Ylösnousemus I | Page 5

rypisti silm?kulmansa.
Agrafenan hymyily osotti, ett? kirje oli tytt?relt?, jonka kanssa Nehljudof Agrafenan mielest? puuhasi avioliittoa. Ja t?m? hymyilyn ilmaisema arvelu oli Nehljudofille vastenmielinen.
--K?sken siis odottamaan,--sanoi Agrafena Petrovna, otti k?teens? p?yt?harjan, joka oli v??r?ll? paikalla, ja muuttaen sen toiseen paikkaan, hupeni ruokasalista.
Nehljudof avasi tuoksahtelevan kirjeen, jonka Agrafena oli h?nelle antanut, ja alkoi lukea:
?Luvattuani olla teid?n omana muistinanne?--n?in oli kirjoitettu paksulle, harmaalle paperille ep?tasaisesti ter?v?ll?, mutta sujuvalla k?sialalla,--?muistutan teille, ett? teid?n t?ytyy t?n??n, 28 p:n? huhtikuuta, olla valamiehen? oikeudessa ettek? siis mitenk??n voi tulla meid?n ja Kolosovin kanssa tauluja katsomaan, kuten te tavallisessa kevytmielisyydess?nne eilen lupasitte; _à moins que vous ne soyez disposé à payer à la cour d'assises les 300 roubles d'amende que vous vous refusez pour votre cheval_ siit?, ettette tulleet ajoissa. Muistin asian eilen, kun te vasta olitte l?hteneet. ?lk?? siis unohtako. Ruht. M. Kortshagina.?
Toiselle puolelle oli lis?tty:
?_Maman vous fait dire que votre couvert vous attendra jusqu'à la nuit. Venez absolument à quelle heure que cela soit_.? M.K.
Nehljudof rypisti silm?kulmansa. Kirjelappu oli yh? sit? samaa taitavaa peli?, jota ruhtinatar Kortshagin nyt jo kahden kuukauden aikana oli h?neen n?hden pit?nyt ja jonka tarkoituksena oli n?kym?tt?mill? siteill? yh? enemm?n ja enemm?n sitoa Nehljudof h?neen. Mutta puhumatta siit? tavallisesta ep?varmuudesta naimisen asiassa, jota ensim?isen nuoruuden yli p??sseet ihmiset, voimatta intohimoisesti rakastua, tuntevat, oli Nehljudofilla toinenkin t?rke? syy, miksi h?n, vaikkapa olisi p??tt?nytkin kosia, ei voinut heti sit? tehd?. T?m? syy ei ollut se, ett? h?n kymmenen vuotta sitten vietteli Katjushan ja hylk?si h?net,--sen h?n oli jo kokonaan unohtanut eik? pit?nyt sit? suinkaan esteen? avioliittoonsa; syy oli siin?, ett? t?h?n aikaan h?n oli suhteissa er??n naimisissa olevan naisen kanssa, joka suhde kyll? oli h?nen puoleltaan jo katkaistu, mutta nainen ei sit? viel? katkaistuksi tunnustanut.
Nehljudof oli hyvin arka naisten seurassa, mutta juuri t?m? h?nen ujoutensa her?ttikin t?ss? naineessa vaimossa halun voittaa h?net. Nainen oli aateliston johtajan vaimo siin? piirikunnassa, jonka vaaleihin Nehljudof otti osaa. Ja t?m? nainen kietoi h?net suhteisiin, jotka p?iv? p?iv?lt? tulivat Nehljudofille yh? sitovammiksi, mutta samassa my?skin yh? enemm?n vastenmielisiksi. Ensin Nehljudof ei voinut kiusausta vastustaa, mutta sitten, tuntien itsens? h?nen edess??n syylliseksi, ei voinut rikkoa suhdetta ilman h?nen suostumustaan. T?m?p? asia nyt oli syyn? siihen, ettei Nehljudof pit?nyt itse??n oikeutettuna, vaikkapa olisi tahtonutkin, kosia Kortshaginaa.
P?yd?ll? oli juuri kirje tuon vaimon miehelt?. K?sialan ja leiman n?hty??n Nehljudof punastui ja heti tunsi itsens? entist? tarmokkaammaksi, kuten aina vaaran h?nt? uhatessa. Mutta h?nen kiihoittumisensa oli turha: mies, aateliston johtaja juuri siin? piirikunnassa, miss? useimmat Nehljudofin maatiloista olivat, ilmoitti vaan, ett? toukokuun lopussa oli m??r?tty tapahtuvaksi ylim??r?inen piirikuntakokous, johon Nehljudofin pit?isi kaikin mokomin saapua antaaksensa _un coup d'épaule_ esiintulevissa t?rkeiss? kysymyksiss?, jotka koskivat kouluja ja maanteit?, ja jolloin oli odotettavissa voimakasta vastustusta taantumispuolueelta.
Aatelistonjohtaja oli vapaamielinen ihminen ja taisteli muutamien hengenheimolaistensa kanssa Aleksanteri III:n aikana syntynytt? taantumista vastaan. H?n otti koko sielullaan osaa t?h?n asiaan eik? tiennyt mit??n onnettomista perhesuhteistaan.
Nehljudof muisteli kaikkia niit? tuskallisia hetki?, joita h?nell? oli ollut t?m?n ihmisen t?hden: muisti kuinka h?n kerran luuli miehen jo saaneen vihi?, ja kuinka h?n jo valmistautui kaksintaisteluun, jolloin h?n aikoi ampua ilmaan,--muisti sen hirve?n kohtauksen vaimon kanssa, kun t?m? ep?toivoissaan juoksi puutarhan ojan partaalle hukuttaakseen itsens? ja h?n juoksenteli etsim?ss? kadonnutta. ?Nyt en voi matkustaa enk? voi mihink??n ryhty?, ennenkuin h?n vastaa minulle?,--ajatteli Nehljudof. Viikko sitten h?n kirjoitti vaimolle ratkaisevan kirjeen, jossa tunnusti itsens? syylliseksi ja sanoi olevansa valmis vaikka mihin sovitukseen tahansa, mutta pit?v?ns? kuitenkin, vaimon oman hyv?n vuoksi, heid?n suhdettansa ainiaaksi katkaistuna. T?h?n kirjeeseen h?n odotti, vaan ei saanut vastausta. Se seikka, ettei vastausta tullut oli osaksi hyv?kin enne. Sill? jos h?n ei olisi ollut suostuvainen v?lin purkamiseen, niin olisi jo kauan sitten kirjoittanut tai viel?p? itse saapunut, kuten oli tehnyt ennen. Nehljudof oli saanut kuulla, ett? siell? nykyj??n majaili joku upseeri vaimoa mielistelem?ss?, ja t?m? seikka her?tti h?ness? yhtaikaa sek? mustasukkaisuutta ett? iloista toivoa kerrankin vapautuvansa painavasta valheesta.
Toinen kirje oli maatilojen yli-is?nn?itsij?lt?. T?m? kirjoitti, ett? h?nen, Nehljudofin, oli v?ltt?m?t?nt? itsens? saapua paikalle, turvatakseen perint?-oikeutensa ja, paitsi sit?, p??tt??kseen, kuinka taloutta olisi vastedes hoidettava: niink? kuin sit? oli hoidettu vainajan aikana, vai niink? kuin is?nn?itsij? oli ehdottanut vainajalle ja nyt ehdotti nuorelle ruhtinaalle, ett? nimitt?in maanviljelyskalusto olisi suurennettava ja kaikki talonpoikain hallussa oleva maa otettava talon viljelykseen. Is?nn?itsij? kirjoitti, ett? t?mm?inen j?rjestys tulee paljoa edullisemmaksi. Samalla h?n my?skin pyysi anteeksi, ettei ollut ihan ajoissa l?hett?nyt tilikirjan mukaan 1 p:n? maksettaviksi joutuneita 3,000 ruplaa. Ensi postissa ne tulisivat l?hetetyiksi. L?hetys oli viiv?ht?nyt sen vuoksi, ett? oli ollut mahdotonta saada rahoja kootuksi talonpojilta, jotka olivat laiminly?neet velvollisuutensa siihen m??r??n, ett? oli ollut pakko turvautua viranomaisiin. T?m? kirje tuntui Nehljudofista sek? miellytt?v?lt? ett? ep?miellytt?v?lt?. Miellytt?v?? oli tuntea valtaansa niin suureen maaomaisuuteen, ep?mieluista taas se, ett? h?n muisti nuoruutensa ensi aikoina olleensa innokas Herbert Spencerin seuraaja ja eritt?inkin, vaikka oli itse _suur_tilallinen, ihailleensa h?nen v?itett??n ?Social statics? teoksessa, ettei yksityinen maanomistus ole sopusoinnussa oikeudenmukaisuuden kanssa. Nuoruutensa vilpitt?myydess? ja p??tt?v?isyydess? h?n ei ainoastaan puhunut silloin siit?, ettei maa