Ylösnousemus I | Page 5

Nehljudofin talossa ja tunsi
Dmitrijn niiltä ajoilta, kun tätä sanottiin vielä Mitjaksi.
--Hyvää huomenta, Dmitrij herra.
--Jumalantakoon, neiti Agrafena. Mitä uutta? kysyi hän leikillään.
--Tässä on kirje, liekö ruhtinattarelta itseltään vai tyttäreltä. Heidän
piikansa toi sen jo aikaa sitten ja odottaa minun huoneessani, sanoi
Agrafena Petrovna tarjoten kirjettä ja merkitsevästi hymyillen.
--Hyvä on, kohta,--sanoi Nehljudof ottaen kirjeen ja huomattuaan
Agrafenan hymyilyn rypisti silmäkulmansa.
Agrafenan hymyily osotti, että kirje oli tyttäreltä, jonka kanssa
Nehljudof Agrafenan mielestä puuhasi avioliittoa. Ja tämä hymyilyn
ilmaisema arvelu oli Nehljudofille vastenmielinen.
--Käsken siis odottamaan,--sanoi Agrafena Petrovna, otti käteensä
pöytäharjan, joka oli väärällä paikalla, ja muuttaen sen toiseen paikkaan,
hupeni ruokasalista.
Nehljudof avasi tuoksahtelevan kirjeen, jonka Agrafena oli hänelle
antanut, ja alkoi lukea:
»Luvattuani olla teidän omana muistinanne»--näin oli kirjoitettu
paksulle, harmaalle paperille epätasaisesti terävällä, mutta sujuvalla
käsialalla,--»muistutan teille, että teidän täytyy tänään, 28 p:nä
huhtikuuta, olla valamiehenä oikeudessa ettekä siis mitenkään voi tulla
meidän ja Kolosovin kanssa tauluja katsomaan, kuten te tavallisessa
kevytmielisyydessänne eilen lupasitte; _à moins que vous ne soyez
disposé à payer à la cour d'assises les 300 roubles d'amende que vous
vous refusez pour votre cheval_ siitä, ettette tulleet ajoissa. Muistin
asian eilen, kun te vasta olitte lähteneet. Älkää siis unohtako. Ruht. M.

Kortshagina.»
Toiselle puolelle oli lisätty:
»_Maman vous fait dire que votre couvert vous attendra jusqu'à la nuit.
Venez absolument à quelle heure que cela soit_.» M.K.
Nehljudof rypisti silmäkulmansa. Kirjelappu oli yhä sitä samaa taitavaa
peliä, jota ruhtinatar Kortshagin nyt jo kahden kuukauden aikana oli
häneen nähden pitänyt ja jonka tarkoituksena oli näkymättömillä
siteillä yhä enemmän ja enemmän sitoa Nehljudof häneen. Mutta
puhumatta siitä tavallisesta epävarmuudesta naimisen asiassa, jota
ensimäisen nuoruuden yli päässeet ihmiset, voimatta intohimoisesti
rakastua, tuntevat, oli Nehljudofilla toinenkin tärkeä syy, miksi hän,
vaikkapa olisi päättänytkin kosia, ei voinut heti sitä tehdä. Tämä syy ei
ollut se, että hän kymmenen vuotta sitten vietteli Katjushan ja hylkäsi
hänet,--sen hän oli jo kokonaan unohtanut eikä pitänyt sitä suinkaan
esteenä avioliittoonsa; syy oli siinä, että tähän aikaan hän oli suhteissa
erään naimisissa olevan naisen kanssa, joka suhde kyllä oli hänen
puoleltaan jo katkaistu, mutta nainen ei sitä vielä katkaistuksi
tunnustanut.
Nehljudof oli hyvin arka naisten seurassa, mutta juuri tämä hänen
ujoutensa herättikin tässä naineessa vaimossa halun voittaa hänet.
Nainen oli aateliston johtajan vaimo siinä piirikunnassa, jonka
vaaleihin Nehljudof otti osaa. Ja tämä nainen kietoi hänet suhteisiin,
jotka päivä päivältä tulivat Nehljudofille yhä sitovammiksi, mutta
samassa myöskin yhä enemmän vastenmielisiksi. Ensin Nehljudof ei
voinut kiusausta vastustaa, mutta sitten, tuntien itsensä hänen edessään
syylliseksi, ei voinut rikkoa suhdetta ilman hänen suostumustaan.
Tämäpä asia nyt oli syynä siihen, ettei Nehljudof pitänyt itseään
oikeutettuna, vaikkapa olisi tahtonutkin, kosia Kortshaginaa.
Pöydällä oli juuri kirje tuon vaimon mieheltä. Käsialan ja leiman
nähtyään Nehljudof punastui ja heti tunsi itsensä entistä
tarmokkaammaksi, kuten aina vaaran häntä uhatessa. Mutta hänen
kiihoittumisensa oli turha: mies, aateliston johtaja juuri siinä
piirikunnassa, missä useimmat Nehljudofin maatiloista olivat, ilmoitti
vaan, että toukokuun lopussa oli määrätty tapahtuvaksi ylimääräinen
piirikuntakokous, johon Nehljudofin pitäisi kaikin mokomin saapua
antaaksensa _un coup d'épaule_ esiintulevissa tärkeissä kysymyksissä,
jotka koskivat kouluja ja maanteitä, ja jolloin oli odotettavissa

voimakasta vastustusta taantumispuolueelta.
Aatelistonjohtaja oli vapaamielinen ihminen ja taisteli muutamien
hengenheimolaistensa kanssa Aleksanteri III:n aikana syntynyttä
taantumista vastaan. Hän otti koko sielullaan osaa tähän asiaan eikä
tiennyt mitään onnettomista perhesuhteistaan.
Nehljudof muisteli kaikkia niitä tuskallisia hetkiä, joita hänellä oli ollut
tämän ihmisen tähden: muisti kuinka hän kerran luuli miehen jo
saaneen vihiä, ja kuinka hän jo valmistautui kaksintaisteluun, jolloin
hän aikoi ampua ilmaan,--muisti sen hirveän kohtauksen vaimon
kanssa, kun tämä epätoivoissaan juoksi puutarhan ojan partaalle
hukuttaakseen itsensä ja hän juoksenteli etsimässä kadonnutta. »Nyt en
voi matkustaa enkä voi mihinkään ryhtyä, ennenkuin hän vastaa
minulle»,--ajatteli Nehljudof. Viikko sitten hän kirjoitti vaimolle
ratkaisevan kirjeen, jossa tunnusti itsensä syylliseksi ja sanoi olevansa
valmis vaikka mihin sovitukseen tahansa, mutta pitävänsä kuitenkin,
vaimon oman hyvän vuoksi, heidän suhdettansa ainiaaksi katkaistuna.
Tähän kirjeeseen hän odotti, vaan ei saanut vastausta. Se seikka, ettei
vastausta tullut oli osaksi hyväkin enne. Sillä jos hän ei olisi ollut
suostuvainen välin purkamiseen, niin olisi jo kauan sitten kirjoittanut
tai vieläpä itse saapunut, kuten oli tehnyt ennen. Nehljudof oli saanut
kuulla, että siellä nykyjään majaili joku upseeri vaimoa mielistelemässä,
ja tämä seikka herätti hänessä yhtaikaa sekä mustasukkaisuutta että
iloista toivoa kerrankin vapautuvansa painavasta valheesta.
Toinen kirje oli maatilojen yli-isännöitsijältä. Tämä kirjoitti, että hänen,
Nehljudofin, oli välttämätöntä itsensä saapua paikalle, turvatakseen
perintö-oikeutensa ja, paitsi sitä, päättääkseen, kuinka taloutta olisi
vastedes hoidettava: niinkö kuin sitä oli hoidettu vainajan aikana, vai
niinkö kuin isännöitsijä oli ehdottanut vainajalle ja nyt ehdotti nuorelle
ruhtinaalle, että nimittäin maanviljelyskalusto olisi suurennettava ja
kaikki talonpoikain hallussa oleva maa otettava talon viljelykseen.
Isännöitsijä kirjoitti, että tämmöinen järjestys tulee paljoa
edullisemmaksi. Samalla hän myöskin pyysi anteeksi, ettei ollut ihan
ajoissa lähettänyt tilikirjan mukaan 1 p:nä maksettaviksi joutuneita
3,000 ruplaa. Ensi postissa ne tulisivat lähetetyiksi. Lähetys oli
viivähtänyt sen vuoksi, että oli ollut mahdotonta saada rahoja kootuksi
talonpojilta, jotka