Ylösnousemus III | Page 8

ryhtyi heti j?lleen samovaaria laittamaan.
Toisessa huoneessa, jota valaisi katosta riippuva lamppu, oli p?yt? ja sill? j??nn?ksi? p?iv?llisest? ynn? kaksi pulloa. Sen ??ress? istui upseeri, kotinutussa, joka ruumiinmukaisesti peitti h?nen leve?n rintansa ja hartiansa. H?nell? oli suuret vaaleat viikset ja hyvin punaset kasvot. L?mpim?ss? ruokahuoneessa tuntui paitsi tupakinsavua viel? jokin hyvin v?kev?, paha hajuvesi. N?hty??n Nehljudofin upseeri kohautti itsens? istualtaan ja aivankuin pilkallisesti ja ep?ilev?sti tuijotti h?neen.
--Mit? suvaitsette?--h?n sanoi, ja odottamatta vastausta huusi oveen: Bernof, eik? se samovaari vihdoinkin joudu?
--Tuokiossa.
--Kyll? min? n?yt?n sinulle tuokiota,--huusi upseeri silm?t v?lkkyvin?.
--Jo tuon, jo tuon,--huusi sotamies ja hynttyytti sis?lle samovaarin.
Nehljudof odotti niinkauan kuin sotamies asetti samovaaria (upseeri saattoi h?nt? pienill? vihaisilla silmill??n, ik??nkuin hakien paikkaa, mihin ly?d?.) Sitten upseeri laittoi itse teen; nouti viinikellarista neliskulmaisen pullon ja Albertin biskviiti?, ja asetettuaan t?m?n kaiken p?yd?lle, k??ntyi h?n j?lleen Nehljudofiin.
--Mill? siis voin olla avuksi?
--Olisin pyyt?nyt p??st? er??n naisvangin puheille,--sanoi Nehljudof istuutumatta.
--Valtiollisenko? Se on vastoin lakia,--sanoi upseeri.
--Se nainen ei ole valtiollinen,--sanoi Nehljudof.
--Vai niin, tehk?? hyvin, istukaa,--sanoi upseeri.
Nehljudof istui.
--H?n ei ole valtiollinen,--toisti h?n,--mutta minun pyynn?st?ni on korkein p??llyst? sallinut h?nen matkustaa valtiollisten kanssa...
--Vai niin, kyll? tied?n, keskeytti toinen.--Pieni, musta? Miksei, kyll? se k?y p?ins?. Suvaitsetteko polttaa.
H?n tarjosi Nehljudofille paperossilaatikon ja kaadettuaan s?ntillisesti teet? kahteen lasiin, asetti toisen Nehljudofin eteen.
--Tehk?? hyvin,--sanoi h?n.
--Kiit?n teit?, min? olisin tahtonut tavata...
--Y? on pitk?. Kyll? ehditte. Min? toimitan sen teille ulos.
--Eik? k?visi laatuun, ett? min? p??sisin itse sinne?--sanoi Nehljudof.
--Valtiollistenko luo? Vastoin lakia.
--Minut on monta kertaa laskettu, Jos pel?tt?isiin, ett? min? toimitan heille jotain, niin voisinhan toimittaa h?nen kauttansa.
--Eip? niink??n, h?net syyn?t??n,--sanoi upseeri ja naurahti ep?miellytt?v?sti.
--No syyn?tk?? siis minut.
--Tullaan kyll? toimeen ilman sit?kin,--sanoi upseeri tuoden avatun pullon Nehljudofin lasin luo.
--Saako olla? No, niinkuin tahdotte. T??ll? Siperiassa kun asuu niin eip? todella usein saa tavata sivistynytt? ihmist?. Tied?tteh?n itsekin ett? meid?n virkamme on niit? surullisimpia. Ja kun ihminen on tottunut toisellaiseen, niin on todellakin raskasta. Meik?l?isest?h?n on semmoinen arvelu, ett? kun on vartioupseeri, niin on siis raaka ihminen, sivistym?t?n, eik? kukaan ajattele, ett? ihminen voisi olla ihan toiseen aijottu.
Upseerin punaset kasvot, h?nen hajuvetens?, sormus ja eritt?inkin ep?miellytt?v? nauru olivat hyvin vastenmieliset Nehljudofista, mutta h?n oli nytkin, niinkuin koko matkansa aikana, siin? totisessa, huomaavaisessa mielialassa, jossa h?n ei sallinut itsens? k?ytt?yty? kevytmielisesti ja ylenkatseellisesti ket??n kohtaan, olipa se mik? ihminen tahansa, ja piti v?ltt?m?tt?m?n? puhua jokaisen ihmisen kanssa ?koko sielullaan,? kuten h?n itsekseen m??ritteli t?m?n suhteen. Kuunneltuaan upseeria ja ymm?rretty??n t?m?n henkisen tilan, h?n sanoi totisesti:
--Min? luulen, ett? teid?n virassanne voi l?yt?? lohdutuksen ihmisten k?rsimysten helpoittamisessa,--sanoi h?n.
--Mit? k?rsimyksi? niill? on? Ne ovat semmoisia ihmisi?.
--Miss? suhteessa ne olisivat erilaiset kuin muut?--sanoi Nehljudof.--Ne ovat ihan samallaisia kuin kaikki. Ja onpa viattomiakin.
--Tietysti on monenlaisia. Tietysti niit? tuleekin s??li. Toiset ovat hyvin ankaria heille, mutta min? teen helpotuksia miss? vaan voin. Ennen k?rsin vaikka itse, kunhan eiv?t ne. Toiset ovat heti valmiit lakia k?ytt?m??n, kun vaan on v?h?nk??n syyt?, viel?p? ammuttavatkin, mutta min? s??lin. Saako olla? Juokaa nyt pois vaan,--sanoi h?n, kaataen viel? teet?.
--Kuka h?n oikeastaan on, se, jota tahdotte tavata?--kysyi upseeri.
Se on er?s onneton nainen, joka oli joutunut haureuslaitokseen, ja siell? h?nt? v??ryydell? syytettiin myrkytt?misest?, mutta h?n on hyvin hyv? nainen,--sanoi Nehljudof.
Upseeri pudisteli p??t??n.
--Semmoista tapahtuu. Kasaanissa, kuulkaapas, oli yksi semmoinen--Emma nimelt??n. Syntyj??n h?n oli unkarilainen, mutta silm?t ehta persialaiset,--jatkoi h?n voimatta salata hymy??n t?t? muistellessaan, --k?yt?s oli semmoinen, ett? ei kreivitt?rell? parempaa...
Nehljudof keskeytti upseerin ja palasi entiseen puheaineeseen.--Minun ymm?rt??kseni te voitte helpoittaa semmoisten ihmisten kohtaloa, niinkauan kuin ne ovat teid?n vallassanne. Ja niin menetellen te ihan varmaan l?yt?isitte suuren ilon,--puhui Nehljudof, koettaen lausua ajatuksensa niin selv?sti kuin mahdollista, niinkuin puhutaan ulkomaalaisten tai lapsien kanssa.
Upseeri katsoi Nehljudofiin kiilt?vill? silmill? ja n?ytti maltittomuudella odottavan, milloin t?m? lopettaa, voidakseen sitten jatkaa omaa kertomustaan unkarittaresta ja h?nen persialaisista silmist??n, joka oli n?ht?v?sti el?v?n? h?nen mielikuvituksessaan ja nieli koko h?nen huomionsa.
--Se on niin, se on ep?ilem?tt? niin,--sanoi h?n.--Min? s??linkin heit?; mutta min? tahdoin kertoa teille siit? Emmasta. Ajatelkaas mit? h?n teki...
--Minua ei huvita tuo asia,--sanoi Nehljudof,--ja sanon teille suoraan, ett? vaikka olen itsekin ollut ennen toinen, niin nyt min? inhoan semmoista suhdetta naisiin.
Upseeri katsahti pel?styneen? Nehljudofiin.
--Ettek? suvaitsisi viel? teet??--sanoi h?n.
--Ei, kiitoksia.
--Bernof!--huusi upseeri.--Saata t?m? herra Bakulofin luo, sano, ett? laskevat erityiseen huoneeseen valtiollisten luo; saa olla siell? iltahuutoon asti.

IX.
Sotamiehen saattamana Nehljudof tuli j?lleen pime?lle pihalle, jota punertavasti palavat lyhdyt huonosti valaisivat.
--Minnekk? matka?--kysyi vastaantuleva vartiosotamies silt?, joka saattoi Nehljudofia.
--Erityiseen koppiin n:o 5.
--Ei t?st? p??se, ovi on suljettu, t?ytyy menn? toista kautta.
--Miksi on suljettu?
--Aliupseeri sulki ja meni itse kyl??n.
--Niin tulkaa sitten t??lt?.
Sotamies vei Nehljudofin lautoja pitkin toiselle ovelle. Jo pihalle kuului sis?lt? ??ni? ja liikkeit?, niinkuin hyv?st?kin mehil?ispes?st?, mutta kun Nehljudof tuli l?hemm?s ja ovi aukeni, yltyi pauhu ja muuttui huutavien, kiroilevien, nauravien ??nten sekamelskaksi. Kuului kahleiden kalinaa ja nen??n tuoksahti tuttu, raskas haju.
Molemmat n?m? vaikutukset: kiljunta ynn? kahleiden kalina ja tuo kauhea haju yhtyiv?t aina Nehljudofilla yhdeksi tuskalliseksi tunteeksi: siin? oli jokin henkinen kuvotus, joka tahtoi muuttua oikeaksi kuvotukseksi. Ja molemmat vaikutukset sekaantuivat ja kovensivat toisiaan.
Tultuaan nyt majoitusvankilan eteiseen, miss? seisoi tavattoman suuri haiseva korvo, n?ki Nehljudof ensim?iseksi vaimoihmisen,