Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa | Page 6

300 suomalaisesta, jotka v. 1649 olivat pyyt?neet saada siirty? Amerikkaan, tilaisuuden t?ytt?? aikomuksensa.
Mit? t?it? suomalaiset tekiv?t, n?kyy er??st? William Pennin v. 1683 kirjoittamasta kirjeest?, jossa h?n sanoo: "Ensimm?iset kristityt asukkaat t?ss? maassa ovat olleet hollantilaisia, sit? l?hinn? ruotsalaisia ja suomalaisia. Edelliset toimivat kaupan alalla, j?lkimm?iset viljelev?t maata." Kymmenen vuotta my?hemmin l?hetetyss? kirjeess? kertoo er?s suomalainen maan hedelm?llisyydest? ja elinkeinoista: "Mit? meid?n tilaamme ylip??ns? tulee t?ss? maassa, olemme kaikki ylip??ns? talonpoikia, jotka kynn?mme ja kylv?mme, viljelemme maata -- joka on arvokasta ja hedelm?llist?, -- saamme hyv?t sadot ja runsaan toimeentulon, viemme maasta leip??, viljaa, jauhoja, olutta jne. Vaimomme ja tytt?remme ovat ahkeria kehr??m??n ja kutomaan. Asumme hyv?ss? sovussa intiaanien kanssa, jotka moneen vuoteen eiv?t ole tehneet meille mit??n vahinkoa."
Vapaat miehet eiv?t kuitenkaan olleet tyytyv?isi? ylimp??n p??llikk??ns?, sill? v. 1653 he l?hettiv?t hallitukselle Tukholmaan kirjoituksen, jossa valittivat, ett? kuvern??ri Printz oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielt?nyt heilt? kaiken kaupank?ynnin sek? k?ytt?m?st? maata viljelyksiin ja vett? kalastukseen, "ja kuvern??ri on", kirjoittivat he, "uhkaillut meit? niin kohdella, ett? vaimomme ja lapsemme saavat itke? ia ett? me tulemme kaljup?isiksi, josta meill? on esimerkkin? Suomalais-Antti samoin kuin muut 'Suomen' suomalaiset, jotka on tutkinnotta ja tuomiotta ajettu taloistaan ja joiden vaimot nyt sent?hden ovat j?rjett?miksi ja mielett?miksi joutuneet, ja nyt heid?n t?ytyy k?yhin? leskin? lapsinensa kulkea leip??ns? kerj?ten." Kymmenes kohta valituksessa sis?lsi anomuksen, ett? Suomalais-Antti saisi pit?? rukiit, jotka kuvern??ri oli tuominnut h?net menett?m??n.
Syksyll? 1653 Printz palasi takaisin Ruotsiin ja j?tti silloin elokuun 3 pn? 1653 kirjoituksen vastaukseksi "kapinoitsijoiden" valituksiin, joita h?n v?itti per?tt?m?ksi. Kidutusta k?rsineest? suomalaisesta h?n lausuu: "Suomalais-Anttia tutkittiin laillisesti, mutta Suomalais-Lassi ja Suomalais-Kaisa on noituuden ja muun levottomuuden takia meist? erotettu, mutta on heille kuitenkin annettu parempia maita ja tiluksia kuin heill? olikaan."
P??syyn? Printzin paluuseen oli kuitenkin se, ett? hollantilaiset, jotka Delaware-virran l?nsirannalle olivat rakentaneet Fort Kasimir-nimisen linnoituksen, varustautuivat t?ydell? todella hy?kk??m??n ruotsalaisten uudissiirtolan kimppuun. Elokuussa v. 1654 purjehti hollantilainen maaherra Stuyvesant seitsem?n laivaa mukanaan Uudesta Amsterdamista ja teki ruotsalaista siirtolaa vastaan niin menestyksellisen hy?kk?yksen, ett? koko siirtola oli syyskuussa h?nen vallassaan.
Antautumisehdoissa m??r?ttiin, ett? siirtolaismaan virkamiehist? ja alamaisista, ruotsalaisista ja suomalaisista saivat ne, jotka niin halusivat, palata Ruotsiin; ne jotka mieluummin j?iv?t paikoilleen, saivat pysy? augsburgilaisessa uskossaan ja palkata itselleen saarnamiehen. Useimmat j?iv?t aloilleen, koska he kerran olivat perehtyneet uuden kotimaansa olosuhteisiin.

4. SIIRTYMINEN NORJAAN.
Yhten? keinona Ruotsin hallituksella p??st? eroon mets?? haaskaavista suomalaisista oli sekin, ett? heit? karkoitettiin takaisin siihen maahan, josta he olivat tulleet. T?m? keino oli kyll? helppo m??r?t?, mutta miten se olisi toimeenpantava? Kuinka olisi mahdollista monta vuotta jo vakinaisesti asumaan asettuneen suomalaisen torpparin j?tt?? kotinsa ja lapsineen vaimoineen l?hte? takaisin meren poikki? N?it? vaikeuksia ei otettu lukuun. Senp? vuoksi j?iv?tkin esim. maaliskuun 2 p:n? 1636 ja joulukuun 7 p:n? 1682 annetut k?skyt melkein joka tapauksessa aivan voimattomiksi.
Seuraavien viidenkymmenen vuoden ajalta ei meill? ole juuri mit??n kerrottavaa Suomeen takaisin muuttamisista. Joitakuita harvoja suomalaisia siirtyi kuitenkin takaisin kotimaahansa.
Norjaan n?kyy suomalaisia Wermlannista siirtyneen jo vuoden 1600 tienoilla, kun muutamia Mullikka, R?is?nen ja Lehmoinen nimisi? oli asettunut R?yt?j?rven (R?gden) ymp?rist?lle nykyiselle Gruen salomaalle. T?lt? paikkakunnalta, joka viel?kin on Norjan suomalaisten alueen keskus, he levisiv?t pohjoiseen Elverumin kautta Trysildiin, etel??n p?in koko monen harjanteen yli Vingerin, N?sin ja Urskrugin kautta Sitskoveniin H?landiin. Toiset kulkivat Glommenin poikki ja levisiv?t Odalin ulkoseutujen yli Stangeen asti Hedemarkiin ja aina Mj?seniin saakka. T?st? he seurasivat sit? korkeaa harjannetta, joka Tistedalin ja Askerin pohjoispuolella k??ntyy Modumin harjuun, ja l?nsipuolella Beina-Drammenin jokea kajahtelivat suomalaisten kirveiden iskut ?dalissa ja Sigdalissa. Ne pit?j?t, joihin he asettuivat asumaan, olivat siis Meidskog, Vinger, Brandvold, Grue, Hoff, Aasnaes, Vaaler, Elverum ja Trysild.
El?m?lt??n ja tavoiltaan eiv?t Norjan suomalaiset v?h??k??n eronneet rajan it?puolella olevista maanmiehist??n, jonka vuoksi heid?n asemansa norjalaisiin ja hallitukseensa n?hden tuli samanlaiseksi kuin Ruotsinkin puolella. Kuningas Fredrik III antoi elokuun 30 p:n? 1648 k?skyn, ett? suomalaisten tuli ennen joulua samana vuonna joko l?hte? pois valtakunnasta tai sitten asettua asumaan vakinaisesti ja maksaa veroa niinkuin muutkin Norjan asukkaat.
Helmikuun 7 p:n? 1685 annetussa ohjeessa velvoitettiin maaherrat pit?m??n silm?ll? "salomaan suomalaisia, kerj?l?isi? ja juutalaisia, joita ei maassa saa k?rsi?". T?st? seurasi, ett? suomalaiset v. 1686 haastettiin oikeuteen ja heit? tutkittiin. Muutamat perheet hajoitettiin sit? seuraavien vainojen aikana ja yksityiset henkil?t "lyk?ttiin mustalaisten ja hylkyjen joukkoon". Ensimm?isin? vuosikymmenin? Norjaan asettumisensa j?lkeen suomalaisilla oli siell? varsin hyv? olo; esim. Trysildiss? oli useita oikein varakkaita suomalaisia, jotka hyvin? vuosina myiv?t viljaa. Mutta kun metsien ja viljavainioiden omistusoikeutta ruvettiin tutkimaan, syntyi siell? samoin kuin Ruotsissakin maakysymys, jonka ratkaisu sai aikaan usean perheen aineellisen h?vi?n.
Useat suomalaiset olivat Kristianian (Oslon) kauppamiehilt? ottaneet tavaroita velaksi ja pantanneet vakuudeksi mets?lohkonsa, joita he kuitenkin tarpeen mukaan saivat mielin m??rin itse esteett?m?sti k?ytt??; mutta kun lopputili tehtiin, eiv?t he en?? olleetkaan maata omistavia talonpoikia, vaan kristianialaisten kauppaliikkeiden torppareita.
T?t? sekavaa vyyhte? koki Gottlund selvitt?? k?ydess??n Norjassa v. 1821. Marraskuun 23 p:n? h?n kutsui kaikkien ymp?rist?n suomalaiskylien is?nn?t R?fhultet-nimiseen taloon Gruen pit?j??n keskustellakseen heid?n kanssaan siit?, mihin keinoihin voitaisiin ryhty? suomalaisten aseman parantamiseksi. Ensin tuli puhe siit?, miten pahasti herrat heit? kohtelivat ja