Yksinkertainen sydän | Page 8

kolme nukkea, leikkivanteita, talouskaluja ja h?nen k?ytt?m?ns? pesuvati. Naiset ottivat kaapista hameet, sukat, nen?liinat ja levittiv?t ne molemmille vuoteille, ennenkuin taas panivat ne kokoon. Aurinko valaisi n?it? r??sypahaisia, niin ett? tahrapilkut ja ruumiinliikkeiden muodostamat poimut tulivat n?kyviin. Ulkona oli kuuma ja taivas sininen, muuan rastas raksutteli. Kaikki n?ytti el?v?n syv?ss? ja suloisessa rauhassa. He l?ysiv?t tavaroiden joukosta pienen ruskean silkkinukka-lakin, jossa oli pitk?t karvat, mutta se oli vallan koin sy?m?. Félicité pyysi saada s?ilytt?? sen muistona. Molempien silm?t kiintyiv?t toisiinsa ja kostuivat kyynelist?; lopuksi em?nt? avasi sylins? ja palvelijatar heitt?ytyi siihen; ja he puristivat toistaan rintaansa vasten, tyynnytt?en suruaan suudelmalla, joka saattoi heid?t toistensa vertaisiksi.
T?m? oli ensi kerta heid?n el?m?ss??n; rouva Aubain ei ollut mik??n tunteenpurkauksille herkk? luonne. Félicité oli h?nelle siit? kiitollinen kuin hyv?st?teosta ja rakasti h?nt? siit?l?htien uskollisena kuin koira ja uskonnollisen hartaasti.
H?nen syd?mens? hyvyys kasvoi.
Kuullessaan kadulta ohimarssivan rykmentin rummun p?rin??, h?n asettui oven eteen omenaviini-haarikka k?dess? ja tarjosi sotilasten juoda. H?n hoiti kolerasairaita. H?n suosi puolalaisia; jopa er?s heist? ilmoittautui halukkaaksi naimaan h?net. Mutta sitten he riitaantuivat; er??n? aamuna, kun h?n palasi kirkosta, oli tuo puolalainen keitti?ss?, johon h?n omin luvin oli tullut ja miss? oli valmistanut itselleen sillirosollin, jota nyt s?i kaikessa rauhassa.
Puolalaisten j?lkeen oli h?nen huolenpitonsa esineen? is? Colmiche, joka sanoi olleensa n?kem?ss? vuoden 93:n hirmut?it?. H?n asui joen rannalla, sikol?tin raunioissa. Katupojat katselivat h?nt? seinien raoista ja viskeliv?t h?nt? kivill?, jotka putosivat alas h?nen kurjalle makuusijalleen, miss? h?n lep?si alinomaisten yskimiskohtausten puistamana, hiukset hyvin pitkin?, silm?luomet verest?vin? ja k?sivarressa paise, joka oli p??t? isompi. Félicité hankki h?nelle liinavaatteita, koetti siivota h?nen komeroansa ja uneksi h?nen majoittamistaan pesutupaan, siten h?iritsem?tt? rouvaa. Kun sy?p?paise oli puhjennut, hoiteli Félicité sit? siteill? joka p?iv?, toi h?nelle joskus kakun ja siirsi h?net makaamaan olkikuvolle p?iv?paisteeseen. Ja ukkoparka laski suustaan kuolaa ja vapisi, kiitt?en h?nt? heikolla ??nell??n, pelk?si menett?v?ns? h?net ja ojensi k?si??n heti kun huomasi h?nen poistuvan. H?n kuoli. Félicité toimitutti kuolinmessun h?nen sielunsa rauhan hyv?ksi.
Tuona p?iv?n? h?nelle sattui hyvin onnellinen tapaus: p?iv?llisaikaan ilmestyi taloon rouva de Larsonnièren neekeri tuoden h?kiss? olevan papukaijan ynn? istumapuun, ketjut ja munalukon. Mukana seuraava paroonittaren kirje ilmoitti rouva Aubainille, ett? h?nen miehens? oli koroitettu prefektiksi ja ett? he jo sin? iltana matkustivat pois seudulta; ja h?n pyysi rouva Aubainia vastaanottamaan t?m?n linnun muistoksi ja merkiksi h?nen kunnioituksestansa.
Se oli jo kauan aikaa askartanut Félicitén mielikuvituksessa, se kun oli kotoisin Amerikasta; ja t?m?n maan nimi palautti h?nen mieleens? Victorin, ja lopulta h?n tiedusteli sit? neekerilt?. Jopa h?n kerran oli sanonut: -- Olisipa rouva iloinen, jos saisi sen!
Neekeri oli toistanut keskustelun em?nn?lleen, joka ei voinut vied? lintua mukanansa ja vapautui siit? t?ll? tavalla.

IV.
Sen nimi oli Lulu. Sen ruumis oli vihre?, siivenp??t vaaleanpunaiset, otsa sininen ja rinta kullankarvainen.
Mutta sill? oli v?sytt?v? tapa pureskella y?puutaan, se raastoi irti h?yheni??n, siroitteli ymp?rilleen ulostuksiaan, pirskoitti kylpykuppinsa vett?; rouva Aubain, joka oli kyll?stynyt siihen, lahjoitti sen ikip?iviksi Félicitélle.
H?n ryhtyi sit? opettamaan; pian se toisteli: Kelpo poika! Palvelijanne, herra! P?iv??, Mari! Sen paikka oli l?hell? ovea, ja moni ihmetteli, ettei se vastannut kun sit? mainittiin "pikku Jankoksi", sill? kaikkia papukaijojahan puhutellaan t?ll? nimell?. Sit? verrattiin kalkkunaan, p?kkel??n -- kaikki tikarinpistoksia Félicitélle! Kummallista itsep?isyytt? Lulun puolelta, se kun lakkasi puhumasta heti kun sit? rupesi katselemaan!
Siit? huolimatta se kaipasi seuraa, sill? sunnuntaisin, kun neidit Rochefeuille, herra Houppeville ja uudet ravintolavieraat -- apteekkari Onfroy, herra Varin ja kapteeni Mathieu -- pelasivat korttia, se pieksi ikkunaruutuja siivill??n ja piti niin hurjaa melua, ett? oli mahdoton kuulla mit? toiset puhuivat.
Bouraisin kasvot ep?ilem?tt? n?yttiv?t siit? hullunkurisilta. Heti h?net n?hdess??n se alkoi nauraa t?ytt? kurkkua. Sen ter?v? ??ni kajahti pihalle, kaiku toisti sen, naapurit asettuivat ikkunan ??reen ja alkoivat niinik??n nauraa; ja v?ltt??kseen papukaijan huomion herra Bourais hiipi pitkin muuria, peitt?en kasvonsa lakillaan, saapui joelle ja pujahti sitten sis??n puutarhaportista: ja ne katseet, jotka h?n loi lintuun, olivat kaikkea muuta kuin hell?t.
Teurastajanrenki oli ly?nyt Lulua, se kun oli rohjennut pist?? p??ns? h?nen koriinsa; ja siit?l?htien lintu aina koetti nipist?? h?nt? paidan l?pi. Fabu uhkasi v??nt?? silt? niskat nurin, vaikka h?n ei ollut julma luonteeltaan, huolimatta k?sivarsiensa ihopiirroksista ja isosta poskiparrastaan. P?invastoin h?n piti tuosta papukaijasta, jopa -- leikkis?n? luonteeltaan, koetti opettaa sit? kiroilemaan. Félicité, jota n?m? vehkeet pel?styttiv?t, asetti sen keitti??n. Sen ketjut irroitettiin ja se sai vapaasti liikkua talossa.
Kulkiessaan alas portaita se riippui astuimista k?yr?n nokkansa varassa, nosti ensin oikeata, sitten vasenta jalkaansa; Félicité pelk?si, ett? t?m? voimistelu voisi tuottaa sille py?rrytyksen. Se tulikin sitten kipe?ksi, eik? en?? voinut puhua eik? sy?d?. Sen kielen alusta turposi, niin kuin joskus kanoilla. Félicité paransi sen, poistaen kynsill??n ajettuman. Herra Paul oli er??n? p?iv?n? kyllin varomaton puhaltamaan sen sieraimin tupakansavua; toisen kerran, kun rouva Lormeau ?rsytti sit? p?iv?nvarjonsa varren p??ll?, se nokkasi siit? irti helan; lopulta se karkasi.
Félicité oli pannut sen nurmikolle hetkeksi raittiista ilmasta nauttimaan ja oli poistunut toviksi; ja kun h?n palasi, oli papukaija poissa! Ensin h?n haki sit? pensastosta, rannalta ja katoilta, kuuntelematta em?nt??ns?, joka huusi: -- Pit?k??