Ylösnousemus I | Page 8

pitk? istunto, mutta silloin ovea koetettiin. Joku tahtoi avata sit?. Puheenjohtaja asetti pian pultit paikoillensa ja avasi oven.
--Anteeksi,--sanoi h?n.
Huoneeseen tuli yksi oikeudenj?senist? kultasankaisissa silm?laseissa, lyhyenl?nt?, olkap??t koholla ja naama nyrpe?n?.
--Taaskaan ei Matvei Nikititsh ole saapunut,--sanoi j?sen nyreiss??n.
--Ei ole viel?,--vastasi puheenjohtaja pukien yllens? virkatakkia.--Aina se vaan my?h?styy.
--Kumma kun ei jo h?pe?, sanoi j?sen, vihasesti istahtaen ja ottaen paperossia.
T?m? j?sen, hyvin tarkka ihminen, oli aamulla joutunut vaimonsa kanssa ik?v??n kalastukseen siit?, ett? t?m? oli ennen m??r?p?iv?? kuluttanut ne rahat, jotka olivat aijotut riitt?m??n koko kuukaudeksi. Vaimo oli pyyt?nyt saada etuk?teen, mutta h?n oli kielt?ytynyt antamasta. Syntyi kohtaus. Vaimo oli sanonut, ett? jos niin, niin j??k??n p?iv?llinen laittamatta, ettei h?nen tarvinnut siis odottaakaan p?iv?llist? kotona. T?h?n vastasi mies l?htem?ll? kotoansa ja pelk?si nyt, ett? vaimo panee uhkauksensa t?yt?nt??n, sill? t?lt? saattoi odottaa mit? hyv?ns?.--?El?pp? sitten tiiman j?lkeen hyv?? siveellist? el?m???, ajatteli h?n, katsellen hymyilev??, tervett?, iloista ja hyv?nluontoista puheenjohtajaa, kuin t?m?, kyyn?sp??t lev?ll?, kauniin Valkosilla k?sill??n levitteli tuuheata, pitk??, harmahtavaa poskipartaansa molemmille puolin virkakaulustansa:--?h?n on aina tyytyv?inen ja ilonen, min? sit? vaan tuskailen.?
Sihteeri tuli sis?lle tuoden jotain asiapapereita.
--Kiit?n teit? suuresti,--sanoi puheenjohtaja paperossia sytytt?en.--Mink? jutun annamme tulla ensin?
--Eik?h?n vaan myrkytysjuttua,--sanoi sihteeri muka v?linpit?m?tt?m?sti.
--Olkoonpa niin, jos myrkytysjuttu, niin myrkytysjuttu,--sanoi tuomari harkittuansa, ett? t?m?nlaatuisen jutun saisi loppumaan kello 4:ksi ja sen j?lkeen voisi l?hte?.--Eik? Matvei Nikititshi? viel?k??n n?y?
--Ei viel?k??n.
--Onko Breve tullut?
--On,--vastasi sihteeri.
--Sanokaa h?nelle, jos tapaatte, ett? alamme myrkytysjutulla.
Breve oli se yleisen syytt?j?n apulaisista, jonka teht?v?n? oli esiinty? syytt?j?n? t?ss? istunnossa.
K?yt?v??n tultuansa sihteeri tapasikin Breven. Olkap??t koholla, virkatakki avoinna, salkku kainalossa, miltei juosten t?m? sy?ksyi eteenp?in t?mist?en kantap?ill??n maata ja heiluttaen vapaata k?tt?ns? niin ett? k?den selk?puoli oli edell?.
Kun sihteeri tuli k?yt?v??n, h?n kohtasi Breven. Olkap??t koholla, virkatakki lev?ll??n, salkku kainalossa t?m? kulki puolijuoksua k?yt?v?? pitkin, jym?ytteli keng?nkorkojaan lattiaan ja heilutti vapaata k?tt??n niin, ett? se oli kohtisuoraan h?nen kulkusuuntaansa.
--Mihail Petrovitsh pyysi tiedustelemaan joko olette valmis, sihteeri kysyi h?nelt?.
--Tietenkin, min? olen aina valmis, syytt?j?napulainen sanoi.--Mik? juttu on ensimm?isen??
--Myrkytt?misjuttu.
--Mainiota, syytt?j?napulainen sanoi.
Mutta h?n ei lainkaan pit?nyt sit? niin mainiona: y?ll? h?n tuskin oli silmi??n ummistanut. H?n oli ollut er??n apulaisen l?hti?isiss?, siell? oli juotu paljon ja pelattu korttia kello kahteen asti, sen j?lkeen ajettiin naisten luo siihen samaan taloon, miss? kuusi kuukautta sitten Maslovakin viel? oli ollut. Niinp? h?n ei ollut ehtinyt edes lukaista l?pi myrkytt?misjuttua ja nyt h?n halusi vilkaista sit?. Sihteeri tiesi t?m?n ja oli sen takia tahallaan ehdottanut puheenjohtajalle, ett? myrkytt?misjuttu otettaisiin ensin. Sihteeri oli mielipiteilt??n liberaali, kuten Ven?j?n saksalaiset yleens?, vartavasten k??ntynyt kreikkalaiskatoliseen uskoon; sihteeri ei pit?nyt h?nest? ja kadehti h?nen virka-asemaansa.
--No, miten on skoptsien laita? sihteeri kysyi.
--Olen sanonut, ett? en voi todistajien puuttuessa ryhty? koko asiaan, sen ilmoitan my?s oikeudelle, syytt?j?napulainen sanoi.
--Mutta joka tapauksessa...
--En voi, apulainen sanoi ja entiseen tapaan heilautellen k?tt??n kiiruhti ty?huoneeseensa.
Skoptseja koskevan jutun h?n halusi lyk?t? vain er??n v?h?p?t?isen ja tarpeettoman todistajan poissaolon vuoksi, koska t?m? asia kuului oikeudelle, jossa valamiehin? oli vain intelligenttej? ja juttu voisi loppua syytt?m?ksijulistamiseen. Ja puheenjohtajan kanssa oli sovittu, ett? juttu pit?isi siirt?? maaseutukaupungin oikeuteen, miss? suurin osa valamiehist? on talonpoikia ja syytt?jien mahdollisuudet olisivat suuremmat.
Liike k?yt?vill? tuli yh? vilkkaammaksi. Eniten oli v?ke? siviiliasiain osaston l?heisyydess?. T?ll? osastolla oli ollut se juttu, josta ?skeinen komean n?k?inen valamies, joka oli oikeusasioiden tuntija, oli kertonut valamiehille. V?liajalla tuli t?st? salista ulos se vanha rouva, jolta nerokkaan asianajajan oli onnistunut riist?? omaisuus liikemiehen hy?dyksi, vaikka t?ll? ei ollut omaisuuteen mink??nlaista oikeutta. Sen tiesiv?t sek? tuomarit ett? viel? paremmin kantaja ja h?nen asianajajansa; mutta jutun ajaminen oli suoritettu niin ovelasti, ett? ei voinut olla tuomitsematta muorin omaisuutta liikemiehelle. Vanha rouva oli hienosti puettu, t?ytel?inen nainen ja h?nell? oli hatussaan suuria kukkia. Kun h?n oli tullut ovesta k?yt?v??n, h?n pys?htyi, levitteli paksuja, lyhyit? k?si??n ja hoki hokemistaan asianajajansa puoleen k??ntyen: ?Mit? t?st? tulee? Sanokaa toki! Mit? t?m? merkitsee?? Asianajaja katsoi kukkia h?nen hatussaan k?sitt?m?tt? mit??n eik? kuunnellut h?nen puhettaan.
Eukon per?st? tuli oikeussalin ovesta valkoinen paidanrinnus liivien leve?st? aukosta paistaen ja kasvot omahyv?isyydest? tyytyv?isin? loistaen nopein askelin se samainen kuuluisa asianajaja, joka oli saattanut mummoparan kukkasineen keppikerj?l?iseksi, saanut itse kymmenentuhatta ja toimittanut liikemiehelle yli satatuhatta. Kaikkien katseet k??ntyiv?t asianajajaan, h?n tunsi ne ja kulki nopeasti ihmisten ohi sen n?k?isen? kuin h?nen ulkomuotonsa olisi sanonut: ?Ei tarvita mit??n uskollisuudenosoituksia.?

VII.
Lopulta saapui my?s Matvei Nikititsh, ja valamiesten huoneeseen tuli laiha, pitk?tukkainen oikeudenpalvelija, joka kulki toinen kylki edell?, samalla tavalla vinoon n?kyi vet?v?n my?s h?nen alahuulensa.
T?m? oikeudenpalvelija oli rehellinen mies, yliopistosivistyksen saanut, mutta h?n ei pysynyt miss??n virassa pitk??n, koska joi ajoittain herke?m?tt?. Kolme kuukautta sitten joku kreivit?r, joka auttoi h?nen vaimoansa, toimitti h?nelle t?m?n paikan, ja t?h?n p?iv??n asti h?n yh? olikin siin? pysynyt, suureksi iloksensa.
--No, kunnioitettavat herrat, olemmeko nyt siis kaikki koossa?--sanoi h?n pannen rillit nen?lleen ja katsellen niiden l?pi.
--Arvatenkin kaikki,--sanoi iloinen kauppias.
--Niin tarkastakaammepa,--sanoi edellinen ja saatuaan taskustaan listan alkoi huutaa valamiehien nimi? katsellen heihin milloin rillien yli milloin niiden l?pi.
--Valtioneuvos I. M. Nikiforof.
--Min?,--sanoi komea herrasmies, joka tunsi hyvin kaikki k?r?j?tavat.
--Virasta eronnut ?versti Ivan Semjonovitsh Ivanof.
--T??ll?,--vastasi laiha mies, joka oli virasta eronneen univormussa.
--Toisen arvoluokan