Ylösnousemus III | Page 6

Ja sitten: n?ytti niin luonnottomalta, ett? tuommoista poikaa kuin Rosofskij olisi ruvettu kuolemalla rankaisemaan. Ja me tulimme vankilassa kaikki siihen p??t?kseen, ett? oli tahdottu vaan pelottaa ja ettei tuomio tulisi vahvistetuksi. Kun olimme aikamme levottomina olleet, niin jo rauhoituimme ja el?m? alkoi kulkea tavallista menoaan? Juu-juu. Mutta annas ollakkaan. Er??n? iltana l?hestyy vartija minun oveani ja ilmoittaa salaper?isen?, ett? salvumiehet ovat tulleet hirsipuuta asettamaan; min? en ensi hetkess? ymm?rt?nyt,--mit?? mit? hirsipuuta? Mutta vartija, ukko, oli niin kiihoittuneena, ett? h?net n?hty?ni min? ymm?rsin asian tarkoittavan meid?n kahta. Min? tahdoin koputtaa ja keskustella toverien kanssa, mutta pelk?sin, ett? nuo kuulisivat. Toverit eiv?t my?sk??n hiiskuneet mit??n. Kaikki n?yttiv?t tiet?v?n. K?yt?v?ss? ja kopeissa vallitsi kaiken iltaa kuollut hiljaisuus. Me emme koputelleet emmek? laulaneet. Kymmenen aikaan vartija tuli j?lleen minun luokseni ja ilmaisi, ett? py?veli oli tullut Moskovasta. Sanoi ja poistui. Min? aloin h?nt? kutsua taas takaisin. Yht?kki? kuulen Rosofskijn ??nen huutavan omasta kopistaan k?yt?v?n yli minulle: ?Mik? nyt? miksi kutsutte h?nt??? Min? h?persin jotain ett? h?n oli tuonut minulle tupakkia, mutta h?n rupesi aavistamaan ja kysyi minulta: miksi emme olleet laulaneet? miksi ei koputeltu? En muista mit? min? h?nelle vastasin, ja menin vaan pois, etten tarvitsisi puhua h?nen kanssaan. Juu-juu. Se y? oli hirve?. Koko y?n kuuntelin jokaista risahdusta. Yht?kki? aamupuoleen kuulen kuinka k?yt?v?n ovea avataan ja l?hestyy joku, monta. Min? asetuin ikkuna-aukon eteen. K?yt?v?ss? paloi lamppu. Ensim?isen? kulki ohitse tireht?ri. H?n oli lihava, muka itseens? luottavainen ja p??tt?v? mies. Mutta nyt ei h?nt? olisi tuntenut: h?n oli kalpea, p?? painuksissa, ihan kuin pel?styneeen?. H?nen per?ss??n tuli apulainen, synkk?n? ja p??tt?v?n n?k?isen?; sitten vahtisotamiehet. Meniv?t minun oveni ohi ja pys?htyiv?t viereisen kopin ovelle. Ja min? kuulen kuinka tireht?rinapulainen huutaa kummallisella ??nell?: ?Losinsky, nouskaa, pankaa yllenne puhtaat vaatteet.? Niin. Sitten kuulen oven narahtavan, he meniv?t h?nen koppiinsa, sitten Losinskyn askeleet: h?n meni vastap?iselle puolelle k?yt?v??. Min? saatoin n?hd? vaan tireht?ri?. Seisoo kalpeana, napostelee nappia kiinni ja taas p??st?? auki ja kohauttelee olkap?it??n. Niin. Yht?kki? h?n ik??nkuin s?ik?ht?? jotain ja v?istyy. Se oli Losinsky, joka kulki h?nen ohitsensa ja tuli minun ovelleni. Kaunis oli nuorukainen, tied?tteh?n: tuota hyv?? puolalaista tyyppi?: leve?, suora otsa, vaalea kiharainen hieno tukka ja ihanat siniset silm?t. Semmoinen kukoistava, nuortea, terve nuorukainen. H?n pys?htyi minun aukkoni eteen, niin ett? n?in koko h?nen kasvonsa. Hirve?t, laihtuneet, harmaat kasvot. ?Kryiltsof, onko paperossia?? Min? aijoin antaa h?nelle, mutta apulainen, aivan kuin olisi pel?nnyt my?h?styv?ns? tempasi esille oman paperossikotelonsa ja tarjosi h?nelle. H?n otti yhden paperossin, apulainen sytytti h?nelle tulitikun. H?n alkoi polttaa ja n?ytti ik??nkuin vaipuvan ajatuksiinsa. Sitten ik??nkuin muistaen jotakin alkoi puhua: ?se on sek? julmuutta ett? v??ryytt?. Min? en ole mit??n rikosta tehnyt. Min?...?--h?nen Valkosessa nuoressa kaulassaan, jota en voinut olla katsomatta, v?r?hti jotain ja h?n pys?htyi. Niin. Samassa kuulen Rosofskijn k?yt?v?ss? huutavan jotain hienolla juutalaisella ??nell??n. Losinsky viskasi pois paperossin p?tk?n ja v?istyi ovelta. Nyt ilmestyi Rosofskij aukolle. H?nen mustat silm?ns? olivat kosteat ja lapsekkaat kasvonsa punaset ja hikiset. H?nenkin yll??n oli puhtaat vaatteet, ja housut olivat liian v?lj?t, h?n kannatteli niit? molemmin k?sin ja koko h?nen ruumiinsa vapisi. H?n toi onnettomat kasvonsa ihan minun ikkuna-aukkoni eteen: ?Kryiltsof, onhan totta, ett? tohtori m??r?si minulle rintateet?? Min? en ole terve, min? juon viel? rintateet?.? Ei kukaan vastannut mit??n, ja h?n katseli kysyv?sti vuoroin minuun ja vuoroin tireht?riin. Mit? h?n t?ll? tahtoi sanoa, j?i minulle ep?selv?ksi. Niin. Yht?kki? apulainen muutti kasvonsa ankariksi ja kummallisella k?he?ll? ??nell? huusi: ?Mit? joutavia? Menn??n.? Rosofskij ei n?ht?v?sti jaksanut tajuta mik? h?nt? odotti, ja ik??nkuin kiirehtien, melkein juosten, meni kaikkien edell? k?yt?v?? pitkin. Mutta sitten h?n teki ten?n--min? kuulin h?nen kimakkaa huutoansa ja itkuaan. Syntyi melua ja jalkojen t?mistyst?. H?n kirkui ja itki. Sitten eteni etenemist??n,--k?yt?v?-oven kello r?m?hti, ja kaikki hiljeni... Niin. Niin ne sen sitten hirttiv?t. Kuristivat nuorilla molemmat. Toinen vartija oli n?hnyt ja kertoi minulle, ett? Losinsky ei pannut vastaan, mutta Rosofskij oli kauan riuhtonut, niin ett? h?net hilattiin lavalle ja v?kisin pujotettiin p?? paulaan. Niin. T?m? vartija oli v?h?n tyhm?nlainen. ?Minulle oli kerrottu ett? se pelottaa. Mutta ei ollenkaan. Kun ne j?iv?t riippumaan, niin ei kuin kaksi kertaa n?in olkap?ill??,--h?n n?ytti kuinka olkap??t suonenvedontapaisesti nousivat ja taas laskivat.--?Sitten py?veli nyk?si nuoria, ett? n?et paulat kiristyisiv?t, ja siin? oli kaikki: eiv?t hievahtaneetkaan en??. Ei ollenkaan pelottanut,? toisti Kryiltsof vartijan sanat ja tahtoi vet?? suutansa hymyyn, mutta sen sijaan purskahti itkuun.
Kauan h?n oli t?m?n per?st? vaiti, hengitti raskaasti ja nieli kaulaan nousevia nyyhkytyksi?ns?.
--Siit? pit?en min? yhdyinkin vallankumouksellisiin. Niin,--sanoi h?n rauhoittuen, ja lyhyk?isyydess? kertoi historiansa loppuun.
H?n kuului kansanvaltaisten joukkoon jopa oli er??n toimivan osaston p??llikk?n?kin, jonka osaston teht?v?n? oli terroriseerata hallitusta eli saattaa sit? semmoiseen ahdistukseen, ett? se itse kielt?ytyisi vallastaan ja kutsuisi kansankokouksen. T?ss? tarkoituksessa h?n matkusteli milloin Pietarissa, milloin ulkomailla, milloin Kieviss?, milloin Odessassa ja jokapaikassa oli h?nell? menestyst?. Er?s henkil?, johon h?n t?ydellisesti luotti, antoi h?net ilmi. H?net vangittiin, tutkittiin, pidettiin kaksi vuotta vankilassa ja tuomittiin kuolemaan, joka sitten muutettiin elinkautisiin pakkot?ihin.
Vankilassa h?n sai keuhkotaudin, ja