Ylösnousemus I | Page 4

avonaisine olkap?ine ja paljaine k?sivarsine. Ja kun Maslova kuvaili itse?ns? hele?n keltasessa silkkipuvussa mustan samettip??rm?yksen kanssa--kuten sanotaan: dekoltee,--ei h?n voinut pid?tt??, vaan luopui passistaan. Ja viel? samana iltana nainen otti ajurin ja vei Maslovan Kitaevan kuuluisaan taloon.
Ja siit? asti alkoi Maslova el?? sit? el?m??, jossa ihmiset kroonillisesti rikkovat jumalallisia ja inhimillisi? k?skyj? vastaan, el?m??, jota viett?v?t sadat ja sadattuhannet naiset,--jota hallitusvalta, kansalaistensa parasta huolehtiessa, sek? suvaitsee ett? suojelee, ja joka yhdeks?lle naiselle kymmenest? loppuu tuskallisiin tauteihin, ennenaikaiseen raihnaisuuteen ja kuolemaan.
Aamulla ja p?iv?ll? raskasta nukkumista ?isen m?ss?yksen j?lkeen. 3:n tai 4:n aikana v?synytt? nousemista likaiselta vuoteelta, seltteriveden ja kahvin juomista kohmelon vuoksi, laiskaa vetelehtimist? pitkin huoneita alusvaatteissa ja y?nutuissa, kadulle katselemista ikkunauutimien takaa, velttoa torailemista kesken??n, sitten ruumiin ja hiuksien pesemist?, voitelemista ja hajuvesill? t?ytt?mist?, pukujen koettelemista, riitoja niiden johdosta em?nn?n kanssa, peiliin katselemista, kasvojen, silm?kulmien maalailemista, makeaa rasvaista ruokaa, sitten pukeutuminen kirkasv?risiin, silkkisiin, alastomaksi j?tt?viin pukuihin, esiintyminen kirkkaasti valaistuun, koristettuun saliin,--vieraiden saapuminen:--musiikkia, tansseja, konfehteja, viinej?, tupakan polttoa ja haureutta nuorten, keski-ik?isten, puolilasten, ik?kulu-ukkojen, naimattomien, naineiden, kauppiaiden, puotipoikien, armeenialaisten, juutalaisten, tataarien, rikkaiden, k?yhien, terveiden, sairaiden, humaltuneiden, selvien, raakojen, hienojen, sotilaiden, siviilien, ylioppilaiden, lyseolaisten--kaikkien mahdollisten s??tyjen, ikien ja ihmislajien kanssa. Ja huutoja ja pilapuheita ja tappeluja ja tupakkia ja viini? ja taaskin viini?, tupakkia ja musiikkia illasta aamunkoittoon asti. Ja vasta aamulla vapautuminen ja raskas uni. Ja n?in joka p?iv? l?pi viikon. Viikon lopussa sit? vastoin l?hteminen valtiolliseen laitokseen-- poliisikonttoriin, miss? valtion palveluksessa olevat virkamiehet, miesl??k?rit, v?liin totisesti ja ankarasti, mutta v?liin taas leikkis?ll? iloisuudella, karkoittaen itsest??n sen h?veli?isyyden, jonka luonto on rikoksen v?ltt?miseksi antanut sek? ihmisille ett? el?imille, toimittavat n?iden naisten tarkastuksen ja antavat heille lupakirjan jatkamaan samoja rikoksia, joita he itse olivat viikon kuluessa osallistensa kanssa tehneet. Ja niin alkaa j?lleen samallainen viikko. Samaa joka p?iv?, kes?t, talvet, aret, pyh?t.
N?in eli Maslova seitsem?n vuotta. T?m?n ajan kuluessa h?n oli ollut kahdessa haureustalossa ja yhden kerran sairaalassa. Ollessaan seitsem?tt? vuotta haureuslaitoksessa, ja kahdeksantena vuonna lukien ensim?isest? lankeemisestansa eli jo 26:n ik?isen?, tapahtui h?nelle se asia, jonka vuoksi h?n oli vangittu ja nyt, vietetty??n kuusi kuukautta murhaajien ja varkaiden seurassa, kuljetettiin oikeuteen.

III.
Samaan aikaan kuin Maslova, pitk?st? k?ymisest? n??ntyneen?, l?hestyi saattajinensa raastuvan oikeuden rakennusta, h?nen kasvattajiensa veljenpoika, ruhtinas Dmitrij Nehljudof, samainen h?nen viettelij?ns?, virui viel? korkealla, pehmoisella vieterivuoteellansa, h?yhenpolstareilla, ja p??stetty??n auki kauluksen puhtaasta hollantilaisesta y?paidastaan, mink? rinnus oli poimusille silitetty, poltteli paperossia. H?n katseli pys?htynein silmin eteens?, ajatellen mit? h?nen nyt olisi teht?v? ja mit? oli eilen.
H?n muisteli eilist? iltaa, jonka oli viett?nyt Kortshaginien rikkaan ja tunnetun perheen luona. Yleisesti arveltiin h?nen menev?n naimisiin n?iden tytt?ren kanssa. H?n huoahti ja viskattuaan poltetun paperossin, aikoi ottaa hopeisesta kotelosta toisen, kun samassa muutti mielens? ja laski vuoteelta sile?n valkoset jalkansa, hapuili niihin tohvelit, heitti t?ytel?isille hartioilleen silkkisen y?mekon ja nopeasti ja raskaasti astellen meni viereiseen pukeumahuoneeseen, joka oli t?ynn?ns? eliksiirien, odekolonin ja muiden hajuvesien keinotekoista tuoksua. Siell? h?n erikoisella pulverilla puhdisti monissa kohden paikatut hampaansa, huuhtoi ne hyv?nhajuisella hammasvedell?, alkoi sitten joka puolelta peseyty? ja pyyhiskell? itse??n erilaisilla k?siliinoilla. Pesty??n hyv?nhajuisella saippualla k?tens?, tarkasti puhdistettuaan harjasilla pitk?ksi kasvatetut kyntens? ja valeltuaan vedell? suuressa marmorisessa pesulaitoksessa kasvonsa ja paksun kaulansa, h?n meni viel? kolmanteen huoneeseen makuuhuoneen vieress?, ja siell? oli valmistettu ruiskutuskylpy. Valeltuaan nyt kylm?ll? vedell? j?ntev?n, rasvalla peittyneen, valkean ruumiinsa ja kuivattuaan sen nukkaiseen lakanaan, h?n puki yllens? puhtaat, silitetyt alusvaatteet, veti jalkaansa peilikirkkaiksi kiilloitetut keng?t ja alkoi toaletin ??ress? kahdella harjalla kammata pienenlaista, mustaa kiharapartaansa ja etupuolelta harvennutta tukkaansa.
Kaikki vaatetukseen kuuluvat esineet, joita h?n k?ytti,--alusvaatteet, puku, jalkineet, kaulahuivit, koruneulat, soljet--olivat ihan ensim?ist?, kalliinta lajia, huomaamattomia, yksinkertaisia, hyvintehtyj? ja arvokkaita.
Valittuaan kymmenkunnasta kaulahuivista ja koruneulasta ne, jotka ensiksi k?teen sattuivat,--t?m? toimi oli joskus ennen tuntunut uudelta ja huvittavalta, nyt se oli ihan yhdentekev??,--Nehljudof pani ylleen puhdistetut, tuolille asetetut vaatteet ja tuli, vaikkei aivan virke?n?, kuitenkin puhtaana ja hyv?nhajuisena, pitk??n ruokasaliinsa, jonka parkettipermannon oli eilisp?iv?n? kolme ty?miest? kiilloittanut. Siell? oli tavattoman suuri tamminen astiakaappi ja yht? laaja, levitett?v? p?yt?, joka juhlallisena seisoi pullistuville, puuhun leikattuine leijonank?p?l?jalkoineen. P?yd?lle oli levitetty hieno, t?rk?tty p?yt?liina suurine korukirjaimineen. Siin? oli hopeinen kahvipannu, josta levisi tuoksuva kahvinhaju, hopeinen sokeriastia, kerma-astia kiehautettuine kermoineen ja kori tuoreita vehn?leipi? ja korppusia. Lautasen vieress? oli saapuneita kirjeit?, sanomalehti? ja uusi vihko _Revue des deux Mondes_'ia. Nehljudof oli juuri ottamaisillaan esille kirjeet, kun k?yt?v?n ovesta ilmestyi lihava, vanhanpuolinen nainen surupuvussa, pitsimyssy p??ss? hataroitunutta jakausta peitt?m?ss?. T?m? oli Nehljudofin ?skett?in t?ss? samassa kortteerissa kuolleen ?itivainajan kamaripiika, Agrafena Petrovna, joka oli nyt j??nyt pojan luokse taloudenhoitajaksi.
Agrafena Petrovna oli Nehljudofin ?idin seurassa noin 10 vuotta eri aikoina oleskellut ulkomailla ja h?nell? oli sent?hden rouvan k?yt?s ja ryhti. H?n oli lapsuudestaan saakka el?nyt Nehljudofin talossa ja tunsi Dmitrijn niilt? ajoilta, kun t?t? sanottiin viel? Mitjaksi.
--Hyv?? huomenta, Dmitrij herra.
--Jumalantakoon, neiti Agrafena. Mit? uutta? kysyi h?n leikill??n.
--T?ss? on kirje, liek? ruhtinattarelta itselt??n vai tytt?relt?. Heid?n piikansa toi sen jo aikaa sitten ja odottaa minun huoneessani, sanoi Agrafena Petrovna tarjoten kirjett? ja merkitsev?sti hymyillen.
--Hyv? on, kohta,--sanoi Nehljudof ottaen kirjeen ja huomattuaan Agrafenan hymyilyn