Yksinkertainen sydän | Page 9

varanne! Olettehan vallan hullu!
Sitten h?n tarkasteli kaikki Pont-l'évêquen puutarhat; ja h?n pys?ytti ohikulkijat:
-- Ettek? sattumalta ole n?hnyt minun papukaijaani? -- Niille, jotka eiv?t tunteneet papukaijaa, h?n selitti, mink?lainen se oli. ?kki? h?n luuli eroittavansa myllyn takana, t?yryn juurella, jotain vihre?t?, joka liipoitteli. Mutta saavuttuaan m?en huipulle h?n ei n?hnyt mit??n! Muuan kulkukauppias vakuutti vastik??n n?hneens? sen Simon-muorin kaupassa. Félicité l?hti sinne juoksujalkaa. Mutta ei edes ymm?rretty, mit? h?n tarkoitti. Viimein h?n palasi kotia uupuneena, keng?t hajaantumistilassa, kuoleman siemen olemuksessaan; ja istuen keskell? penkki? rouvan vieress? h?n kertoi kaiken, mink? oli tehnyt, kun ?kki? kevyt paino laskeutui h?nen olalleen: se oli Lulu! Mit? kummaa se olikaan tehnyt? Se oli kai samoillut l?hist?ss?!
Vaivoin Félicité t?st? tointui, tai oikeammin, h?n ei tointunut ollenkaan.
Vilustumisesta h?n sai kaular?hk?n ja v?h?n my?hemmin korvien s?rky?. Kolmea vuotta my?hemmin h?n tuli kuuroksi; ja h?n puhui hyvin kovaa kirkossakin. Vaikka h?nen tekem?ns? synnit tuottamatta h?nelle h?pe?? tai pahennusta kenellek??n olisivat voineet tulla julkisiksi koko hiippakunnassa, kirkkoherra kuitenkin katsoi soveliaaksi ottaa h?net rippitunnustukselle ainoastaan sakaristoon.
Kuviteltu suhina saattoi h?net levottomaksi. Usein h?nen em?nt?ns? sanoi: -- Hyv? Jumala! kuinka olette lapsellinen! -- Félicité vastasi: -- Niin kyll?, rouva -- ja h?n etsi jotain ymp?rilt??n.
H?nen ajatustensa ennest??nkin ahdas piiri supistui supistumistaan, eik? kirkonkellojen soittoa eik? h?rkien mylvint?? en?? ollut olemassa. Kaikki olennot toimivat ??neti kuin aaveet. Yksi ainoa ??ni viel? saapui h?nen korvaansa, nimitt?in papukaijan ??ni.
Ik??nkuin huvittaakseen h?nt? se matki paistin k??nninraudan naksahdusta, kalakauppiaan ter?v?? huutoa ja vastap??t? asuvan puusep?n sahaamista; ja kun ovikello soi se, matki rouvaa: -- Félicité! Ovikello! Ovikello!
Heid?n v?lill??n oli vuoropuheluja, papukaija toisti loppumattomiin ohjelmistonsa kolmea lausetta, ja Félicité vastasi niihin tolkuttomin sanoin, joihin h?n kuitenkin purki syd?mens? ylt?kyll?isyytt?. Lulu, tuo eristetty olento, oli melkein kuin poika, rakastaja. Se kiipesi h?nen sormiaan pitkin, se nipisteli h?nen huuliaan, se takertui kiinni h?nen huiviinsa; ja kun h?n taivutti p??ns? imett?jien tavoin, h?nen huntunsa isot siipiverhot ja linnun siivet v?r?hteliv?t yhdess?.
Kun taivas peittyi pilviin ja ukkonen jyrisi, lintu kirkui, kenties muistaen syntym?metsiens? tulvia. Veden lorina sai sen vallan haltioihinsa, se lenteli levottomana, kohosi kattoon, kaatoi kaiken kumoon tiell??n ja meni pulikoimaan puutarhan vesil?t?kk??n, mutta palasi seuraavassa tuokiossa h?kin rautaristikolle istumaan, ja hyppiess??n kuivatakseen h?yheni??n se n?ytti milloin pyrst??ns?, milloin nokkaansa.
Er??n? aamuna tuona kauheana talvena 1837, kun Félicité oli asettanut sen palavan pes?n eteen pakkasen takia, h?n huomasi sen kuolleeksi keskell? h?kki?ns?, p?? riipuksissa ja kynnet takertuneina rautalankoihin. Nesteiden tungos kai oli sen tappanut? H?n piti persiljamyrkytyst? todenn?k?isen?; ja vaikka ei ollut mink??nlaisia todistuksia, kohdistuivat h?nen ep?luulonsa Fabuhun.
H?n itki niin katkerasti ett? h?nen em?nt?ns? sanoi: -- No, antakaa t?ytt?? se!
Félicité kysyi neuvoa apteekkarilta, joka aina oli ollut hyv? papukaijalle.
T?m? kirjoitti Havreen. Muuan Fellacher-niminen mies otti t?ytt??kseen linnun. Mutta kun postivaunuista joskus katosi tavaroita, p??tti h?n itse vied? sen Honfleuriin.
Lehdett?mi? omenapuita oli loppumattomana jonona tien kummallakin reunalla. Ojissa oli j??t?. Koirat haukkuivat talojen ymp?rill?; ja k?det vaippansa alla, pienet mustat puukeng?t jalassa ja vasu k?dess? h?n astui nopeasti keskell? tiet?.
H?n kulki mets?n l?pi, sivuutti Haut-Chênen ja saapui Saint-Gatieniin.
H?nen j?less??n, tomupilven keskell? ja my?t?maan jouduttamina, sy?ks?htiv?t postivaunut eteenp?in kuin pilvenpatsas. N?hdess??n tuon naisen, joka ei antanut tiet?, vaunujen ajaja nousi seisomaan kuomin eteen ja postinkuljettaja huusi, ja nelj? hevosta, joiden vauhti ei ollut hillitt?viss?, jouduttivat juoksuaan. Kaksi ensim?ist? hevosta hiipaisi Félicitét?; ohjaksia tempomalla ajaja sai ne v?istym??n tien oheen, mutta vihoissaan h?n lis?ksi kohotti k?sivartensa ja antoi isolla piiskallaan Félicitélle niin lujan ly?nnin vatsaan, ett? h?n kaatui sel?lleen.
Ensi liikkeekseen h?n, j?lleen tultuaan tajuihinsa, avasi vasunsa. Lulu ei onneksi ollut vioittunut. Mutta Félicité tunsi polttavaa kipua oikeassa poskessa; k?det, joilla h?n sit? tunnusteli, olivat punaiset. Verta vuoti. H?n istuutui kivikasalle, pyyhki nen?liinalla kasvojaan, sitten h?n alkoi sy?d? leip?palaa, jonka varovasti kyll?kin oli pannut vasuun, ja lohdutteli itse??n saamastaan haavasta katselemalla lintua.
Saavuttuaan Ecquemauvillen huipulle h?n n?ki Honfleurin valoja, jotka tuikkivat y?ss? kuin joukko t?hti?; taampana levisi meri himme?n?. Silloin h?n v?syneen? pys?htyi ja h?nen lapsuutensa kurjuus, ensi rakkauden tuottama pettymys, h?nen sisarenpoikansa merille l?ht?, Virginien kuolema, palasivat mieleen nousuveden aaltojen tavoin, h?nen kurkkuansa ahdisti ja h?n oli v?h?ll? tukehtua.
Sitten h?n pyrki kapteenin puheille; ja jo ennenkuin n?ytti, mit? oli tuonut mukanaan, h?n kehoitti tekem??n huolellista ty?t?.
Fellacher piti papukaijaa kauan luonaan. H?n lupasi aina palauttaa sen seuraavalla viikolla; mutta vasta puolen vuoden kuluttua h?n ilmoitti l?hett?neens? matkaan laatikon, eik? asiasta sitten kuulunut sen enemp??. Saattoi jo pel?t?, ettei Lulu en?? koskaan palaisi. -- Varmaankin se on minulta varastettu, -- ajatteli Félicité.
Mutta lopulta se saapui -- ja loistavana, istuen pystyasennossa oksalla, joka oli kierretty kiinni mahonki-alustaan, toinen jalka pystyss?, p?? kallellaan ja nokassa p?hkin?, jonka t?ytt?j?, tavoitellen suuremmoista vaikutelmaa, oli kullannut.
Félicité sulki sen huoneeseensa.
T?m? suoja, johon h?n p??sti ani harvoja, oli samalla kappelin ja rihkamapuodin n?k?inen, niin paljo uskonnollisia esineit? ja kirjavaa romutavaraa se sis?lsi.
Iso kaappi oli tiell? ovea avattaessa. Vastap??t? puutarhanpuolista ikkunaa oli py?re? kattoikkuna, joka avautui pihan puolelle; telttis?ngyn vieress? oli p?yt?, jolle oli ladottu vesikannu, kaksi kampaa ja s?r?lle ly?dyll? lautasella sininen saippuapala. Seinill? n?ki rukousnauhoja,