joka istui korvon reunalla. H?nt? vastap??t? oli mies, litte? lakki kallistettuna ajellulle puolelle p??t?. He juttelivat jotain kesken??n. Miesvanki, n?hty??n Nehljudofin, iski silm?? ja, mutisi:
--Ei keisarikaan saa vett? pys?htym??n. Mutta nainen laski helmansa ja per??ntyi.
Eteisest? mentiin k?yt?v??n, jonne koppien ovet avautuivat. Ensim?inen oli perheellisten koppi, sitten suuri naimattomien miesten koppi ja k?yt?v?n p??ss? kaksi pient?, valtiollisille eroitettua koppia. Majoitustalossa, joka oli aijottu 150 hengelle, oli 450 henke?; se oli niin t?ynn?, etteiv?t kaikki mahtuneet koppeihin vaan t?yttiv?t k?yt?v?n. Muutamat istuivat tai loikoivat lattialla, toiset liikkuivat edestakasin tyhjien ja kiehuvalla vedell? t?ytettyjen teekannujen kanssa. N?iden joukossa oli Taras. H?n saavutti Nehljudofin ja tervehti yst?v?llisesti. Tarasin hyv?ntahtoiset kasvot olivat t?ynn?ns? sinelmi?, nen?ll? ja silmien alla.
--Mik?s sinulle on tullut?--kysyi Nehljudof.
--Tuli vaan semmoinen riita,--sanoi Taras hymyillen.
--Tappelevat alituistaan,--sanoi vartiosotamies ylenkatseellisesti.
--Naisen p??llisi?,--lis?si heid?n takanaan tuleva vanki.--Fetjkan kanssa painivat.
--Ent? Fedosja?--kysyi Nehljudof.
--Tervenn? h?n on, vien t?ss? h?nelle teevett?,--sanoi Taras ja meni perheellisten koppiin.
Nehljudof katsahti ovesta. Koko huone oli t?ynn?ns? naisia ja miehi? sek? lavitsoilla ett? niiden alla. Kopissa oli h?yry? kuivuvista kosteista vaatteista ja kuului yht?mittainen nais??nten huuto. Seuraava ovi vei naimattomien koppiin. T?m? oli viel?kin t?ydempi ja ovensuussakin tunkeili meluava joukko, kosteissa vaatteissa; siin? pelattiin tai ratkaistiin jotain. Vartiosotamies selitti Nehljudofille, ett? siin? vankien vanhin antoi pelaajalle niit? ruokarahoja, joita vangit olivat peliss? kadottaneet, korteista tehtyjen pilettien mukaan. N?hty??n aliupseerin ja herrasmiehen vaikenivat l?hemp?n? seisojat vihasesti silm?ten ohimenevi?. Pelaavien joukossa huomasi Nehljudof tutun pakkoty?l?isen, Fjodorofin, seurassaan ainainen surkeann?k?inen nuorukainen, jolla oli kulmakarvat nostettuina, kasvot vaaleat, ik??nkuin turvonneet; ja sitten er??n inhoittavan, rokonarpisen, nen?tt?m?n kulkurin, josta kulki semmonen huhu, ett? h?n karkuretkell??n muka oli tappanut toverinsa ja ravinnut itse??n t?m?n lihalla. Kulkuri seisoi k?yt?v?ss?, m?rk? mekko heitettyn? toisen olan yli, ja pilkallisesti ja h?peem?tt?m?sti katseli Nehljudofia, v?istym?tt? h?nen tielt??n. Nehljudof kiersi h?net.
Niin tuttua kuin t?m? n?ky Nehljudofille olikin, ja vaikka h?n n?in? kolmena kuukautena oli kyll?kin usein n?hnyt nuo samat 400 vankia mit? erilaisimmissa oloissa: kuumassa, tomupilviss?, jotka nousivat heid?n jalkakahleistaan, matkan pys?hdyspaikoissa, majoitusvankilain pihalla l?mpim?n aikaan, miss? tapahtui kauhistuttavia avonaisen irstaisuuden kohtauksia,--h?n kuitenkin, joka kerta kuin tuli heid?n keskuuteensa ja huomasi, kuten nyt, ett? heid?n huomionsa on h?neen k??ntynyt, tunsi tuskallista h?pe?? ja omaa syyllisyytt?ns? heid?n edess??n. Mutta raskainta oli h?nest? se, ett? t?h?n h?pe?n ja syyllisyyden tuntoon sekaantui lis?ksi voittamaton inhon ja kauhun tunne. H?n tiesi, ett? siin? asemassa, mihin he olivat asetetut, ei voinut olla muuna kuin min? he olivat, eik? h?n sittenk??n voinut tukahuttaa itsess??n inhoa heihin.
--Kyll? noiden tuommoisten--kelpaa niiden keiletell?,--kuuli Nehljudof l?hestyess??n valtiollisten ovea jonkun k?he?n ??nen sanovan ja lis??v?n siihen viel? sopimattoman haukkumasanan.
Ja sitten kuului pahansuopa, pilkallinen nauru.
X.
Naimattomain osaston ohi p??sty? aliupseeri sanoi Nehljudofille tulevansa h?nt? hakemaan ennen iltahuutoa ja palasi takasin. Tuskin oli aliupseeri poistunut, kun Nehljudofin luo tuli kiirein askelin paljain jaloin, jalkarautojansa kannatellen ja tuoden muassaan v?kev??, hapanta hien hajua, vanki, ja salaper?isell? kuiskauksella sanoi:
--Puhukaa h?nen puolestansa, herra. Ovat ihan nutistaneet miehen. Olivat juovuksissa. Ja h?n ?skeisess? vastaanotossa jo on sanonut itsens? Karmanofiksi. Puhukaa h?nen puolestansa, meid?n ei k?y laatuun, tappavat,--sanoi vanki, levottomasti katsellen ymp?rilleen ja poistui heti Nehljudofin luota.
Asia oli se, ett? pakkoty?l?inen Karmanof oli vietellyt er??n h?nen n?k?isens? miehen, joka oli siirtokuntaan tuomittu, asettumaan h?nen sijallensa, niin ett? pakkoty?l?inen tuli siirtokuntaan, mutta toinen pakkoty?h?n h?nen sijalleen.
Nehljudof jo tiesi t?st? asiasta, sill? sama vanki oli viikko sitten ilmoittanut h?nelle t?st? vaihdosta. Nehljudof nyyk?ytti p??t? osoittaakseen ymm?rt?neens? ja tekev?ns? mink? voi, ja katsahtamatta taakseen meni edemm?s.
Nehljudof tunsi t?m?n vangin Jekaterinburgista asti, miss? h?n oli pyyt?nyt Nehljudofia anomaan, ett? h?nen vaimonsa sallittaisiin seurata h?nt?, ja ihmetteli t?m?n tekoa. Mies oli keski kokoa ja ihan tavallista talonpojan muotoa, noin 30 ik?inen, pakkoty?h?n tuomittu ry?st?n ja murhan yrityksest?. H?nen nimens? oli Makar Djefkin. H?nen rikoksensa oli hyvin kummallinen. T?m? rikos, kuten h?n itse Nehljudofille kertoi, ei ollut h?nen, Makarin, vaan _sen_, paholaisen tekoa. ?Makarin is?n luo,? kertoi h?n, ?oli poikennut er?s matkustavainen ja kahdesta ruplasta tingannut kyydin 40 virstan p??ss? olevaan kyl??n. Is? oli k?skenyt Makarin menn? matkustavaista kyytiin. Makar valjasti hevosen, pukeutui ja alkoi yhdess? matkustavaisen kanssa juoda teet?. Matkustavainen siin? juodessa kertoi olevansa naimisretkell? ja viev?ns? mukanaan Moskovassa ansaitsemansa 500 ruplaa. T?m?n kuultuansa Makar meni pihalle ja pani reen pohjalle olkien alle kirveen. ?En itsek??n ymm?rr?, miksi min? kirveen otin,? kertoi h?n. ?Otahan kirves,? sanoi _se_: min? otin. Istuimme rekeen ja l?ksimme ajamaan. Ajamme, ajamme, min? unohdin koko kirveen. Jo rupesimme l?henem??n kyl??, noin kuusi virstaa oli en?? j?ljell?. Kyl?tie nousi yl?m?keen. Min? nousin ja kulin reen per?ss?, mutta se kuiskuttaa: ?Mit?s mietit? Kun p??set m?elle, on siin? asuntoja ja kohta sitten alkaa kyl?kin. Kyll? ne rahat menee menojaan, mutta jos aijot jotain tehd?, niin tee nyt.? Min? kuukistuin rekeen, muka olkia korjatakseni, mutta kirves tuli kuin itsest??n k?siini. H?n katsahti minuun. ?Mit?s nyt meinaat?? sanoi h?n. Min? ojensin kirveen, aijoin iske?, mutta h?n oli sukkela ihminen, hyp?hti reest? ja tarttui k?siini. ?Mit?s sin?, poika kujeilet?...? H?n kaatoi minut lumeen, min? en vastaan pannutkaan, vaan antauduin. H?n sitoi vy?ll? k?teni
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.