Yrjänä Kailanen ja hänen poikansa | Page 4

maaliskuun 16 p:n? 1642 ja toisen kerran elokuun 29 p:n? 1644. Viimein ilmestyi kuninkaallinen asetus maaliskuun 22 p:lt? 1647; siin? sanotaan 3 §:ss?:
"Ne torpat ja talot, jotka ovat luvattomasti rakennetut yhteismaalle, samoin kuin nekin, jotka ovat luvan saaneet, mutta ovat liian pienet, jotta niille voitaisiin m??r?t? nelj?nnestalon vero (huomaa, ett? suomalaisten asunnot tavallisesti olivat verotetut kahdeksannesosiksi taloa, eli kahdeksanneksi osaksi manttaalia), on j?tett?v? asumattomiksi, saatettava autioiksi ja j?lleen j?tett?v? mets?? kasvamaan."
T?m?n j?lkeen sanotaan 8 §:ss?: "Kaikkia muita, jotka siell? kaskea viljelev?t tai sinne asettuvat, koetettakoon esteett?m?sti ottaa kiinni ja tehd? heist? loppu niinkuin muista vahingollisista elukoista;" ja 9 §:ss? sanotaan:
"Ne suomalaiset, jotka vuoriteollisuudelle ovat enemm?n haitaksi kuin hy?dyiksi, heid?n rakennuksensa ja torppansa revitt?k??n hajalle ja h?vitett?k??n, heid?n halmeensa viljoineen otettakoon heilt? pois, ja miss? viel? joku tavataan, h?net vangittakoon, h?nen rakennuksensa poltettakoon, ja h?n on samalla menett?nyt ty?ns? tuotteet, ja mit? h?nen luonansa ja h?nen hallussaan on, jaettakoon kolmia, meille, maalle (s.o. kihlakunnalle) ja syytt?j?lle."
"Ei sovi kielt??", lausuu er?s ruotsalainen kirjoittaja, "ett? ne rangaistusm??r?ykset, joilla heit? koetettiin pakottaa lainkuuliaisuuteen, olivat liian ankarat, ja kenties juuri t?m? seikka, joka teki niiden toimeenpanemisen vaikeaksi ja aiheutti j?ykk?? vastarintaa, oli yksi niit? syit?, joiden vuoksi ne eiv?t tuottaneet tarkoitettua vaikutusta. Mutta niin ei asioita k?sitetty siihen aikaan. Kun s??detty rangaistus ei saanut aikaan lainkuuliaisuutta, pidettiin siihen syyn? sit? seikkaa, ettei se ollut kylliksi peloittavan ankara, ja sit? kovennettiin ihan j?rjett?myyteen asti."
Uuteen mets?asetukseen -- maan oikeastaan vanhimpaan mets?nhoitolakiin --, joka oli annettu maaliskuun 22 p:n? 1647, lis?ttiin sen vuoksi uusia ankaria m??r?yksi? suomalaisista. Muuan t?m?n lain pyk?l? sis?lt?? seuraavan m??r?yksen:
"Miss? jotkut suomalaiset viimeksi kuluneina vuosina ovat asettuneet suuriin metsiin l?ntisess? Norrlannissa, Taalain maakunnassa, Bergslagenissa ja Vermlannissa ja rakentaneet sinne, siell? tulee meid?n maaherrojemme yhdess? laamannien ja lautakuntain kanssa toimittaa siit? tarkka tutkimus, ja jos he huomaavat, ett? joku on asettunut niihin metsiin ja maakuntiin, joihin voi rakentaa asuntoja ilman vahinkoa maalle, ja suomalaiset ovat raivanneet itselleen peltoja ja niittyj? tai viel? voivat sit? tehd?; miss? my?skin on siihen tilaisuutta ja jos he varmasti vakuuttavat kruunulle tahtovansa raivata peltoa ja niitty? tai menn? vuorit?it? edist?m??n, siell? sallittakoon heid?n pit?? torppansa, tai varmat miehet antakoot heille maata asuttavaksi. -- -- -- Mutta jollei heill? ole sit? tarkoitusta eiv?tk? teoillansa sit? osoita: Taikka my?skin, jos heid?n asumisensa huomataan maalle ja vuority?lle enemm?n haitaksi kuin hy?dyksi, joka asia laamannien, kihlakunnantuomarien ja lautakunnan tulee tutkia ja tuomita, silloin h?nen rakennuksensa ja torppansa on revitt?v? ja h?vitett?v?, heid?n halmeensa viljoineen heilt? poistettava, ja miss? viel? joku on, joka luvattomasti taas rupeaa siin? ty?t? tekem??n, h?net on vangittava, h?nen rakennuksensa poltettava, ja olkoon h?n sen ohessa menett?nyt ty?ns? sek? mit? h?nen luonaan ja h?nen hallussaan on, kolmijakoon, Meille, asianomaiselle maalle l. kihlakunnalle samoin kuin syytt?j?lle."
Kun uusi asetus oli annettu, kuului sen j?lkeen harvoin en?? valituksia suomalaisten mets?nhaaskauksista, sill? ruotsalaiset talonpojat ja tehtaanomistajat, jotka yleisess? laissa olivat saaneet puolustusta vaatimuksillensa, syyttiv?t suomalaisia kihlakunnanoikeuksissa ja vapauttivat itsens? heist?, sitten kuin katselmusmiehet olivat antaneet lausuntonsa ja oikeus tuomionsa. Er??ss? toisessa pyk?l?ss? sanotaan:
"Jos joku talonpoika t?m?n j?lkeen sallii jonkun suomalaisen tai jonkun muun rakentaa ja asua sill? tavoin (s.o. maan ja vuority?n haitaksi) omassa mets?ss??n, niinkuin sanottu on, h?n maksakoon sakkoa ensi kerralla 40 taaleria hopearahaa; jos h?n useamman kerran rikkoo, silloin h?net on hirsipuussa rangaistava, jollemme Me tahdo h?nt? armahtaa."
T?m? kohtuuttoman ankara laki ja sen h?ik?ilem?t?n toimeenpano her?tti kansallisvihan vireille. Ruotsalaiset kokivat karkoittaa metsist??n veroa maksamattomat suomalaiset, mutta n?m? tekiv?t sitke?? vastarintaa. Tarinat ovat s?ilytt?neet muistissa monta verist? kahakkaa, joissa molemmin puolin oli p??teht?v? kirveell? ja luodikolla. Mutta kun tappiolle j??nyt puoli tavallisesti kosti samalla mitalla, ei kummallakaan kansakunnalla ollut syyt? soimata toista. Usein suomalaisten, jotka olivat olleet osallisina n?ihin kahakkoihin, t?ytyi maanpakolaisina paeta Norjan puolelle, miss? he saivat suojaa heimolaistensa luona.
* * * * *
Mets?asetuksen ankaria m??r?yksi? kaskenpoltosta ei kuitenkaan voitu kauankaan noudattaa. Joulukuun 13 p:n? 1673 annettiin asetus, jossa rangaistusta lievennettiin; joka luvattomasti harjoitti kaskenviljelyst?, sai raippoja. "Ja 1600-luvun loppupuolella koko valtakunnalle annettujen metsi? koskevien asetusten ohessa annettiin useita p??t?ksi? ja selityksi?, jotka koskevat yksityisi? valtakunnan osia ja sis?lt?v?t usein sangen t?rkeit? poikkeuksia yleisesti voimassa olevista m??r?yksist?. My?skin maaherrat lienev?t sen vallan nojalla, joka heill? oli antaa taloudellisia m??r?yksi? l??niss??n, usein antaneet t?rkeit? mets?nhoitoa koskevia kuulutuksia." Kaikki t?m? antoi mets?lains??d?nn?lle paikallisoloja kuvastavan luonteen, ja sen toimeenpaneminen tuli riippumaan asianomaisten virkamiesten suuremmasta tai v?hemm?st? harrastuksesta.
Koko joukko erilaisia asetuksia ilmestyi sen ohessa, muun muassa er?s v. 1650, jossa kiellet??n suomalaisia pit?m?st? tammaa, "koska oriit eiv?t saaneet k?yd? rauhassa laitumella". T?m? kielto, joka oli voimassa 40 vuotta, eli vuoteen 1690, vaikutti, etteiv?t suomalaiset voineet kasvattaa vetojuhtia, vaan heid?n t?ytyi ostaa hevosensa Norjasta. Siten norjalaisten hevoskauppa p??si alkuun, ja sit? on kest?nyt viime aikoihin asti.
V. 1671 kiellettiin 40 markan sakon uhalla mets?st? ottamasta havuja sek? lehti? vuohien ja lampaiden ruoaksi, ja viimein 1735 kiellettiin vuohia pit?m?st?.
Toisetkin asetukset sortivat suomalaisia ja talonpoikia ankarasti. Niinp? m??r?si Vermlannin maaherra G. Soop, etteiv?t suomalaiset 40 markan sakon uhalla saa myyd?