Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa | Page 7

miten heit? nyt huutokaupalla myytiin uusille herroille. "Ei edes tiedetty, miten heid?n omaisuutensa oli joutunut kauppiasten k?siin", sanotaan Gottlundin p?iv?kirjassa.
Mutta vanhojen henkil?iden v?it?sten mukaan olivat suomalaiset ensin asettuneet niihin metsiin, jotka silloin olivat kruunun omaisuutta. Muutamat heist? olivat my?hempin? aikoina saaneet jonkinlaisen kiinne- eli omistuskirjan, jonka antoi Kristian Knoff, jalkav?en everstiluutnantti ja Norjan maanmittauslaitoksen virkamies. H?n oli tullut K??penhaminasta, ja muutamille taloille h?n oli mitannut maata, jota he vapaasti saivat viljell?. Sitten h?n oli Kristianiassa kadonnut, ja pahasti ep?iltiin, ett? h?net oli jollakin salaisella tavalla raivattu tielt? pois (!).
"Viime aikoina heid?t oli pakotettu ottamaan vastaan sellaisia sopimuskirjoja, ett? heid?t voitiin komentaa pois, milloin kauppias vain tahtoi. T?h?n heid?t pakotti tyranni Johan Nilsen ly?m?ll? ja hosumalla, uhkaillen, ett? muuten ry?stet??n heid?n vanha velkansa. Samalla heille sanottiin, ettei heille siit? seuraisi mit??n pahaa, vaan ett? p?invastoin he ja heid?n lapsensa saisivat j??d? taloon ja nauttia koko joukon muitakin etuja.
"Koska he tarvitsivat suolaa, viljaa ja rahaa, he antoivat taivuttaa itsens? kirjoittamaan puumerkkins? kontrahteihin, paitsi yksi, nimitt?in vaimo Marit Heikintyt?r Mullikka Furubergist?. Ensimm?isen? vuonna he saivat apua, sek? jyvi? ett? rahoja, mutta ei sen j?lkeen. Kuitenkin heid?t komennettiin ty?h?n useaksi kuukaudeksi talvella ja kes?ll? l?helle Kristianiaa. Suurin ty? k?ytettiin er??n suon kuivattamiseen; yritys ei onnistunut, Nilsen erotettiin ja h?n muutti suomalaismetsiin, jossa h?n eleli kuin hirmuvaltias."

5. SUOMALAISTEN YST?V?.
T?h?n menness? kerrotusta n?kyy, ett? suomalaisten oli taisteltava mit? suurimpia vaikeuksia vastaan kaikissa suhteissa, ja vaikea on k?sitt?? hallitusten p??t?ksi? kumpaisessakin maassa olevista suomalaisista, ei hallituksilla ollut tietoa suomalaisen v?est?n suuresta luvusta ja siit? melkoisesta ty?kyvyst?, mik? heill? oli, taikka arveltiin, ettei heill? ollut kyky? eik? hengenlahjoja muodostaakseen vakavaa ja uutteraa maata viljelev?? v?est??. Nykyaika osoittaa, ett? t?m? oli erehdys.
Rauhallisempi olo oli suomalaisilla XVIII vuosisadalla. Oli joko huomattu heid?n ansionsa korpien raivaajina viljelykselle tai heihin oli totuttu. Erityisi? s??nn?ksi?, jotka koskivat vain suomalaisia, ei aikakirjoissa huomaa; n?ytt?? kuin heid?t olisi unohdettu, ja arvatenkaan ei siihen aikaan tapahtunut suomalaisten maahanmuuttoa ainakaan suuressa m??rin, tuskinpa ollenkaan.
Yhdess? suhteessa heid?t oli kokonaan unohdettu: kristinopin opettamisessa. Mit??n jumalanpalvelusta ei ollut m??r?tty pidett?v?ksi erityisesti suomalaisille; he kuuluivat siihen pit?j??n, joka oli l?hinn? heid?n talojansa, ja kirkoissa saarnattiin Jumalan sanaa ruotsiksi, jota kielt? suomalaiset osittain eiv?t ollenkaan ymm?rt?neet, osittain vain v?h?n. Eiv?tk? he pit?neet kiirett? sen oppimisellakaan, sill? tavalliseen suomalaiseen itsep?iseen tapaansa he puhuivat omaa kielt??n viime aikoihin asti. Viel? t?n?kin p?iv?n? (n. v. 1890) puhutaan suomea perheiss?, milloin he luulevat, etteiv?t ruotsalaiset sit? kuule. Mink? vuoksi suomalaiset ik??n kuin h?pe?v?t k?ytt?? ?idinkielt??n ruotsalaisten l?sn?ollessa, on vaikea ymm?rt??, mutta varmaa on, ett? siten on asian laita. Samoin he v?itt?v?t, etteiv?t osaa suomea, mutta joka k?y heid?n kotipaikoillaan mets?seuduilla ja siell? tapaa heit?, tulee pian vakuuttuneeksi siit?, ettei suomen kieli suinkaan ole heid?n seastaan h?vinnyt. Niinp? er?s yst?v? kirjoitti minulle Gruen pit?j?st? Norjasta mainittuna vuonna: "Suomen kieli on melkein kuollut: vanhat sit? puhuvat, mutta eiv?t nuoret, vaikka he sit? ymm?rt?v?t." Aivan samaa sanoivat suomalaiset minulle viisikymment? vuotta sitten.
Suomalaisten henkinen kehitys lienee ollut XVIII ja XIX vuosisadan alkupuolella hyvin hidasta. Tosin kuuluu v?h?n heid?n ilkit?ist??n, vaikkei niit?k??n puuttunut; mutta ruotsalaiset lienev?t my?skin heit? v?hemmin ahdistaneet. He eleliv?t unohdettuina ja piiloutuneina metsiss? taistellen h?t?? ja puutetta vastaan. Kuullaan mainittavan vuosia, jolloin n?l?nh?t?, rokko ja punatauti olivat tehneet suuria tuhoja sek? ruotsalaisten ett? suomalaisten keskuudessa ja varsinkin sanotaan vuotta 1699 kauheaksi. Suomalaisista kerrotaan: "Vanhemmat s?iv?t lastensa ja lapset vanhempiensa ruumiita."
Suomalaiset ovat uljaasti taistelleet olemassaolostaan, siit? ei ole ep?ilyst?k??n; senp?t?hden n?hd??n ja tiedet??n ilomielin, ett? he nyt kaikki ovat yhdenvertaisia Ruotsin muiden asukasten kanssa.
Ett? t?llainen aika tuli paljon aikaisemmin kuin se muutoin olisi tapahtunut, siit? heid?n on suurimmaksi osaksi kiitt?minen K. A. Gottlundia.
Vuosina 1817-1821 tuo suomalainen ylioppilas etsi unohdetut kansalaisensa heid?n kodeistaan. H?nen mielt??n liikutti h?nen n?kem?ns?. Vilkkaana ja tarmokkaana h?n p??tti parantaa heid?n asemaansa niin pitk?lle kuin h?nen kykyns? suinkin riitti, eik? t?m? tosiaankaan ollut v?h?inen. Puhein ja kirjoituksin h?n her?tti sek? silloisen perint?ruhtinaan Oskarin ett? yleis?n harrastuksen suomalaisten asian puolelle ja seurauksena oli, ett? v. 1830 nimitettiin kunnollinen mies, pastori Emanuel Bransell, saarnamieheksi suomalaisten salomaille ja valtio m??r?si varoja kolmen kirkon rakentamiseen p??asiallisesti suomalaista v?est?? varten.
Itse Gottlund hankki suomenkielisi? kirjoja ja jakeli niit? runsaasti samalla kuin h?n opetti useita maanmiehi??n lukemaan. N?iden joukossa oli pari ?lyk?st? suomalaispoikaa, jotka h?n otti mukaansa Tukholmaan ja sielt? edelleen Upsalaan, jossa he tulivat ylioppilaaksi. Sen j?lkeen h?n l?hetti heid?t suomalaismetsiin sek? Ruotsin ett? Norjan puolelle opettamaan omia kansalaisiaan.
Gottlund tuumiskeli saada suomalaiset suomen kielen mukaan j?rjestetyiksi kirkollisessa ja tavallaan oikeudellisessakin suhteessa erityisiksi seurakunniksi. Oli luonnollista, etteiv?t ruotsalaiset t?t? tuumaa hyv?ksyneet, ja muutamat pitiv?t Gottlundia ven?l?isten l?hett?m?n?, jotta h?n yhdist?isi silloin runsaslukuisen suomalaisen v?est?n n?iden em?maan kanssa. Monet sen vuoksi ep?iliv?t Gottlundia; toiset taas vastaanottivat h?nen antamansa tiedot suomalaisista suosiollisesti ja kiinnittiv?t niihin j?rkev?? huomiota, ja lukuunottamatta h?nen nuorekasta intoiluaan suomalaisten erottamiseksi muista, he hyv?ksyiv?t h?nen tuumansa siin? m??r?ss?, ett? ty?skenteliv?t suomalaisten saattamiseksi samanarvoisiksi ruotsalaisten kanssa. N?iden miesten joukossa olivat maaherra Wing?rd ja Arvikan pastori Lindberg.
1840-luvun alusta alkaen, jolloin Pohjois- ja Etel?-Finnskogan, Lekvattnetin