h?nen ajoneuvonsa, aivan jo ??net?nn?, vieriv?t oikeuden asfalttiselle ovenedustalle.
?Nyt minun on omantunnonmukaisesti, kuten olen aina pit?nyt velvollisuutenani, t?ytt?minen yhteiskunnallinen teht?v?ni. Ja onhan se usein huvittavaakin?, ajatteli h?n itsekseen, astuessaan ovenvartijan ohitse oikeuden eteiseen.
V.
Oikeuden k?yt?viss? oli jo vilkas liike, kun Nehljudof tuli sinne.
Vahtimestarit olivat saaneet jalat allensa ja jopa juostenkin puikkelehtivat heng?stynein? edestakasin viestien ja paperien kanssa. Oikeudenpalvelijat, asianajajat ja oikeudenj?senet k?yskenteliv?t sinne t?nne; anomuksien j?tt?j?t, vapaalla jalalla olevat syytetyt harhailivat haluttomina seinien vierustalla tai istuivat odottamassa.
--Miss? on piirioikeus?--kysyi Nehljudof er??lt? vahtimestarilta.
--Mik? oikeus? On olemassa siviiliosasto, ja on rikosasiain osasto.
--Min? olen valamies.
--Siis rikosasiainosasto. Olisitte kohta niin sanoneet. T?nne oikealle, sitten vasemmalle,--toinen ovi.
Nehljudof meni osotettuun suuntaan.
Ovella seisoi jo kaksi ihmist? odottamassa; toinen oli pitk?l?nt?, lihava kauppias, hyv?nluontoinen ihminen, joka oli n?ht?v?sti juuri sy?nyt ja ryyp?nnyt ja oli mit? paraimmalla tuulella; toinen oli puotipalvelija, juutalainen. He puhuivat kesken??n villan hinnasta, kun heid?n luoksensa tuli Nehljudof kysyen valamiesten huonetta.
--T?ss?, t?ss? on, herra. Tekin kai meid?n miehi?, vai? sanoi iloisesti silm?? iskien kauppias.
--No niinp? sitten yhdess? teemmekin ty?t?,--jatkoi h?n Nehljudofin vastattua my?nt?v?sti:--toisen arvoluokan kauppias, Baklashof,--esitteli h?n itse??n tarjoten pehme?n, leve?n ja taipumattoman k?tens?:--ty?t?h?n t?ytyy tehd?. Ja kenen kanssa on minun kunnia?--
Nehljudof esitti itsens? ja meni valamiesten huoneeseen.
Pienenlaisessa valamiesten huoneessa oli noin kymmenkunta erilaista ihmist?. Kaikki olivat vastik??n tulleita, jotkut istuivat, jotkut k?veliv?t, katsellen toisiansa ja tutustuen kesken?ns?. Yksi, virasta eronnut sotilas oli univormussa, toiset olivat mustissa verkatakeissa tai tavallisissa nutuissa, ja yksi vaan oli mekossa.
Vaikka t?m? toimi oli monille tehnyt h?iri?n heid?n ty?ss?ns? ja vaikka he puhuivat, ett? se oli heille rasitukseksi, oli kuitenkin kaikkien kasvoilla jonkinlainen tyytyv?isyyden ilme, tieto t?rke?n yhteiskunnallisen teht?v?n t?ytt?misest?.
Valamiehet, joista toiset olivat kesken??n tutustuneet, toiset vaan arvailivat toistensa nimi?, keskustelivat ilmasta, aikaisesta kev??st?, ratkaistavista asioista. Jotka eiv?t ennest??n olleet tutustuneet Nehljudofin kanssa, kiiruhtivat nyt sen tekem??n, ja pitiv?t n?ht?v?sti sit? erityisen? kunniana. Ja Nehljudofkin, kuten ainakin, keskell? tuntemattomia ihmisi?, piti sit? aivan luonnollisena. Jos h?nelt? olisi kysytty, mist? syyst? h?n pit?? itse?ns? ylemp?n? useimpia muita ihmisi?, ei h?n olisi voinut vastata, sill? koko h?nen el?m?ns? ei ilmaissut mit??n erinomaisempia ansioita. Ett? h?n lausui hyvin englannin, ranskan ja saksan kielt?, ett? h?nen yll?ns? olevat alusvaatteet, puku, kaulahuivi ja soljet olivat kaikkein parhaimmista makasiineista, ei tietysti voinut, sen h?n itsekin ymm?rsi, olla syyn? h?nen ylemmyytens? tunnustamiseen. Ja kuitenkin h?n ep?ilem?tt? tunnusti t?m?n etev?mmyytens? ja otti vastaan h?nelle tarkoitetut kunnianosotukset asiaankuuluvina, jopa loukkaantui, jos ei niit? ollut. Valamiehist?n huoneessa h?n juuri tulikin tilaisuuteen kokea, kuinka ep?miellytt?v? on tuntea arvonannon puutetta. Heid?n joukossaan oli n?et er?s Nehljudofin tuttava. Se oli Pietari Gerasimovitsh, (Nehljudof ei ollut koskaan tiennyt, ja v?h?n ylpeilikin, ettei tiennyt, h?nen sukunime?ns?). H?n oli ennen ollut Nehljudofin sisaren lasten opettaja. T?m? Pietari Gerasimovitsh oli suorittanut lukunsa yliopistossa ja oli nyt opettajana lyseossa. Nehljudof ei ollut koskaan h?nt? k?rsinyt h?nen tuttavallisuutensa, itserakkaan naurunsa ja ?kommuunisuutensa? vuoksi, kuten Nehljudofin sisar sanoi.
--Aha, tekin siis olette joutuneet kiikkiin,--hohotteli Pietari Gerasimovitsh tervehdykseksi Nehljudofille.--Ettek? osanneet v?ltt???
--En ajatellutkaan v?ltt??,--sanoi Nehljudof ankarasti ja haluttomasti.
--No, no, tuo nyt on sit? kansalaisurhoollisuutta. Odottakaas kun j??tte ruuatta ja kun viev?t y?rauhanne, kyll? tulee toinen ??ni kelloon!--sanoi Pietari Gerasimovitsh, viel? ??nekk??mmin hohottaen.
?Ei kest? kauan ennenkuin tuo kiusankappale alkaa sinutella minua?, ajatteli Nehljudof, ja sai kasvoihinsa semmoisen surunilmeen, joka olisi ollut selitett?viss? ainoastaan jos h?n juuri ik??n olisi saanut tiedon kaikkien sukulaistensa kuolemasta. Nehljudof j?tti h?net ja l?hestyi sit? joukkoa, joka oli muodostunut pitk?nhuiskean, sile?ksi ajellun, edullisen n?k?isen herrasmiehen ymp?rille. T?m? jotakin el?v?sti kertoi. Kysymys oli oikeusjutusta, jota nyky??n k?ytiin siviiliosastossa. H?n puhui t?st? niinkuin h?nelle hyvin tutusta asiasta, nimitt?en tuomareja ja kuuluisia asianajajiakin niinkuin tuttujansa. H?n kertoi ihmeellisest? k??nteest?, mink? er?s kuuluisa asianajaja oli jutulle antanut, ja jonka mukaan toinen asianomaisista, vanha rouva, vaikka olikin aivan oikeassa, tulee suotta maksamaan suuret rahat vastapuolelle.
--Nerokas asianajaja!--sanoi h?n.
H?nt? kuunneltiin kunnioituksella, ja jotkut koettivat p??st? esille huomautuksinensa, mutta h?n keskeytti aina kaikki aivan kuin olisi ollut ainoa, joka taisi tiet?? asiain oikean laidan.
Vaikka Nehljudof oli tullut my?h??n, sai h?n viel? kauan odottaa. Jutun k?sitteleminen tuli viivytetyksi er??n oikeudenj?senen t?hden, joka ei ollut viel?k??n saapunut.
VI.
Oikeuden puheenjohtaja saapui aikaisin. Puheenjohtaja oli korkea, t?ytel?s ihminen, pitkine, harmahtavine poskipartoineen. H?n oli nainut mies, mutta vietti hyvin vapaata el?m??, samoin kuin h?nen vaimonsakin. Eiv?t he h?irinneet toisiansa. T?n? vuonna oli h?n saanut kirjeen er??lt? sveitsil?iselt? guvernantilta, joka oli asunut heid?n talossaan kes?ll? ja nyt matkusti etel?st? p?in Pietariin, jossa kirjeess? t?m? nainen ilmoitti odottavansa h?nt? kaupungissa kolmen ja kuuden v?lill?, ?Italia? nimisess? ravintolassa. Ja sent?hden puheenjohtajaa halutti alkaa ja lopettaa t?m?n p?iv?n istunto aikasemmin, ehti?kseen kuudeksi punatukkaisen Klara Vasiljevnan luo, jonka kanssa h?nell? viime kes?n? maalla oli alkanut romaani.
Tultuaan ty?huoneeseen h?n pani oven s?ppiin, veti paperikaapin alahyllylt? kaksi rautaista voimistelupulttia ja teki 20 liikett? eteenp?in, yl?sp?in, sivulle ja alas, ja sitten kolmasti keve?sti istahti, pit?en pultteja p??ns? yli.
?Ei mik??n niin virkist?, kuin vedell? valeleminen ja voimistelu?,--ajatteli h?n koetellen vasemmalla k?dell?, kullainen sormus nimett?m?ss?, oikean k?sivarren pullistunutta j?nterett?. Viel? h?nen oli tekeminen yksi tavallinen voimistelutemppu, jota ei h?n my?sk??n koskaan laiminly?nyt, kun oli edess?
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.