Ylösnousemus I | Page 9

kauppias Pietari Baklashof.
--O-on, sanoi hyv?nluontoinen kauppias kasvot t?ydess? hymyss?.--Valmiina ollaan!
--Kaartinluutnantti, ruhtinas Dmitrij Nehljudof.
--Min?,--vastasi Nehljudof.
Oikeudenpalvelija, erityisen kohteliaasti ja miellytt?v?sti katsahtaen rillien yli, kumarsi, ik??nkuin eroittaen h?net t?ten muista.
--Kapteeni Jurij Dmitrievitsh Dantshenko, kauppias Grigorij Efirnovitsh Kuleshof. j.n.e., j.n.e.
Kaikki, paitsi kahta, olivat saapuvilla.
--Nyt, hyv?t herrat, pyyd?n astumaan saliin,--sanoi oikeudenpalvelija sulavalla liikkeell? osoittaen oveen p?in.
Kursaillen toistensa edess? ovessa, meniv?t nyt kaikki k?yt?v??n ja k?yt?v?st? istuntosaliin.
K?r?j?sali oli suuri, pitkulainen huone. Sen toisessa p??ss? oli kolmiporraksinen lava, jonka keskell? seisoi p?yt? katettuna viheri??n verkaan tummemman viheri?isine rimssuineen. P?yd?n takana oli kolme nojatuolia, hyvin korkeine, leikeltyine tammiselkineen, ja tuolien takana riippui kultaisissa puitteissa, kirkkailla v?reill? maalattu keisarin kuva, luonnollisessa koossa, kenraalin puvussa olkanauhoineen, toisella jalalla hiukan eteenp?in astuvana, k?si sapelin kahvassa. Oikeassa nurkassa riippui pyh?inkuva, esitt?en Kristusta orjantappurakruunu p??ss?, ja sen alla seisoi rukousalttari, oikealla puolella sijaitsi viel? yleisen syytt?j?n pulpetti. T?t? vastap??t?, vasemmalla puolella oli peremm?ll? sihteerin p?yt?, ja l?hemp?n? yleis?? tammesta sorvatut kaidepuut, joiden takaa n?kyi syytettyjen viel? tyhj? penkki. Lavan oikealla puolella seisoi kahdessa riviss? tuoleja, my?skin korkeine selustimineen, valamiehi? varten, alhaalla oli asianajajain p?yti?. Kaikki t?m? oli salin etummaisessa p??ss?, jonka muuten aitaus jakoi kahteen osaan. Takimmainen osa oli t?ynn?ns? penkkirivej?, jotka toinen toistaan ylemp?n?, ylettyiv?t per?sein??n asti. T??ll? salin takimmaisessa osassa, eturiveiss?, istui nelj? tehtaalaisen tai piian tapaista naista, ja kaksi ty?v?est??n kuuluvaa miest?. jotka n?ht?v?sti salin komeuden lannistamina, arasti kuiskuttelivat kesken?ns?.
Kohta valamiesten tultua astui oikeudenpalvelija toispuoleisella k?yntitavallaan keskelle salia ja huusi kovalla ??nell?, ik??nkuin olisi tahtonut s?ik?ytt?? l?sn?olijoita:
--Oikeus l?hestyy!
Kaikki nousivat seisoalleen, ja salin lavalle ilmestyiv?t tuomarit: puheenjohtaja j?ntereinens? ja komeine poskipartoineen; sitten synk?n-n?k?inen oikeudenj?sen, kultasankaisine silm?lasineen, ja h?n oli nyt sit?kin synkemp?n?, kun juuri ennen istuntoa oli tavannut lankonsa, joka oli yksi oikeuden auskultanteista, ja t?m? h?nelle ilmoitti k?yneens? sisaren luona ja saaneensa h?nelt? tiet??, ettei p?iv?llist? tule.
--Siisp? menemmekin kapakkaan,--sanoi lanko nauraa hihitt?en.
--T?ss? ei ole naurun sijaa,--sanoi synkk? oikeudenj?sen ja synkistyi viel? enemm?n.
Ja vihdoin kolmas oikeudenj?sen, samainen Matvei Nikititsh, joka aina my?h?styi,--h?n oli partaniekka, suuret, pitk?luomiset, hyv?ntahtoiset silm?t p??ss?. T?t? oikeudenj?sent? vaivasi mahakuume, ja h?n oli t?st? aamusta l?htien, l??k?rin neuvosta, alkanut k?ytt?? uutta parannustapaa, joka oli viivytt?nyt h?nt? kotona t?ll? kertaa viel? tavallistakin kauemmin. Noustessaan lavalle oli h?n miettiv?n n?k?nen siit? syyst?, ett? h?nell? oli tapana kaikilla mahdollisilla keinoin koetella arvata vastauksia niihin kysymyksiin, jotka olivat h?nen syd?mmell??n. Nyt h?nell? oli edess??n semmoinen taika, ett? jos askelten luku ovelta nojatuoliin asti on tasajakoinen kolmella, niin uusi parannuskeino auttaa h?net mahakuumeesta,--jollei, niin ei tule parannustakaan. Askelia oli 26, mutta h?n teki pienoisen lis?askeleen ja p??si siten juuri 27:nell? nojatuoliinsa.
Puheenjohtaja ja oikeudenj?senet tekiv?t lavalle astuessaan, kullalla kirjailluissa virkatakin kauluksissaan, hyvin voimakkaan vaikutuksen. Sen he itsekin tunsivat, koska kaikki kolme, ik??nkuin h?mill??n omasta suuruudestaan, katsoivat vaatimattomasti alas istuen leikkauksilla varustettuihin nojatuoleihinsa viheri?ll? veralla katetun p?yd?n taakse. T?lle oli asetettu kolmikulmainen kapine kotkankuvinensa, lasimaljoja, jommoisissa tavallisesti pidet??n konfehteja n?ht?vin?, l?kkipullo, ter?skyni?, puhdasta paperia ja erikokoisia ja lajisia vastaterotettuja lyijykyni?. Tuomarien kanssa tuli my?skin yleisen syytt?j?n apulainen. H?n meni, salkku samaten kainalossa ja k?tt?ns? yh? heiluttaen, paikallensa ikkunan luo, ja heti syventyi asiapapereitten lukemiseen, k?ytt?en n?in hyv?kseen jokaista hetke? juttuun perehty?kseen. T?m? yleinen syytt?j? oli vasta nelj?tt? kertaa syytt?j?n toimessa. H?n oli hyvin kunnianhimoinen ja oli lujasti p??tt?nyt ylet? virkaurallaan, jonka vuoksi h?n piti v?ltt?m?tt?m?n? saada asianomaiset syytteeseen jokaisessa jutussa, miss? h?n vaan syytt?j?n? esiintyi. Myrkytysjutun juonen h?n nyt p??piirteiss??n tunsi ja oli jo suunnitellut puheensa, h?nelle oli vaan viel? tarpeen muutamia tosiasioita, joita h?n h?th?t?? asiapapereista ker?si ja kirjoitteli muistiin.
Sihteeri istui lavan toisella puolella, ja, saatuaan reilaan kaikki mahdollisesti luettavat paperit, silm?ili er?st? kielletty? artikkelia, jonka oli eilen saanut k?siins?. H?nen teki mieli keskustella t?st? artikkelista suuripartaisen oikeudenj?senen kanssa, jonka kanssa he olivat samaa mielt?, ja ennen keskustelua h?nen piti tutustua kirjoitukseen.

VIII.
Puheenjohtaja, katsottuaan papereista, teki muutamia, kysymyksi? oikeudenpalvelijalle ja sihteerille, ja saatuaan my?nt?v?t vastaukset, k?ski tuoda syytetyt sis?lle. Heti avautui ovi aitauksen takaa ja esille astui kaksi santarmia, lakit p??ss?, paljastettu miekka k?dess?, ja heid?n j?less??n ensin yksi syytetyist?, punatukkainen, teerenpilkkunen mies--ja kaksi naista. Mies oli vankipuvussa, joka oli h?nelle sek? liian v?lj? ett? liian pitk?. Oikeussaliin tullessaan h?n piteli k?si??n pitkin housunpoimuja, suuret sormet sojoksi j?nnitettyin?, ettei liian pitk?t hihat p??sisi alas solumaan. Vilkasematta tuomareihin tai katsojiin h?n tarkkuudella t?hysteli penkki?, jota kierrettiin. Sen p??h?n p??sty? h?n, tehden tilaa toisille, kiivaasti istautui penkin ??rimm?iselle reunalle, ja tuijottaen puheenjohtajaan alkoi nytkytell? poskilihaksiansa, aivan kuin olisi jotain itseksens? h?pissyt. H?nen per?ss??n tuli vanhanlainen nainen, my?skin vankipuvussa. P??ss? oli h?nell? vankihuivi, kasvot olivat harmaavaaleat ilman kulmakarvoja ja silm?ripsi?, mutta silm?t punaisina. T?m? nainen n?ytti aivan rauhalliselta. Tullessaan paikallensa h?nen mekkonsa takertui johonkin; h?n selvitti sen tarkalleen ja h?t?ilem?tt?, ja istuutui.
Kolmas syytetyist? oli Maslova.
Heti kun h?n n?ytt?ytyi, k??ntyiv?t kaikkien salissa olevien miesten silm?t h?neen ja viipyiv?t kauan noissa kalpeissa kasvoissa, kiilt?v?n loistavine, mustine silmineen, ja tuossa mekon alta n?kyv?ss? korkeassa rinnassa. Santarmikin, jonka ohi h?n kulki, katsoi h?neen silmi? v?r?ht?m?tt?, kun h?n kulki paikalleen ja laittausi istumaan, ja, vasta kun h?n oli istunut, k??nn?hti santarmi ?kisti pois,