Ylösnousemus III | Page 5

niin ett? he saivat olla kaikki yhdess?, suuressa huoneessa, ja sitten matkalla niiden viiden miehen ja nelj?n naisen kanssa, joiden joukkoon Maslova oli joutunut. Tultuaan tekemisiin Siperiaan tuomittujen valtiollisten kanssa muuttui Nehljudofin k?sitys heist? kokonaan.
Heit? kohdeltiin niinkuin sodassa kohdellaan vihollisia, ja he luonnollisesti k?yttiv?t samoja keinoja kuin mit? heit? vastaan k?ytettiin. Ja niinkuin sotilashenkil?t el?v?t aina yleisen mielipiteen ilmakeh?ss?, joka peitt?? heid?n tekojensa rikoksellisuuden jopa julistaa ne p?invastoin urot?iksi,--niin vallankumouksellisiakin ymp?r?itsi aina heid?n toveripiirins? yleinen mielipide, jonka valossa heid?n vapauden ja hengen kadottamisen uhalla tekem?ns? julmat teot eiv?t n?ytt?neet heist? pahoilta, vaan jalomielisilt?. N?in selitti Nehljudof itselleen sen oudon ilmi?n, ett? mit? hyv?luontoisimmat henkil?t, jotka eiv?t olisi voineet tuottaa tai edes n?hd? tuotettavan k?rsimyksi? el?ville olennoille, aivan rauhallisesti valmistuivat tappamaan ihmisi? ja melkein kaikki pitiv?t tappoa, kun se tuli kysymykseen itsepuolustuksena, tai oli tarpeen korkeimman yhteishyv?n saavuttamiseksi, laillisena ja oikeutettuna. Suuret ajatukset, jotka heill? oli omasta asiastaan ja siis my?skin itsest??n, syntyiv?t luonnostaan siit? merkityksest?, mink? hallitus heille antoi, ja siit? rangaistusten ankaruudesta, mink? alaisiksi se heid?t teki. Heill? piti olla korkeat ajatukset itsest??n, ett? he olisivat voineet kest?? kaikkea sit? mit? heid?n oli kest?minen.
Tutustuttuaan heihin l?hemmin huomasi Nehljudof, etteiv?t he olleet j?rjest??n kaikki konnia, joina toiset heit? pitiv?t, eiv?tk? j?rjest??n sankareja, kuten toisten mielest?, vaan tavallisia ihmisi?, joissa, kuten joka paikassa, oli sek? hyvi?, pahoja ett? keskinkertaisia ihmisi?. Muutamat heist? olivat saattaneet tulla vallankumouksellisiksi sent?hden, ett? rehellisesti luulivat olevansa velvolliset taistelemaan olemassaolevaa pahaa vastaan; mutta oli semmoisiakin, jotka olivat valinneet t?m?n toiminnan itsekk?ist?, kunnianhimoisista vaikuttimista; enimm?t olivat kuitenkin antautuneet vallankumousliikkeeseen Nehljudofille h?nen omilta sotilasajoiltaan tutusta halusta hakea vaaroja, sit? nautintoa, jonka tuotti leikki oman el?m?n kanssa,--eli siis tunteista, jotka olivat ominaiset kaikkein tavallisimmalle, toimintahaluiselle nuorisolle. Se mik? erotti heit? heid?n eduksensa muista ihmisist?, oli se seikka, ett? siveellisyyden vaatimukset olivat heid?n joukossaan ylemp?n?, kuin muiden tavallisten ihmisten keskuudessa. Heid?n piireiss??n pidettiin v?ltt?m?tt?m?n? kielt?ytyminen, k?yhyys el?m?ss?, rehellisyys, anteliaisuus ja my?skin alttius uhraamaan kaikki, jopa oma henkikin. Ja sen vuoksi ne heist?, jotka olivat ylemp?n? keskinkertaisuutta, olivat hyvin paljon sit? ylemp?n?, ja olivat pidett?v?t esimerkkein? harvinaisen korkeasta siveellisest? kehityskannasta; ne taas, jotka olivat keskinkertaisuutta alempana, olivat paljon alempana sit?, ja olivat usein pidett?v?t ep?rehellisin?, teeskentelevin? ja samalla itseens?luottavina ja ylpein?. Niin ett? muutamia uusista tutuistaan Nehljudof sek? kunnioitti ett? koko syd?mmest??n rakasti; mutta toisia kohtaan h?n tunsi enemm?n kuin v?linpit?m?tt?myytt?.

VI.
Eritt?inkin kiintyi Nehljudof er??seen keuhkotautiseen Kryiltsof nimiseen nuoreen mieheen. T?m? kuului samaan joukkokuntaan, johon Katjushakin, ja oli tuomittu Siperiaan pakkot?ihin. Nehljudof tutustui h?neen jo Jekaterinburgissa ja sitten matkan aikana usean kerran tapasi h?nt? ja seurusteli h?nen kanssaan. Kerran kes?ll?, majoituspaikassa lev?tt?ess?, vietti Nehljudof h?nen parissaan melkein koko p?iv?n, ja Kryiltsof, p??sty??n oikein puheisiin, kertoi h?nelle koko el?m?kertansa ja miten oli tullut vallankumoukselliseksi. H?nen historiansa ennen vankeuteen joutumista oli hyvin lyhyt. Is?, rikas tilanomistaja etel?l??neist?, kuoli h?nen viel? lapsena ollessa. H?n oli ainoa poika, ja ?iti kasvatti h?nt?. H?nen oli helppo oppia, h?n k?vi lyseon l?pi ja oli sitten yliopistossa, jossa suoritti luvut ensim?isen? kandidaattina matemaattisessa tiedekunnassa. H?nelle tarjottiin tilaisuus tulla yliopistonmieheksi ja p??st? ulkomaille. Mutta h?n viivytteli asiaa. Oli er?s neiti, johon h?n oli rakastunut, ja h?n alkoi mietti? avioliittoa ja kunnallistoimia. Kaikkea h?n olisi halunnut, mutta mihink??n h?n ei uskaltanut ryhty?. T?h?n aikaan entiset yliopistotoverit pyysiv?t h?nelt? rahaa yhteist? asiaa varten. H?n tiesi, ett? t?m? yhteinen asia oli vallankumouksellinen, josta h?n ei silloin paljonkaan v?litt?nyt, mutta toveruuden tunteesta ja my?skin itserakkaudesta, ettei luultaisi h?nen pelk??v?n, h?n antoi rahat. Rahan saajat joutuivat kiinni; l?ydettiin paperilappu, josta k?vi ilmi ett? Kryiltsof oli antanut rahat; h?n vangittiin, ensin vietiin polisikonttoriin ja sielt? vankilaan.
--Vankilassa, mihin minut vietiin,--kertoi Kryiltsof Nehljudofille, (h?n istua kuuhotti, rinta painuneena, korkealla lavitsalla, nojaten k?si?ns? polviin, ja vaan silloin t?ll?in katsahti v?lkkyvill?, kuumetautisilla, ihanilla silmill??n Nehljudofiin),--siin? vankilassa ei noudatettu erityist? ankaruutta; me saimme vapaasti koputella toisillemme, mit? oli sanottavaa; saimme liikkua k?yt?v?ss?, usein juttelimme toistemme kanssa, jaoimme ev?it?, tupakkia, ja iltasin me lauloimmekin k??riss?. Minulla oli hyv? ??ni. Juu-juu. Jollei ?iti olisi niin surrut kohtaloani, olisi minun ollut hyv? olla vankilassa, jopa mieluista ja hyvin opettavaa. T??ll? min? muun muassa tutustuin kuuluisan Petrofin kanssa, joka sitten linnassa leikkasi kurkkunsa lasisirpaleella, ja viel? muidenkin kanssa. Mutta min? en kuulunut vallankumouksellisiin. Sitten min? tutustuin viel? kahden koppinaapurin kanssa. He olivat joutuneet kiinni samasta asiasta noiden puolalaisten julistusten kanssa ja heit? syytettiin yrityksest? p??st? karkuun sotamiesten k?sist?, kun heit? kuljetettiin rautatielle. Toinen oli puolalainen, Losinsky, toinen juutalainen, Rosofskij sukunimelt??n. Juu-juu. T?m? Rosofskij oli ihan viel? poika. H?n sanoi olevansa seitsem?ntoista, mutta n??lt??n ei h?n ollut kuin noin viidentoista vuotias. Semmoinen laiha, pienehk?, kiilt?v?t mustat silm?t p??ss?, ja vilkas ja sitten hyvin soitannollinen, niinkuin kaikki juutalaiset. H?n ei ollut viel? ??nenmurroksestaan p??ssyt, mutta h?n lauloi kuitenkin mainiosti. Juu-juu. Minun aikanani he molemmat vietiin tutkittaviksi. Aamulla vietiin. Illalla he palasivat ja kertoivat, ett? oli tullut kuolemantuomio. Ei kukaan ollut sit? odottanut. Ihan mit?t?n oli heid?n juttunsa--he olivat vaan yritt?neet riuhtaantua irti sotamiehen k?sist? eiv?tk? edes ket??n haavoittaneet.