Ylhäiset ja alhaiset | Page 3

kerta on p??ssyt. Suomen talonpoika on usein aivan itsep?inen. Pastorin t?ytyi my?nty?, ja Jaakko sai papinkirjan.
Eevalla oli Turussa naimisissa sisar, jota h?n ei kymmeniin vuosiin ollut n?hnyt. Kun ei Jaakko suuresti mielinyt l?hte? vaivaloiselle jalkamatkalle, niin Eevan hallussa oli jo samana pyh?n? papinkirja, ja Johanneksen kanssa oli h?n valmis l?htem??n.
Tuosta syyst? nyt tapaamme Johanneksen Turussa.
Kahdeksanvuotinen oli per?ti v?synyt, kun Suomen vanhimpaan kaupunkiin tultiin. Mutta n?hdess??n, mit? t??ll? oli n?ht?v?n?, kadotti h?n v?symyksens? ja n?lk?ns?. H?n oli koko matkan kysellyt ?idilt??n ja koettanut mieless??n kuvailla itselleen kaupunkia; vaan kaupunki oli, kun h?n nyt sen n?ki, aivan toisellainen.
Eevan sisar eli miehens? kanssa ei juuri varoissa, mutta ei my?sk??n sanottavassa k?yhyydess?. Heill? oli ainoastaan yksi lapsi, nelivuotias tyt?r elossa.
Tiina t?ti ei ensin tuntenut sisartaan: mutta kun viimein tunsi, otti h?n h?nen iloisesti vastaan, ja Johannes p??si pian nelivuotisen Annan yst?vyyteen, viel? samana iltana.
Eeva sai surukseen heti kuulla, ett? h?nen matkansa oli turha. H?n j?i kuitenkin muutamaksi p?iv?ksi sisarensa luo, Johanneksenkin vuoksi, joka tuskin olisi jaksanut heti l?hte? kotimatkalle.
N?in? p?ivin? sitten kulki Johannes ?itins? sivulla Turun kaduilla kummastellen mit? n?ki.
T?m? Turun retki eli aina Johanneksen muistossa. Unessaan n?ki h?n uudestaan, mit? h?n p?iv?ll? oli n?hnyt. Etenkin kummallinen oli h?nen mielest??n kirjakauppa; sill? niin paljon kirjoja ei h?n osannut aavistaa koko maailmassa l?ytyv?n.
Tiina t?ti ansaitsi vaatetten pesulla paljon rahaa. Toisen p?iv?n iltapuoleen tuli h?n kamariin, jossa Eeva ja Johannes istuivat, suuri vaatemytty mukanaan. -- Johannes oli ihastuneena jutellut kirjakaupasta, johon h?n oli uskaltanut astua sis??n ja jossa oli h?nelle n?ytetty kauniita kuvia. Lienee t?ti kuullut h?nen viimeisi? sanojansa, sill? tuskin ovesta tultuaan sanoi h?n:
?Sin? osaat kirjakauppaan, Johannes??
?Osaan?, vastasi poika iloisesti.
?No, ota t?m? vaatemytty ja vie se majuri --selle, joka asuu vastap??t? kirjakauppaa. Kysy vaan majuri --sta, niin kyll? l?yd?t. Muista nyt!?
Vastap??t? kirjakauppaa asui majuri --s, vanha Suomen sotilas. Ukko oli j?ykk? ja kova katsella, mutta tuskin on milloinkaan kovann?k?isen pinnan alla parempaa ja hellemp?? syd?nt? tykytt?nyt. H?n oli jo vanhanpuolinen mies. Tytt?rens?, nuoren Marian kanssa, joka t?h?n aikaan oli v?h?inen lapsi, eli h?n viratonna syntym?talossaan. H?n oli saattanut Marian syntyess? nuoren rakastetun puolisonsa viimeiseen lepokammioon ja eli nyt yksin Mariansa t?hden.
Maria istui is?ns? syliss?. H?n oli v?h?inen, kaunis ruusu, el?m?ns? kev?imess?; h?n piti molemmin k?sin ukon suurista viiksist? kiini ja nauroi iloisesti, kun ukko irvisteli. Ukko suuteli tyt?rt??n. Silloin tarttui tytt? h?nen poskipartaansa molemmin k?sin ja suuteli sotilasta. Ukko syleili hell?sti tyt?rt??n. Mit? olisi h?nen el?m?ns? ollut ilman tytt???
Salin ovi aukeni, ja Johannes astui sis??n.
?Oletteko te majuri --s?? kysyi h?n.
?Olen?, vastasi majuri kerke?sti, niinkuin oli aina h?nen tapansa, johon h?n sodassa oli tottunut.
?T?ss? on vaatteita teille?, sanoi Johannes. ?T?tini on pessyt ne; maksun tulee h?n itse noutamaan?.
?Pane tuonne?, sanoi majuri, ?ja mene...?
Vaan Johannes ei mennyt; h?n j?i seisomaan. Maria oli hyp?nnyt alas is?ns? sylist?, tarttunut Johannesta k?teen ja huutanut samassa: ?Et saa menn?; sinun pit?? tulla katsomaan minun uutta nukkeani?.
Majuri nauroi. Kummastellen huoneitten kauneutta kulki Johannes Marian kamariin Marian sivulla.
?T?ss? on minun uusi nukkeni, ja sen nimi on Sohvia Maria; se oli ?itinikin nimi, mutta h?n kuoli. Eik? Sohvia Maria ole kaunis??
Johannes piti nukkea k?dess??n ja silitti sen posliinip??t?.
?Onko sinulla nukkea ollut?? kysyi Maria.
?Ei! -- -- O--on!? vastasi Johannes. ?Minun nukkeni osasi k?yd? ja puhua, vaikkei kukaan h?nen kielt?ns? ymm?rt?nyt?.
?Voi, anna minulle se nukke, joka osaa k?yd? ja puhua, niin saat sin? t?m?n!? -- Eik? nyt Marian uusi nukke ollut h?nen mielest?ns? mink??n arvoinen en??.
?Ei sit? ole minulla en??. Kun halla k?vi Mets?maassa, myi is?ni sen?, sanoi Johannes huoaten.
?Mik? sinun nukkesi nimi oli?? kysyi Maria.
?Porsas?, vastasi Johannes.
?Hyi, kuinka ruma nimi!?
?Mutta kun se oli porsas...?
?Mutta ei porsas ole nukke?.
?Eik? se ole nukke, jolla leikimme??
?Ei, t?m? ... t?mm?inen on nukke; mutta koska sinulla ei nukkea ole, saat sin? t?m?n, ja t?m? on aivan uusi. Ja -- ja sitte saat sin? k?tkyen, jossa Sohvia Maria saa nukkua, ja vaatteet, ett? saat muuttaa, kun se on liannut entiset, ja t?m?n huoneen, jossa se saa asua -- --. Ja sitte saat tuoda sen muassasi, kun t?nne tulet?.
Majuri nauroi tyt?n innolla. ?Mutta mill? sin? sitten itse leikit, Maria??
?Minulla on Anna Karolina ja Johanna; mutta, mutta ... mik? sinun nimesi on??
?Johannes!?
?Mutta Johanneksella ei ole yht??n nukkea?.
?Mist? olet sin? kotoisin?? kysyi majuri, joka oli illastellen katsellut kaunista poikaa.
?Mets?maan torpasta?, vastasi Johannes.
Majuri kysyi nyt yht? ja toista ja sai pian tiet?? kaikki, mit? Johannes itse tiesi. H?n kuuli Johanneksen kertovan lapsen yksinkertaisuudella k?yhyydest? ja anopin kuolemasta, porsaasta ja miten vanhemmat sisaruksensa olivat muuttaneet kotoa pois.
Johanneksen puhuessa oli Maria ?kki? juossut toiseen kamariin. Pian tuli h?n takaisin, ja h?nell? oli suuri nisuleip? k?dess??n. ?T?ss? saat leip??; kyll? meill? leip?? on, ja kun tuo loppuu, niin tule t?nne noutamaan enemm?n?.
?Mutta Mets?maahan on niin pitk? matka, ett? menee koko p?iv?, ennenkuin Johannes sielt? t?nne enn?tt???, sanoi majuri uteliaana odottaen mit? Maria tuohon vastaisi.
?Vaan meill? on hevonen. Iisakki saa n?ytt?? minulle miss? asut, niin tuon min? joka p?iv? leip?? sinulle?.
Majuri nauroi. ?Kyll? sin? keinoja tied?t ... Mariani. Mutta