Ylhäiset ja alhaiset | Page 4

Johannes, nyt rupee jo olemaan ilta; ehk? t?tisi ja ?itisi jo kaipaavat sinua. Mene nyt kotiisi! Tuossa saat rahan, osta sill? mit? tahdot, ja nisuleiv?n Marialta?.
?Ja nuken ja k?tkyen ja vaatteet ja huoneen, mutta et sin? jaksa niin paljon kantaa; min? tulen auttamaan sinua -- --?.
?Ei pojat nukilla leiki?, sanoi majuri; ?tyt?t nukilla kujailevat??
?Etk? sin? huoli minun nukistani?? kysyi Maria itkusilmin, ja majuri, joka n?ki Johanneksen mielittelev?n nukkea, ei saattanut en?? kielt??. Mutta kun ei Maria saanut seurata Johannesta, t?ytyi t?m?n luvata seuraavana p?iv?n? tulla takaisin noutamaan loput.
?Muista nyt vaan, ett? tulet huomenna!? huusi Maria ja uhkasi vakavasti etusormellaan, kun Johannes raha ja nisuleip? yhdess?, nukke toisessa k?dess? l?hti pois.
Kummallinen tunne her?si majurissa Johanneksen menty?. Poika ei l?htenyt h?nen mielest?ns?. Minne h?n silm?ilik??n, oli h?n aina n?kevin?ns? pojan kauniit, siniset silm?t. Maria puhui h?nest? koko illan, ja h?nen ensim?iset sanansa seuraavana aamuna olivat: ?Onko Johannes t??ll???
Kun Maria kutsui Johannesta seuraavaksi p?iv?ksi tulemaan takaisin, oli h?n unhottanut, ett? h?n itse oli kutsuttu vieraisille. H?n oli, ennenkuin Johannes vaatemyttyineen tuli, iloinnut siit?; mutta lapsen mieli, tuulen kieli. Maria oli vasta viidennell? vuodella.
Majuri oli antanut kokonaisen hopeariksin Johannekselle. Johannes tiesi rahalla olevan arvon, mutta kuinka suuren, sit? h?n ei tiennyt. H?n ei ymm?rt?nyt, ett? raha voi maailmassa kaikki. Nisuleiv?ll? oli h?nen, mielest?ns? paljon suurempi arvo kuin riksill?.
Tultuansa kadulle n?ki Johannes kirjakaupan ja sen akkunassa kauniin kuvakirjan. Marian nukkea katseli Johannes ?sken oudoksuen; t?t? kuvakirjaa katseli h?n ihastuen. H?nell? oli rahaa. H?n ei saattanut olla kirjakauppaan menem?tt?.
Johannes ei ollut kaupungin lapsia; h?n oli tuonut muassaan kaupunkiin korven tavat, rehellisyyden, joka ei tied? mit??n pel?t?, joka luulee kauniin, kalliin nuken ja suuren herkullisen nisuleiv?n s?ilyv?n kadulla oven edess? yht? hyvin kun Mets?maassa is?n tuvan ulkopuolella. Johannes ei saanut kirjakaupan ovea auki laskematta maahan, mit? h?n k?siss??n kantoi. H?n pani portaalle nisuleiv?n ja Marian uuden nuken ja astui kirjakauppaan. H?n muisti majurin sanat: ?Osta rahalla mit? tahdot!?
?Antakaa minulle kuvakirjoja t?ll? rahalla? -- sanoi h?n ja pani riksins? kirjanmyyj?n eteen.
Kirjakauppias katsoi pitk??n poikaa. ?Mit? kirjoja sin? tahdot? Mist? olet tuon rahan saanut?? kysyi h?n.
Johannes jutteli, mist? h?n oli sek? miten h?n oli rahan saanut, ja kirjakauppias, joka hyvin tunsi majurin ja n?ki pojan kasvoista, ett? h?n totuutta puhui, nyyk?ytti p??t??n ja kertoi kysymyksens?, mit? kirjoja Johannes tahtoi.
Johannes ei osannut sanoa mink??n kirjan nime?, vaan h?n muisti kotona n?hneens? vanhan aapiskirjan. H?n vastasi:
?Min? tahtoisin semmoisen kirjan, jossa on kukko takana, ja sitte tahtoisin min? sen kirjan, joka tuolla akkunalla on?.
Kirjakauppias oli rehellinen mies; h?n ei k?ytt?nyt hyv?kseen pojan tiet?m?tt?myytt?. H?n antoi aapisen, jossa oli suuri kukko viimeisell? sivulla, vaan kuvakirjan sijaan antoi h?n Uuden Testamentin ja kaupanteki?isiksi suuren kuvapaperin, joka Johanneksen mielest? oli enemm?n arvoinen kuin kaikki kirjat yhteens? kirjakaupassa.
Kirjat toisessa k?dess? ja toisessa pienet rahat, jotka h?n oli takaisin saanut kauppaa tehdess??n, l?hti Johannes iloisesti ulos. Mutta kun h?n portaalle tuli ja kyykistyi ottamaan nisuleip?? ja nukkea, ei niit? en?? ollut. H?n katseli kummastellen ymp?rillens?; mutta kun ei niit? n?kynyt, ymm?rsi h?n vihdoin, ett? ne olivat varastetut.
Ja nyt rupesi h?n katkerasti itkem??n.
Kirjakauppias koetti lohduttaa h?nt?, mutta nisuleip? ei l?htenyt Johanneksen mielest?. Katkerasti itkien tuli h?n kotia.
Ett? ?iti torui poikaa, on luonnollista, semmenkin kun h?n takaisin tulleista rahoista t?din avulla ymm?rsi, ett? poika oli saanut kokonaisen riksin. ?iti oli tosin jumalinen ihminen, mutta ennen h?n olisi pannut riksin luonnolliseen ruokaan kuin kirjoihin. Sit? paitsi olisi h?nen mielest?ns? vanha aapinen kyll? kelvannut Johannekselle. Uuden Testamentin otti h?n kumminkin varovasti talteen; semmoinen oli tosin Mets?maassa, mutta niin likainen ja rikkin?inen, ettei sill? en?? mit??n virkaa ollut.
Kun Johannes seuraavana p?iv?n? l?hti majuri --sen luo, k?ski ?iti h?nen kohta tulla kotia ja tuoda muassaan kaikki, mit? majuri tahi Maria antaisi. Mutta jos Johanneksen onni eilen oli ollut odottamaton, niin oli se nyt odotettuna mennyt. Majurin taloon tultuansa sai h?n kuulla sek? is?nn?n ett? neidin l?hteneen vieraisille. Johannes sai pahoilla mielin palata ?itins? luo, joka toivoi Johanneksen tuovan tiesi mit?.

IV.
Siemen kylvet??n.
Tuli tuo odotettu aika, jona pelto tarjousi leikattavaksi. Kes? oli kulunut, ja kauniimpia oli se ollut. Mets?maan t?lliss? riippui sein?ll? kirveen vieress? uusi sirppi, ja Jaakko silm?ili sit? ilolla. Huomisp?iv?n? leikataan jyv?rikas, vaikka v?h?inen pelto. Halla tuskin pystyisi jyv??n en??, sill? jyv? on valmis. Mutta hallaa ei n?kynyt tulevankaan, sill? ilma oli kaunis ja l?mmin ja taivas yleens? pilvess?.
Johannes istui ?itins? vieress? takalla ja tavaili aapista. H?n oli nyt vihdoin ruvennut lukemaan.
T?m? ty? oli Johannekselle outoa. H?n oli ennen vapaana saanut hyp?t? mets?j?rven rannat, kiivet? puissa ja olla omana herranaan. H?n oli unhottanut aapiskirjan ja kukon, pianpa koko Turun matkansakin. H?n oli luullut saavansa aina el?? n?in ty?tt? onnellisena.
Er??n? p?iv?n? tarttui ?iti, joka Turun matkallaan oli tullut niin kivuloiseksi, ettei h?nest? juuri ulkot?ihin ollut, Johannesta k?sivarteen, istui takalle ja avasi aapisen.
?T?m? nyt on a?, sanoi h?n.
?A?, kertoi Johannes ja silm?ili sirkkaa, joka lattialla hyppeli.
?Ja t?m? on p --?.
?P?, kertoi Johannes.
?No, mik?s t?m? nyt oli?? kysyi ?iti ja viittasi sormellaan a-ta.
?P?, vastasi Johannes.
?Oletko villiss?,