeli, h?n ryhtyi tuumasta toimeen.
Sellaiseen yritykseen tarvittiin melkoinen m??r? rohkeutta ja p??tt?v?isyytt?. Jos h?nell? oli ruokatavaroita riitt?v?sti viikoksi, puoleksitoista, h?n saattoi l?hte? Vermlannista suoraa p??t? Taalainmaan halki Helsinglantiin, asutuille seuduille, ja silloin h?nell? oli taivallettavana runsaasti 30 penikulmaa mets?teit?. H?n saattoi tosin jonkin verran kartuttaa ev?it??n ampumalla matkalla mets?notuksia. Ja arvatenkin pidettiin matkaa rantamaalle koko kuljettavan matkan helpoimpana osana, kun tarpeelliset ev??t saattoi kantaa mukanaan; mutta harvoilla sellaisia oli, ja kun oli p??sty meren rantaan, tarvittiin matkan jatkamiseen toisia apukeinoja.
N?m? apukeinot oli toimelias uudisasukas hankkinut jo ensimm?isen? talvena erityisill? matkoilla kaupungista, vuorikunnista tai -- tavallisesti -- voudilta myym?ll? el?inten taljoja ja nahkoja. Historiasta kyll? tied?mme, ett? nahoilla saadut rahat olivat verraten v?h?iset. Voimme pit?? tiettyn? asiana, ett? kun suomalainen oli hankkinut suoloja, ruutia ja lyijy?, joita h?n ehdottomasti tarvitsi toimeentullakseen ja puolustautuakseen, ei h?nell? ollut en?? j?ljell? liikoja rahoja niihin kulunkeihin, joita kotimatka vaati.
Asian n?in ollen t?ytyi toisena vuotena tapettujen mets?el?inten nahat s?lytt?? kelkkaan ja kuljettaa sellaisille paikkakunnille, miss? ne saatiin myydyksi. T?h?n kului aikaa, sill? matka kauppapaikoille oli pitk?; mutta voidaan arvata, ett? siirtolainen joulun aikoihin tai pian joulun j?lkeen oli p??ssyt omaistensa luo kotimaahan.
Siell? h?n ei voinut kauan viipy?, koska t?ytyi palata meren yli niin kauan kuin j?? kesti. Matkaev?iden lis?ksi lienee suomalaisen siirtolaisen perheell? ollut matkatavaroita ainoastaan kirves, pata, tulukset ja joitakin kevyit? ty?kapineita sek? siemenrukiita, nauriin, tupakan ja pellavan siemeni?. Sanotaanpa, ett? muudan nimelt??nkin tunnettu suomalainen ei tuonut mukanaan rukiita enemp?? kuin tuohirasiallisen. Matkakapineet kuljetettiin tavallisella kelkalla. Koko perheen j?senet kulkivat hiiht?m?ll?, pikkulapset kannettiin sel?ss?. Ja niin matkattiin l?ntt? kohti halki metsien, yli j?rvien.
Jos oikein hyvin k?vi, uudisasukkaat saapuivat perille jo kev??ll?. Jos heill? oli varoja, he olivat l?himm?lt?, asutulta seudulta ostaneet muutaman vuohen, ehk?p? jonkin lampaankin. Sellaista suomalaisperhett?, jolla oli mainitut taloustavarat ja joka saattoi muuttaa asumaan vastavalmistuneeseen tupaan, pidettiin onnellisena ja hyvin toimeentulevana.
Ainoastaan huolellinen ja ahkera mies saattoi n?in j?rjest?? muuttonsa ja asuntonsa perustamisen. Toiset l?htiv?t matkaan perheineen p??tt?m?tt? edelt?p?in asuinpaikkaansa tai edes seutuakaan, mihin aikoivat asettua, ja sellaiset siirtolaisraukat saivat joskus harhailla pari vuotta tai enemm?nkin laajoissa metsiss?, ennen kuin kykeniv?t raivaamaan kasken tai saamaan palonsa kylv??n.
Sellaisissa oloissa henkens? s?ilytt?miseen tarvitaan rohkeutta, kest?vyytt?, k?rsiv?llisyytt? ja kekseli?isyytt?, ia juuri niit? ominaisuuksia on suomalaisilla t?n?kin p?iv?n?; samoin he kykenev?t nurkumatta k?rsim??n puutetta ja alistua kest?m??n vastoink?ymisi?, joita sattuu monesti. Kuinka nuo ihmiset voittivat kaikki vastukset ja saattoivat tulla toimeen, se on mets?seutujen el?m??n tottumattoman melkein mahdotonta k?sitt?? samoin kuin senkin, jonka ei ole koskaan tarvinnut ajatella, mist? h?n saa, mit? tarvitsee huomenna el??kseen.
Siirtolaisten joukossa oli koko joukko irtolaisv?ke?, sen tied?mme, ja monet heist? ihan varmaan siirtyiv?t kotipaikoiltaan pois umpim?hk??n. He seurasivat joskus perheiden mukana, toisia houkutteli seikkailunhalu, er?iden oli pakko l?hte? v?ltt??kseen kotimaassa joutumasta lain kouriin, jota vastaan he tavalla tai toisella olivat rikkoneet, ja voidaanpa pit?? tiettyn? asiana, ett? yksi ja toinen lempiv? pariskunta, joka ei muuten p??ssyt yhteen, l?hti uudisasukkaiksi Ruotsin metsiin.
Valitettavasti on oikeudenp?yt?kirjoissa pitk? luettelo suomalaisten siirtolaisten tekemi? lainrikkomuksia. Kun heit? ahdisti vaino ja h?t?, he saattoivat tehd? tekoja, jotka osoittivat typeryytt? ja raakuutta, mutta my?skin ahneutta ja r?yhkeytt?.
Toimelias ja siivo suomalainen, joka oli huolellisesti varustautunut muuttoon ja edelt?k?sin raivannut halmeen ja rakentanut asunnon, saattoi perille p??sty??n luottamuksellisesti katsoa tulevaisuuteen, vaikka viel? j?ljell? oli pitki?, kovia t?it?, ennen kuin h?n p??si jotakuinkin turvalliselle kannalle.
Kun oli asetuttu asumaan pirttiin tahi saunaan, oli uudisasukkaan ensimm?isen? huolena ruoan hankkiminen siksi p?iv?ksi, sill? on itsest??n selv??, ettei perhe ollut voinut kelkassa eik? sel?ss??n tuoda mukanaan suurtakaan muonavarastoa.
Jos h?n suunnitelman mukaan tuli perille kev??ll?, oli lintujen soitimen aika, ja varmaankin olivat perheen miespuoliset henkil?t jo ensimm?isen? aamuna soidin- ja kuherruspaikoilla, jossa ampuja teki parastaan, olipa h?nell? aseena luotipyssy tai jousi.
Kenell? ei ollut asetta, se rakensi loukkuja ja satimia.
Kun siihen aikaan oli mets?nriistaa runsaasti, saatiin metsoja ja teeri? helposti ensi tarpeisiin, ja sill? v?lin mets?mies t?hysteli suurempia otuksia. Ketter? suksimies etsiskeli etup??ss? hirvi? ja saavuttikin niit? jokseenkin helposti hiiht?m?ll?. Ja lukemattomat karhutkin menettiv?t henkens?, se n?kyy siit? suomalaisten mets?miesten tavasta, ett? he erityisen hongan kylkeen ripustivat karhun p??kallon. Fernowin tietojen mukaan oli viel? 1700-luvun loppupuolella Fernebon ja Skillingsmarkin pit?jiss? Wermlannissa sellaisia honkia, joihin oli naulattu satoja karhun p??kalloja.
Jos uudisasukkaan onnistui kaataa hirvi tai useampia, lihat savustettiin ja toimeentulo yli kes?n oli taattu, sill? miesten mets?? k?ydess? eiv?t naiset suinkaan olleet