Ylösnousemus III | Page 4

sy?t?v?, miten pukeuduttava, miten l?mmitett?v? uunia ja miten valaistava huoneita.
T?m?n ohella Simonson oli sangen ujo toisten ihmisten parissa ja ylen vaatimaton. Mutta kun h?n kerran jotain p??tti, ei h?nt? en?? mik??n voinut pid?tt??.
Ja h?nell?p? nyt oli suuri vaikutus Maslovaan sen kautta ett? h?n t?t? rakasti. Maslova tajusi hyvin pian asianlaidan naisellisella vaistollaan, ja tieto, ett? h?n oli voinut her?tt?? rakkautta noin erinomaisessa ihmisess?, nosti h?nt? h?nen omissa silmiss??n. Nehljudof tarjosi h?nelle avioliittoa ylev?mielisyydest? ja sen johdosta, mit? oli ennen tapahtunut; mutta Simonsen rakasti h?nt? semmoisena kuin h?n oli nyt, ja rakasti vaan siksi ett? rakasti. Paitsi sit? Maslova tunsi, ett? Simonson pit?? h?nt? harvinaisena, kaikista muista eroavana naisena, jolla oli erikoisia, korkeita siveellisi? ominaisuuksia. Ei Maslova tarkalleen tiennyt, mit? ominaisuuksia Simonson nimenomaan h?ness? oli l?yt?nyt, mutta varmuuden vuoksi, ettei tulisi pett?neeksi h?nt?, koetti kaikin voimin her?tt?? itsess??n parhaimpia ominaisuuksia, mit? suinkin taisi mieleens? kuvailla. Ja t?m? seikka pani h?net koettamaan saavuttaa niin suurta hyvyytt? kuin suinkin mahdollista.
T?m? kehitys oli saanut alkunsa jo vankilassa, kun h?n ollessaan valtiollisten vankien yhteisess? vierashuoneessa oli huomannut Simonsonin eritt?in itsepintaisen katseen tuolta syv?lt? otsan alta, tuuheitten kulmakarvain takaa, hyvist?, tummansinisist? silmist?. Jo silloin h?n oli huomannut, ett? tuo ihminen on erinomainen ja erinomaisesti katsoo h?nt?, oli huomannut miten kummallisesti ja silmiinpist?v?sti samoihin kasvoihin oli yhtynyt sek? ankaruus, joka ilmausi t?r?tt?v?st? tukasta ja rypistyvist? silm?kulmista, lapsellinen hyv?nsuopuus ja ilmeen viattomuus. Sitten n?ki h?n Simonsonin uudelleen Tomskissa, kun h?net oli siirretty valtiollisten joukkoon. Ja vaikkeiv?t he olleet vaihtaneet sanaakaan kesken??n, oli siin? silm?yksess?, jolla he katsahtivat toisiinsa, tunnustus, ett? he muistavat toisiaan ja ovat toisilleen t?rke?t. Mit??n merkitt?v?? keskustelua ei heid?n v?lill??n j?lest?k??n p?in ollut, mutta Maslova tunsi, ett? Simonsonin puhe, silloin kun h?n oli mailla, tarkoitti h?nt?, ett? Simonson puhui h?nt? varten ja koetti sit? varten lausua ajatuksensa niin selv?sti kuin suinkin. He l?hestyiv?t toisiansa eritt?inkin siit? pit?en kuin Simonson alkoi kulkea jalkasin tavallisten rikoksentekij?in matkassa.

V.
Nishninovgorodista Permiin asti ei Nehljudofin onnistunut tavata Katjushaa kuin vaan kaksi kertaa: ensim?isen kerran Nishninovgorodissa, ennenkuin vangit sijoitettiin proomuun, ja toisen kerran Permiss?, vankilan konttorissa. Ja molemmilla kerroilla Katjusha, oli tuntunut suljetulta eik? suopealta. Nehljudofin kysymykseen: oliko h?nen hyv? olla ja eik? h?n jotain tarvitsisi, vastasi h?n v?ltellen, ympyrj?isesti ja h?ness? tuntui Nehljudofin mielest? sit? samaa vihollismielist? moitteenhalua, mik? oli h?ness? ennenkin ilmaantunut. Ja t?m? h?nen synkk? mielialansa, joka johtui silloin vaan noista miesten ahdistelemisista, vaivasi Nehljudofia. H?n pelk?si, ettei vaan ne raskaat ja turmelevat olot, joissa Katjusha matkan aikana oli, saattaisi h?nt? j?lleen siihen sis?lliseen hajaannukseen ja ep?toivon tilaan, jossa Katjusha aina vihasi h?nt? ja joi ja poltti unohtaakseen kaikki. Mutta Nehljudof ei voinut mitenk??n auttaa h?nt?, sill? alkupuolella matkaa ei Nehljudof ollut tilaisuudessa usein tavata h?nt?. Vasta sitten kuin Katjusha siirrettiin valtiollisten joukkoon, p??si Nehljudof kokonaan n?ist? ep?ilyksist??n ja joka tapaaman per?st? alkoi h?ness? huomata yh? varmistuvaa sis?llist? mielenmuutosta, jota Nehljudof niin syd?mmest??n halusi h?ness? n?hd?. Ensikerran Tomskissa tavatessa oli h?n taas samallainen kuin oli ollut ennen matkalle l?ht??. H?n ei mennyt nyrpe?n n?k?iseksi eik? h?mmentynyt n?hty??n Nehljudofin, vaan p?invastoin iloisesti ja yksinkertaisesti kiitti h?nt? siit?, mit? Nehljudof oli h?nen hyv?kseen tehnyt, ja eritt?inkin siit?, ett? oli toimittanut h?net niiden ihmisten yhteyteen, joiden seurassa h?n nyt oli.
Kaksikuukautisen matkustuksen j?lkeen n?kyi h?ness? tapahtunut muutos jo h?nen ulkomuodossaankin. H?n laihtui, p?ivettyi, v?h?n niinkuin vanheni; silm?in ja suun pielet meniv?t pieniin ryppyihin, hiuksiaan h?n ei en?? laskenut otsalle, vaan sitoi huivin alle, eik? h?nen puvussaan yht? v?h?n kuin muussakaan k?yt?ksess??n ollut entisi? keikailemisen merkki?. Ja t?m? h?ness? tapahtunut ja yh? jatkuva muutos tuotti Nehljudofille lakkaamatta suurta iloa.
H?nen nykyisess? tunteessaan Maslovaa kohtaan oli jotain semmoista, mit? h?n ei koskaan ennen ollut kokenut. Siin? ei ollut mit??n j?ljell? entisest? runollisesta vieh?tyksest?, ja viel? v?hemm?n siin? oli tuota aistillista rakastumista, jota h?n oli sitten kokenut, ei edes sit? t?ytetyn velvollisuuden tuntoa ja siit? johtuvaa oman itsens? ihailemista, jonka nimess? h?n oli oikeudenk?ynnin j?lkeen p??tt?nyt menn? h?nen kanssaan naimisiin. Nykyinen tunne ei ollut muuta kuin se sama s??lin ja hellyyden tunne, jota Nehljudof oli tuntenut tavatessaan Katjushaa ensi kerran vankilassa, ja joka oli kasvanut h?nen k?yty??n lasaretissa, jolloin h?n voitti inhonsa ja antoi Katjushalle anteeksi tuon jutun v?lsk?rin kanssa, joka juttu sittemmin kuitenkin oli osoittautunut v??r?ksi; tunne oli sama, mutta siin? oli kuitenkin se eroitus, ett? silloin se oli hetkellist? laatua, jota vastoin se nyt oli tullut pysyv?iseksi. Mit? ikin? Nehljudof nyt ajattelikin, mit? ikin? h?n teki, h?nen yleinen mielialansa oli tuo s??lin ja hellyyden tunne Katjushaa kohtaan, eik? ainoastaan Katjushaa, vaan kaikkia ihmisi? kohtaan.
T?m? tunne ik??nkuin avasi Nehljudofin sielussa sen rakkauden sulut, joka ei ennen ollut l?yt?nyt ulosp??sy?, mutta nyt suuntautui kaikkiin ihmisiin, joita h?n tapasi.
Koko matkan aikana Nehljudof tunsi olevansa siin? ylev?ss? mielentilassa, joka teki h?net ehdottomastikin huomaavaiseksi ja osanottavaksi kaikkia ihmisi? kohtaan, alkaen kyytimiehest? ja vartiosotamiehest? vankilap??llikk??n ja kuvern??riin saakka, joille h?nell? oli asiaa.
T?h?n aikaan, Maslovan siirtymisen vuoksi valtiollisten joukkoon, Nehljudof tutustui monien valtiollisten kanssa, ensin Jekaterinburgissa, miss? heill? oli hyvin suuri vapaus,