Ylösnousemus III | Page 7

nykyisiss? oloissa ei h?nell? n?ytt?nyt olevan elett?v?n? kuin joku kuukausi. H?n tiesi sen eik? katunut tekojaan, vaan sanoi, ett? jos h?nell? olisi viel? toinen el?m?, niin h?n k?ytt?isi sen samaan,--niiden olojen h?vitt?miseen, joissa oli mahdollista se mit? h?n oli n?hnyt.
T?m?n ihmisen historia ja l?hestyminen h?neen selittiv?t Nehljudofille paljon semmoista mit? h?n ei ollut ennen ymm?rt?nyt.

VII.
Sin? p?iv?n?, jona majoituspaikasta l?hdett?iss? tuo rettel? tapahtui vartioupseerin ja vankien v?lill? tuon lapsen t?hden, her?si Nehljudof. oltuaan y?t? kestikievarissa, my?h??n ja viipyi viel? kirjoittamassa kirjeit?, joita h?n valmisti l??nihallituksen kaupunkiin saapumisen varalle, niin ett? h?n l?ksi kestikievarista tavallista my?hemmin eik? saavuttanut joukkokuntaa tiell?, kuten aina ennen, vaan tuli uuteen majoituskyl??n h?m?r?n aikana. Pantuaan ylleen kuivat vaatteet kestikievarissa, jossa oli em?nt?n? vanhanpuolinen, lihava, tavattoman paksu ja valkeakaulainen leski, tuli Nehljudof siistiin ruokasaliin, joka oli monen monilla jumalankuvilla ja tauluilla koristettu, joi teens? ja kiirehti majoituspaikkaan, pyyt??kseen upseerilta tapaamisen lupaa.
Kuudessa edellisess? majoituspaikassa ei yksik??n vartioupseereista, vaikka olivat v?lill? vaihtuneet, p??st?neet Nehljudofia majoitustaloon, niin ettei h?n ollut yli kuuteen viikkoon n?hnyt Katjushaa. T?t? ankaruutta piti noudattaa siksi, ett? odotettiin ylh?isen vankilanp??llik?n ohimatkustamista. Nyt oli tuo p??llikk? jo ollut ja mennyt, katsahtamattakaan majoituspaikkaan, ja Nehljudof toivoi, ett? vartioupseeri, joka oli aamulla vastaanottanut joukkokunnan, sallii h?nen tavata vankeja, niinkuin muutkin olivat sallineet.
Em?nt? tarjosi ajopeli? Nehljudofille matkaa varten majoituspaikkaan, joka oli kyl?n toisessa p??ss?, mutta Nehljudof tahtoi mieluummin k?vell?. Nuori, leve?harteinen hyvinvoipa renki, tavattoman suurissa, vastavoidelluissa ja tervalta haisevissa saappaissa, otti saattaakseen h?net perille. Taivaalta tuli sadeviti? ja oli niin pime?, ett? kun renki meni parikin askelta edelle niiss? paikain, miss? ei ollut ikkunoista tulevaa valoa, ei Nehljudof en?? n?hnyt h?nt? ja kuuli vaan h?nen saappaittensa l?iskinn?n syv?ss? liejussa. P??sty??n torin ja kirkon ohi ja kuljettuaan pitk?n kadun p??h?n, jonka ikkunoista loisti kirkas valo, tuli Nehljudof saattomiehens? j?less? kyl?n laitaan pilkkopime??n. Mutta pian t?ss?kin pime?ss? alkoi tuikkia sumussa s?teilevi? lyhtyjen valoja, joita paloi majoitustalon luona. Punertavat tulet yh? suurenivat ja kirkastuivat; tuli n?kyviin vankila-aita ja vahtimiehen liikkuva hahmo, juovikas tolppa ja vahtikoju. Vahtimies huusi tulijoille tavallisen: ?kuka siell??? ja saatuaan tiet??, ettei ollut omia, heitt?ytyi niin ankaraksi, ettei olisi sallinut odottaa piikkiaidan luonakaan. Mutta Nehljudofin saattomies ei ollut h?t?poikia.
--Mik? sinut nyt niin on ?kiytt?nyt?--sanoi h?n h?nelle.--Hoihkaseppa aliupseerille, niin me t?ss? sillaikaa odotamme.
Vahtimies ei vastannut mit??n, vaan huusi jotain pikkuportin kautta ja pys?htyi tarkastamaan kuinka hartiakas renki puhdisti tikulla Nehljudofin saappaita niihin tarttuneesta liasta. Aidan takaa kuului mies- ja nais??nten meluavaa purinaa. Noin kolmen minutin kuluttua r?m?htiv?t portin raudat, se aukeni, ja pimeydest? tuli valoon vanhempi aliupseeri, sinelli hartioilla, kysyen mit? oli asiaa. Nehljudof antoi h?nelle valmistamansa kirjelapun, jossa pyysi p??st? puheille yksityisess? asiassa, ja k?ski antamaan upseerille. Aliupseeri oli v?hemm?n ankara kuin vahtisotamies, mutta sen sijaan hyvin utelias. H?n tahtoi v?ltt?m?tt? tiet??, mit? asiaa Nehljudofilla oli upseerille, ja kuka h?n oli; h?n n?ht?v?sti vainusi saalista eik? tahtonut sit? k?sist??n p??st??. Nehljudof sanoi vaan, ett? olipahan erityinen asia, ja ett? h?n kyll? kiitt??, ja taas pyysi viem??n lappua perille. Aliupseeri otti lapun ja nyyk?ytt?en p??t??n meni. Jonkun ajan kuluttua h?nen l?hdetty??n portti j?lleen r?m?hti auki ja siit? alkoi tulla ulos naisia, kantaen koreja, leilej?, kannuja ja s?kkej?: kova??nisesti lavertaen erityist? siperialaista murrettaan he koikkivat portin kynnyslaudan yli. Kaikki he olivat puetut kaupunkilaiseen eik? maalaiseen malliin, palttoihin ja pikku turkkeihin; hameet olivat korkealle yl?s nostetut ja p??t huiveihin k??rityt. Lyhdyn valossa he uteliaasti tarkastelivat Nehljudofia ja h?nen opastaan. Yksi heist? n?ytti ilostuvan tavattuaan leve?harteisen rengin ja haukkui heti lempe?sti h?nt? siperialaisilla haukkumasanoilla.
--Sin? sen riivattu, mit? sin? t??ll? teet?--puhui h?n.
--Matkustavaista opastamassa,--vastasi renki.--Ent?s sin?, mit? olit t?nne tuomassa?
--Maitoa, aamulla k?skiv?t taas tulemaan.
--Eiv?tk? y?ksi pyyt?neetk??n?--kysyi mies.
--Vai sin? sen,--huusi toinen nauraen,--l?hde yhteen matkaan, saata meid?t kyl??n.
Mies sanoi h?nelle viel? jotain semmoista, ett? paitsi naisia vahtisotamieskin rupesi nauramaan, ja k??ntyi sitten Nehljudofin puoleen:
--L?yd?ttek?h?n yksin takaisin? Ette kai unohda?
--Kyll?, kyll?.
--Kun tulette kirkon ohi, niin kaksikerroksisesta talosta se on toinen. Siin? on teille sauva,--sanoi h?n antaen Nehljudofille sauvansa, jota h?n oli k?ytt?nyt ja joka oli h?nt? pitempi, ja lotskuttaen suurine saappaineen h?visi h?n pimeyteen naisten kanssa.
H?nen ??nens? kuului viel? nais??nten joukosta sumusta, kun portti taas r?m?hti auki ja aliupseeri tuli pyyt?m??n Nehljudofia upseerin puheille.

VIII.
T?m? majoitusvankila oli samanlaatuinen kuin kaikki muutkin Siperian tiell? olevat majoitusvankilat: pihassa, jota ymp?r?i teroitetuista p?lkyist? tehty pystyaita, oli kolme yksikerroksista asuinhuonetta. Yhdess? niist?, kaikkein suurimmassa, jossa oli rautaristikoilla varustetut ikkunat, olivat vangit. Toisessa oli vartiokomennuskunta, kolmannessa upseeri ja kanslia. Kaikista kolmesta rakennuksesta loisti ikkunoista valot, puhuen kuten aina, ja eritt?inkin t??ll?, jostakin olemattomasta sopusuhdasta ja kodikkuudesta siell? sis?ll?. Rakennusten ovien edess? paloivat lyhdyt, ja viel? noin viisi lyhty? paloi seinivieress?, valaisten pihaa. Aliupseeri saattoi Nehljudofin lautaa my?ten pienimm?n rakennuksen portaille. Noustuaan kolme porrasta aliupseeri p??sti h?net edellens? pienell? lampulla valaistuun, h?k?iseen eteiseen. Uunin luona joku sotamies karkeassa paidassa, kaulalapussa ja mustissa housuissa, toisessa jalassa keltavartinen saapas, ja toista k?ytt?en palkeena sytytteli kumartuneena samovaaria. N?hty??n Nehljudofin sotamies j?tti samovaarin, auttoi h?nen ylt??n palttoon ja meni sis?huoneeseen.
--T??ll? on, herra upseeri.
--No k?ske sis??n,--kuului vihainen ??ni.
--Astukaa tuosta ovesta,--sanoi sotamies ja