Ylhäiset ja alhaiset | Page 8

ty?h?n -- ja ty? kulki; mutta ei h?n ilmoittanut kirkkoherraa eilen tavanneensa.
?Huomenna tahdon vastata sinulle!? N?m? sanat soivat Johanneksen korvissa, kun h?n kotov?en kummaksi ik??nkuin kokonaan toisellaiseksi muuttuneena astui puolisen aikana tupaan. H?n mieli iltapuoleen l?hte? kirkkoherran luo. Niin oli h?n ymm?rt?nyt kirkkoherran sanat.
?Onpa kummaa n?hd? Johannesta iloisena!? sanoi Kaisa sisar, kastaen kuivan leip?palansa suolakuppiin. ?Eilen viel? oli h?nen katseensa musta kuin Kalaj?rven vesi; lienee h?n n?hnyt keijukaisia eilen illalla tahi somaa unta viime y?n??.
?T?n? vuonna saa pet?j? kuorensa pit???, vastasi Johannes, joka hyv?ll? ruokahalulla nautti samaa ruokaa kuin Kaisa.
?Minun on iltapuoleen meneminen katsomaan lintuansojani, ja paras lintu saaliistani on kirkkoherran?, puhui Jaakko. ?Jos sinua haluttaa, Johannes, saat illalla taasen l?hte? kyl??n?.
?Niinp? kyll?, Jaakko!? lausui Eeva. ?Semmoista kirkkoherraa, kuin meill? nyt on, ei liene joka pit?j?ss??.
?Senk? vuoksi, ett? saitte voinaulanne takaisin viime viikolla, ?iti, vai miksi?? kysyi Kaisa.
?Ole ilveilem?tt??, vastasi ?iti. ?V?h?t min? voinaulasta, josta ei sen suurempaa hy?ty? ollut kuin ett? siit? saadulla rahalla saatiin viikatteenpalaset eilen yhteen keitetyiksi. Ei, kaikin puolin on kirkkoherra hyv?. Min? voin taata, ett? jos olisi anoppi kuollut h?nen aikanansa, ei kirkkoherra -- t?m? nykyinen -- olisi ?yri?k??n ottanut?.
?Kas, siin?p? se kumminkin oli!? sanoi Johannes, joka iloisena oli kuullut is?ns? k?skyn. ?Min? pid?n kirkkoherrasta, vaikka h?n olisi ottanut koko lehm?n; sill? h?n ymm?rt?? olomme ja elomme, tuntee itse aivan hyvin tilamme, ja n?hdess?ns? h?d?n on h?n kohta apuna neuvoilla ja t?ill?, n?ytt?en v?sym?tt?m?sti hyv?? ja hell?? syd?nt?ns?. Min? pid?n h?nest?, sill? h?nelle uskaltaa t?llil?inenkin vapaasti puhua vaivansa ja saa lohdutusta?.
?Oli entinenkin kirkkoherramme kohtelias?, puhui Jaakko.
?Mutta liian ?kkip?inen, k?rtyinen, pikavihainen?, sanoi Eeva, joka muisti Johanneksen ensim?ist? kinkerik?ynti?.
?J?tet??n kirkkoherrat sikseen!? virkkoi Jaakko. ?Pane kiinni lakeinen, Johannes; luulen tottamari ett? rupeaa satamaan?.
Johannes nousi, mutta j?i seisomaan. Kaikkein silm?t k??ntyiv?t oveenp?in, josta herrasmies astui sis??n.
?Kirkkoherra!? huusivat kaikki yhdell? suulla.
?Jumalan rauha! Oh hoh! Olipa t?nne matkaa!? sanoi tullut ja antoi yst?v?llisesti k?tt? Johannekselle, joka sattui seisomaan h?nt? l?hinn?.
Kaikki nousivat seisomaan ja tervehtiv?t iloisina rakastettua vierasta. T?m? kirkkoherran tulo oli niin outo, ettei Eeva tahtonut uskoa sit? todeksi. Kirkkoherra ei ollut t??ll? ikin? k?ynyt ja entinen ainoastaan kerran, anoppia ripitt?m?ss?. H?n laitettiin istumaan, ja kaikki odottivat kummeksien tietoa, mik? oli ollut syyn? kirkkoherran tuloon. Johannes yksin aavisti, ett? kirkkoherra h?nen t?htens? oli t?m?n vaivan n?hnyt.
?Katselette oudostuen minua?, sanoi kirkkoherra nauraen, ?Enk? min? saisi tulla katsomaan sanankuulioitani, vaikka korvessakin asuvat??
?Mutta k?yden olette vaivannut itse?nne...? sanoi Eeva.
?K?yden! K?ydenh?n tekin t?m?n matkan kulette?. -- Ja nyt alkoi kirkkoherra puhua Jaakon kanssa vuodentulosta sek? tiedustelemaan, miten Jaakko aikaan tuli. Mutta v?hitellen rupesi h?n puhumaan Jaakon perheest?, anoppivainajasta ja pois muuttaneista lapsista.
?Teill? on nyt Johannes pojistanne kotona??
?Niin, kunnioitettava kirkkoherra; muut poikani ovat palveluksessa?.
?Ja Johannekselle aiotte j?tt?? Mets?maan, vai miten??
?Tuota en ole viel? ajatellut... Min? luulen, ett? Johannes ei Mets?maassa menestyisi, sill? h?nen halunsa ei vie ty?h?n; h?n istuu mieluummin ja lukee?.
?Niin min?kin luulen. Mik?s on sitten teht?v? Johanneksesta -- annetaanko h?nen menn? palvelemaan, vai miten??
?Hm!... Jumala tiennee huolisiko kukaan h?nest?!?
?No, mutta sill? tavalla tulee h?nest? joutoihminen?? Kirkkoherra hymyili.
?En ... min? ole tuota ajatellut...? vastasi miettien Jaakko.
?Jumala varjelkoon!? huusi Eeva.
?Teill? on oikein?, sanoi kirkkoherra nyt vakavasti. ?Johanneksesta ei t?ss? maailmassa voi tulla ty?miest?, mutta Jumala on h?net kumminkin jotakin varten luonut. Tied?ttek?, mit? varten? Mihin luulette Johanneksen kelpaavan??
Jaakko mietti kauvan. ?En tied? ... ellei lukumieheksi, mutta...?
?Aivan oikein?, sanoi kirkkoherra; ?muuksi kuin lukumieheksi ei Johannes kelpaa. -- Totta puhuakseni olen min? t??ll? nyt juuri Johanneksen t?hden. Min? tahdon ottaa h?net luokseni ja opettaa h?nelle tiedon alkeet, sitten saanee h?n Turussa asua maksutta t?tins? tyk?n?; h?nen elatuksestaan kyll? Jumala murheen pit???.
Jaakko katsoi kummastellen kirkkoherraa. H?n mietti. Mutta Johannes, joka oli kaikkia aivan tarkasti kuunnellut, ei nyt saattanut hillit? iloansa. H?nen silmist?ns? virtasi kyyneleit?; h?n l?hestyi kirkkoherraa ja puristi hell?sti t?m?n k?tt?.
Jaakolla oli muutamia esteit?, k?yhyys etukynness?. Mutta kun kirkkoherra sanoi: ?el? pelk??; tuon asian min? paremmin ymm?rr?n, sill? min?kin olen omalla huolellani saanut nuoruudessani el???, niin ei ollut Jaakolla en?? mit??n sanomista. Hell?sti kiitti h?n kirkkoherraa, ja ajatus, ett? h?n kerran ehk? saisi n?hd? poikansa saarnatuolissa, oli puristaa kyyneleit? j?yk?n ukon silmist?. Eeva itki ja nauroi. H?ness?kin oli sama ajatus her?nnyt.
Iltapuoleen saakka istui kirkkoherra Mets?maassa. Eevan iloksi oli puolis-ateria, kupillinen velli?, kelvannut kirkkoherralle.
Koko Mets?maan perhe k?vi kirkkoherraa ja Johannesta saattamaan, kun t?m? l?hti. Mink?lainen Johanneksen mieli oli, voinee jokainen arvata.
Eilen oli h?n kulkenut t?t? samaa tiet?; nyt taasen kulki h?n sit?. V?h? aika voi paljon muuttaa; v?h?ss? ajassa paljon muuttua. --
T?llin lapsi on nyt ensim?isen, suurimman askeleen ottanut. Kaikista on alku pahin, vaikein. Vaan kun on alku tehty, ei mies ty?t?ns? heit?, niinkauvan kuin voi v?hint?k??n hy?ty? odottaa.
Johannes oli alkanut -- alkanut astua uudelle tielle. T?lliss? olisi h?n kuivunut, n??ntynyt, niinkuin touko sateen puutteessa lakastuu. Johannes tarvitsi taluttajan, alkavaisten askeleittensa johdattajan, n??ntyv?isen touvon kastajan. Johannes tapasi johdattajan, l?ysi kastajan. -- Ei kummaa, ett? luulemme touvon edistyv?n.
Mik? ei ole tavallista, se n?kyy pian. Mik? ei ole tavallista, sit? rakastamme tai vihaamme, aina miten se on hyv? tai paha. Johannes