Ylösnousemus I | Page 6

voi olla yksityisomistuksen esine, eik? ainoasti kirjoittanut asiasta yliopistollista v?it?skirjaa, vaan teossakin seurasi vakaumustaan, antaen siihen aikaan pienen osan maasta (joka ei kuulunut ?idille, vaan oli h?nen oma is?nperint?ns?), talonpojille. Nyt, tultuansa perinn?n kautta suurtilalliseksi, h?nen siis oli joko luopuminen omaisuudestaan, kuten oli kymmenen vuotta sitten luopunut pienest? is?nperinn?st?, taikka vaitiolollaan suostuminen ehdotuksiin ja siis tunnustaminen kaikki entiset aatteensa virheellisiksi ja valheellisiksi.
Edellist? h?n ei voinut tehd? sen vuoksi, ettei h?nell?, paitsi maatansa ollut mit??n muita toimeentulon l?hteit?. Virkamieheksi h?n ei halunnut ruveta, ja kuitenkin h?nell? jo oli ylellisi? el?m?ntapoja, joista h?n ei katsonut voivansa luopua. Ja sitten ei h?nell? en?? ollut sit? horjumatonta vakaumustakaan, ei sit? p??tt?v?isyytt?, ei sit? kunnianhimoa ja halua ihmettelyn her?tt?miseen, kuin oli nuoruudessa.
J?lkim?inen taas, eli luopuminen niist? selvist? ja kumoamattomista perusteista maaomistuksen laittomuuteen n?hden, jotka h?n oli saanut Spencerin ?Yhteiskunta-opista?, ja jotka h?n sitten, paljoa my?hemmin, oli n?hnyt loistavasti todistettuina Henry Georgen teoksissa,--oli tuiki mahdotonta.
Ja t?m?n t?hden nyt is?nn?itsij?n kirje oli h?nelle ep?miellytt?v?.

IV.
Juotuaan kahvia Nehljudof meni ty?huoneeseensa ottamaan selv??, mihin aikaan ilmoituslapussa k?skettiin saapua oikeuteen, ja my?skin kirjoittamaan ruhtinattarelle vastausta. Ty?huoneeseen oli ment?v? maalausatelierin l?pi. T??ll? seisoi teline alettuine tauluinensa ja pitkin seini? oli ripustettu harjoitelmia. N?hdess??n t?m?n taulun, jota h?n oli jo kaksi vuotta yh? maalaillut, n?hdess??n harjoitelmat ja koko atelierin, muistui h?nen mieleens? tuo viime aikoina hyvin voimakkaasti tuntunut kykenem?tt?myys edistymiseen maalaustaiteessa. H?n selitti tuon tunteen siten, ett? h?nen taiteellinen aistinsa oli liian kehittynyt, mutta kuitenkin se oli hyvin ep?miellytt?v? tieto h?nelle.
Seitsem?n vuotta sitten h?n oli j?tt?nyt virkauran siin? mieless?, ett? h?nell? oli kutsumusta maalaustaiteeseen, ja katseli taidemaailman korkeudesta v?h?n halveksivasti kaikkea muuta toimintaa. Nyt oli kuitenkin tullut ilmi, ettei h?nell? siihen ollut oikeutta, ja sent?hden tuon asian pelkk? muisteleminenkin oli vastenmielist?. Raskain mielin h?n katsahti kaikkiin noihin atelierin ylellisyysesineihin ja tuli ilotonna ty?huoneeseensa. T?m? oli hyvin suuri ja korkea huone, jossa oli kaiken n?k?isi? koristuksia, varustuksia ja mukavuuksia.
H?n l?ysi heti tavattoman suuren kirjoitusp?yd?n laatikosta ilmoituslapun. Se oli siin? osastossa, jonka reunassa seisoi ?m??r?p?iv?iset?. Oikeuteen oli tultava kello 11. Nehljudof istui ja kirjoitti ruhtinattarelle kiitt?v?ns? kutsumuksesta ja koettavansa tulla p?iv?lliseksi. Mutta kirjoitettuaan yhden kirjeen, h?n repi sen: se oli liian tuttavallinen; kirjoitti toisen, se oli liian kylm?, melkein loukkaava. H?n repi senkin ja painoi sein?nappulaan. Ovesta ilmaantui vanhahko, surullisen n?k?inen lakeija, harmaassa esiliinassa, poskiparta molemminpuolin sile?ksi ajeltua leukaa.
--L?hett?k??h?n hakemaan ajuria.
--Tuossa tuokiossa.
--Ja sitten--t??ll? odottaa sana Kortshagineilta,--k?skek?? sanoa, ett? kiit?n ja koitan tulla.
--Ymm?rr?n.
?Onhan se ep?kohteliasta, mutta kirjoittaa en voi, ja n?enp?h?n h?net kohta kuitenkin?,--ajatteli Nehljudof ja meni pukeutumaan.
Kun h?n pukeuduttuansa tuli portaille, odotti h?nt? jo kadulla tuttu ajuri kummipy?rill?.
--Eilen olitte juuri ajanut pois ruhtinas Kortshaginin luota,--sanoi t?m? taivuttaen k??ntym??n vankkaa, ahavoittunutta niskaansa valkosessa paidan kauluksessa:--silloin jo tulin min?kin, mutta ovenvartija sanoi: ?juuri l?ksi.?
?Ajuritkin n?kyv?t tiet?v?n suhteistani Kortshagineihin?,--ajatteli Nehljudof, ja tuo viime aikoina alati h?nt? vaivannut, ratkaisematon kysymys, menn?k? naimisiin ruhtinatar Kortshaginin kanssa, vai ei, rupesi j?lleen h?nt? vaivaamaan. H?n ei voinut p??tt?? sinne eik? t?nne, yht? v?h?n kuin oli voinut p??tt?? enimmiss? muissakaan kysymyksiss?, jotka h?nelle t?h?n aikaan esiintyiv?t.
Avioliiton puolesta yleens? puhui ensiksikin se seikka, ett? avioliitto, paitsi kotilieden suloutta, teki mahdolliseksi siveellisen el?m?n, poistaen ep?s??nn?llisyyden sukupuolisuhteissa; toiseksi ja p??asiallisesti viel? se seikka, ett? Nehljudof toivoi perheen eli lasten antavan sis?llyst? h?nen nyky??n tyhj?lle el?m?lleen. N?m?t asiat nyt puhuivat avioliiton hyv?ksi yleens?. Avioliittoa vastaan yleens? oli ensiksikin vapauden kadottaminen, pelko, joka on kaikille vanhemmille nuorille miehille omituinen, ja toiseksi tiedoton kauhu naisen salaper?iseen olentoon.
Erityisesti juuri t?m?n avioliiton puolesta puhui taas ensiksikin se seikka, ett? Missi (h?nen nimens? oli Maria, mutta kutsuttiin, kuten niiss? piireiss? on tavallista, lis?nimell?) oli rotu-ihminen, ja erosi tavallisista ihmisist? kaikessa, alkaen vaatetuksesta aina puhe-, k?ynti-, nauramistapaan asti, eik? eronnut mill??n erikoisominaisuudellaan, vaan ainoastaan ?ylh?isyydell??n?,--muuta nimityst? h?n ei keksinyt t?lle ominaisuudelle, jota h?n piti hyvin suuressa arvossa; toiseksi viel? se seikka, ett? ruhtinatar kunnioitti h?nt? enemm?n kuin ket??n muuta ihmist? eli siis, h?nen k?sitt??ksens?, ymm?rsi h?nt?. Ja t?m? ymm?rt?minen, se on; h?nen jalojen ominaisuuksiensa tunnustaminen, todisti Nehljudofille ruhtinattaren ?ly? ja arvostelemisen kyky?. Avioliittoa vastaan erityisesti Missin kanssa oli ensiksikin se seikka, ett? luultavasti olisi voinut l?yt?? tyt?n, jolla oli viel? paljon enemm?n hyvi? puolia kuin Missill? ja joka olisi sent?hden paremmin sopinut h?nen rinnalleen, ja toiseksi se seikka, ett? ruhtinatar oli 27 vuotias ja h?nell? siis varmaan oli jo ennenkin ollut rakkausjuttunsa,--ja t?m? ajatus oli tuskallinen Nehljudofille. H?nen ylpeytens? ei mukautunut siihen, ett? ruhtinatar olisi, vaikkapa entisyydess?kin, rakastanut jotakin toista. Eih?n t?m? tietysti voinut aavistaa tapaavansa Nehljudofia, mutta jo ajatuskin, ett? ruhtinatar oli saattanut rakastaa jotakuta ennen, loukkasi h?nt?.
Niin ett? syit? oli puolesta yht? paljon kuin vastaankin; ainakin p?tevyyteens? n?hden n?m?t syyt meniv?t vastakkain, ja Nehljudof, itsekin nauraen, sanoi itse?ns? Buridanin aasiksi. Ja kuitenkin yh? pysyi sin?, tiet?m?tt? kumpaan hein?tukkoon oli k??nnytt?v?.
?Enh?n min?, saamatta vastausta Maria Wasiljevnalta (aatelisjohtajan vaimolta) ja kokonaan lopettamatta tuota suhdettani, voikaan mihink??n ryhty??, sanoi h?n itselleen.
Ja t?m? tieto siit?, ett? h?n voi ja ett? h?nen t?ytyy viivytt?? p??t?st?, oli h?nelle mieleen.
?Tottapahan joskus toisten mietin asiata tarkemmin?, ajatteli h?n, kun