Ylösnousemus I | Page 4

hän valitsi jälkimäisen. Paitsi sitä,
hän ajatteli täten kostaa sekä viettelijänsä että puotipojan ja kaikki muut,
jotka olivat hänelle pahaa tehneet. Vielä eräs toinen seikka viekotteli
häntä ja vaikutti osaltaan lopulliseen päätökseen. Nainen oli näet
sanonut hänelle, että hän saisi tilata itselleen mitä vaatteita vaan tahtoi,
samettisia, silkkisamettisia, silkkisiä, baalipukuja avonaisine olkapäine
ja paljaine käsivarsine. Ja kun Maslova kuvaili itseänsä heleän
keltasessa silkkipuvussa mustan samettipäärmäyksen kanssa--kuten
sanotaan: dekoltee,--ei hän voinut pidättää, vaan luopui passistaan. Ja
vielä samana iltana nainen otti ajurin ja vei Maslovan Kitaevan
kuuluisaan taloon.
Ja siitä asti alkoi Maslova elää sitä elämää, jossa ihmiset kroonillisesti
rikkovat jumalallisia ja inhimillisiä käskyjä vastaan, elämää, jota
viettävät sadat ja sadattuhannet naiset,--jota hallitusvalta,
kansalaistensa parasta huolehtiessa, sekä suvaitsee että suojelee, ja joka
yhdeksälle naiselle kymmenestä loppuu tuskallisiin tauteihin,
ennenaikaiseen raihnaisuuteen ja kuolemaan.
Aamulla ja päivällä raskasta nukkumista öisen mässäyksen jälkeen. 3:n
tai 4:n aikana väsynyttä nousemista likaiselta vuoteelta, seltteriveden ja
kahvin juomista kohmelon vuoksi, laiskaa vetelehtimistä pitkin
huoneita alusvaatteissa ja yönutuissa, kadulle katselemista
ikkunauutimien takaa, velttoa torailemista keskenään, sitten ruumiin ja

hiuksien pesemistä, voitelemista ja hajuvesillä täyttämistä, pukujen
koettelemista, riitoja niiden johdosta emännän kanssa, peiliin
katselemista, kasvojen, silmäkulmien maalailemista, makeaa rasvaista
ruokaa, sitten pukeutuminen kirkasvärisiin, silkkisiin, alastomaksi
jättäviin pukuihin, esiintyminen kirkkaasti valaistuun, koristettuun
saliin,--vieraiden saapuminen:--musiikkia, tansseja, konfehteja, viinejä,
tupakan polttoa ja haureutta nuorten, keski-ikäisten, puolilasten,
ikäkulu-ukkojen, naimattomien, naineiden, kauppiaiden, puotipoikien,
armeenialaisten, juutalaisten, tataarien, rikkaiden, köyhien, terveiden,
sairaiden, humaltuneiden, selvien, raakojen, hienojen, sotilaiden,
siviilien, ylioppilaiden, lyseolaisten--kaikkien mahdollisten säätyjen,
ikien ja ihmislajien kanssa. Ja huutoja ja pilapuheita ja tappeluja ja
tupakkia ja viiniä ja taaskin viiniä, tupakkia ja musiikkia illasta
aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla vapautuminen ja raskas uni. Ja
näin joka päivä läpi viikon. Viikon lopussa sitä vastoin lähteminen
valtiolliseen laitokseen-- poliisikonttoriin, missä valtion palveluksessa
olevat virkamiehet, mieslääkärit, väliin totisesti ja ankarasti, mutta
väliin taas leikkisällä iloisuudella, karkoittaen itsestään sen
häveliäisyyden, jonka luonto on rikoksen välttämiseksi antanut sekä
ihmisille että eläimille, toimittavat näiden naisten tarkastuksen ja
antavat heille lupakirjan jatkamaan samoja rikoksia, joita he itse olivat
viikon kuluessa osallistensa kanssa tehneet. Ja niin alkaa jälleen
samallainen viikko. Samaa joka päivä, kesät, talvet, aret, pyhät.
Näin eli Maslova seitsemän vuotta. Tämän ajan kuluessa hän oli ollut
kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa. Ollessaan
seitsemättä vuotta haureuslaitoksessa, ja kahdeksantena vuonna lukien
ensimäisestä lankeemisestansa eli jo 26:n ikäisenä, tapahtui hänelle se
asia, jonka vuoksi hän oli vangittu ja nyt, vietettyään kuusi kuukautta
murhaajien ja varkaiden seurassa, kuljetettiin oikeuteen.

III.
Samaan aikaan kuin Maslova, pitkästä käymisestä nääntyneenä,
lähestyi saattajinensa raastuvan oikeuden rakennusta, hänen
kasvattajiensa veljenpoika, ruhtinas Dmitrij Nehljudof, samainen hänen
viettelijänsä, virui vielä korkealla, pehmoisella vieterivuoteellansa,
höyhenpolstareilla, ja päästettyään auki kauluksen puhtaasta
hollantilaisesta yöpaidastaan, minkä rinnus oli poimusille silitetty,

poltteli paperossia. Hän katseli pysähtynein silmin eteensä, ajatellen
mitä hänen nyt olisi tehtävä ja mitä oli eilen.
Hän muisteli eilistä iltaa, jonka oli viettänyt Kortshaginien rikkaan ja
tunnetun perheen luona. Yleisesti arveltiin hänen menevän naimisiin
näiden tyttären kanssa. Hän huoahti ja viskattuaan poltetun paperossin,
aikoi ottaa hopeisesta kotelosta toisen, kun samassa muutti mielensä ja
laski vuoteelta sileän valkoset jalkansa, hapuili niihin tohvelit, heitti
täyteläisille hartioilleen silkkisen yömekon ja nopeasti ja raskaasti
astellen meni viereiseen pukeumahuoneeseen, joka oli täynnänsä
eliksiirien, odekolonin ja muiden hajuvesien keinotekoista tuoksua.
Siellä hän erikoisella pulverilla puhdisti monissa kohden paikatut
hampaansa, huuhtoi ne hyvänhajuisella hammasvedellä, alkoi sitten
joka puolelta peseytyä ja pyyhiskellä itseään erilaisilla käsiliinoilla.
Pestyään hyvänhajuisella saippualla kätensä, tarkasti puhdistettuaan
harjasilla pitkäksi kasvatetut kyntensä ja valeltuaan vedellä suuressa
marmorisessa pesulaitoksessa kasvonsa ja paksun kaulansa, hän meni
vielä kolmanteen huoneeseen makuuhuoneen vieressä, ja siellä oli
valmistettu ruiskutuskylpy. Valeltuaan nyt kylmällä vedellä jäntevän,
rasvalla peittyneen, valkean ruumiinsa ja kuivattuaan sen nukkaiseen
lakanaan, hän puki yllensä puhtaat, silitetyt alusvaatteet, veti jalkaansa
peilikirkkaiksi kiilloitetut kengät ja alkoi toaletin ääressä kahdella
harjalla kammata pienenlaista, mustaa kiharapartaansa ja etupuolelta
harvennutta tukkaansa.
Kaikki vaatetukseen kuuluvat esineet, joita hän käytti,--alusvaatteet,
puku, jalkineet, kaulahuivit, koruneulat, soljet--olivat ihan ensimäistä,
kalliinta lajia, huomaamattomia, yksinkertaisia, hyvintehtyjä ja
arvokkaita.
Valittuaan kymmenkunnasta kaulahuivista ja koruneulasta ne, jotka
ensiksi käteen sattuivat,--tämä toimi oli joskus ennen tuntunut uudelta
ja huvittavalta, nyt se oli ihan yhdentekevää,--Nehljudof pani ylleen
puhdistetut, tuolille asetetut vaatteet ja tuli, vaikkei aivan virkeänä,
kuitenkin puhtaana ja hyvänhajuisena, pitkään ruokasaliinsa, jonka
parkettipermannon oli eilispäivänä kolme työmiestä kiilloittanut. Siellä
oli tavattoman suuri tamminen astiakaappi ja yhtä laaja, levitettävä
pöytä, joka juhlallisena seisoi pullistuville, puuhun leikattuine
leijonankäpäläjalkoineen. Pöydälle oli levitetty hieno, tärkätty
pöytäliina suurine korukirjaimineen. Siinä oli hopeinen kahvipannu,

josta levisi tuoksuva kahvinhaju, hopeinen sokeriastia, kerma-astia
kiehautettuine kermoineen ja kori tuoreita vehnäleipiä ja korppusia.
Lautasen vieressä oli saapuneita kirjeitä, sanomalehtiä ja uusi vihko
_Revue des deux Mondes_'ia. Nehljudof oli juuri ottamaisillaan esille
kirjeet, kun käytävän ovesta ilmestyi lihava, vanhanpuolinen nainen
surupuvussa, pitsimyssy päässä hataroitunutta jakausta peittämässä.
Tämä oli Nehljudofin äskettäin tässä samassa kortteerissa kuolleen
äitivainajan kamaripiika, Agrafena Petrovna, joka oli nyt jäänyt pojan
luokse taloudenhoitajaksi.
Agrafena Petrovna oli Nehljudofin äidin seurassa noin 10 vuotta eri
aikoina oleskellut ulkomailla ja hänellä oli sentähden rouvan käytös ja
ryhti. Hän oli lapsuudestaan saakka elänyt