Yksinkertainen sydän | Page 7

tulemaan. Ja h?n laskeutui alas ajoneuvoilta.
Seuraavana aamuna, jo p?iv?n valjetessa, h?n meni l??k?rin luo. T?m? oli saapunut kotia ja taas l?htenyt maalle. Sitten Félicité j?i majataloon, luullen, ett? joku outo ihminen toisi kirjeen. Viimein h?n p?iv?nnousun aikana kyytivaunuilla matkusti Lisieuxiin.
Luostari oli kallioisen kadun pohjukassa. Puolitiess? h?n kuuli outoja ??ni?, kuolinkellon soittoa. -- Se on toisia varten, -- h?n ajatteli; ja h?n kolkutti kovasti ovivasaralla.
Pitkien minuuttien kuluttua kuului laahustelevien kenkien kolinaa; ovea raoitettiin, ja er?s nunna tuli n?kyviin.
Kelpo sisar n?ytti murtuneen murheelliselta ja sanoi, ett? neiti "oli mennyt kaiken maailman tiet?". Samalla Saint-Léonard-kirkon kello alkoi soida entist? nopeammin.
Félicité p??si yl?kertaan.
Jo huoneen kynnyksell? h?n n?ki Virginien lep??v?n sel?ll??n, k?det ristiss?, suu auki, p?? takakumarassa mustan ristin alapuolella ja liikkumattomien vuodeuudinten v?lill?, jotka eiv?t olleet niin valkeat kuin h?nen kasvonsa. Polvistuneena vuoteen juurelle, josta piteli kiinni k?sill??n, nyyhkytti rouva Aubain ep?toivoisesti. Luostarin johtajatar seisoi oikealla. Lipastolla kolme kynttil?? punapilkkuliekkeineen; ja ulkona sumu verhosi ikkunat valkoharsollaan. Jotkut nunnat veiv?t rouva Aubainin pois.
Kahteen y?h?n Félicité ei l?htenyt vainajan luota. H?n toisti samat rukoukset, pirskoitti vihkivett? liinoille, palasi istumapaikalleen ja katseli ruumista. Ensim?isen valvontansa j?lkeen h?n huomasi, ett? vainajan kasvot olivat k?yneet keltaisiksi, huulet sinerviksi, nen? suipommaksi ja ett? silm?t olivat vaipuneet syvemm?lle. H?n suuteli niit? moneen kertaan; eik? h?n olisi suuresti ihmetellyt, jos Virginie olisi j?lleen avannut ne; t?llaisille sieluille yliluonnollinen on vallan yksinkertaista. H?n pesi ruumiin, verhosi sen k??rinliinoihin, laski sen arkkuun, pani seppeleen sen p??h?n, levitti sen hiukset. Ne olivat tavattoman pitk?t h?nen ik?isekseen. Félicité leikkasi niist? itselleen ison tukon, josta puolet k?tki povelleen, p??tt?en olla niit? koskaan hukkaamatta.
Ruumis vietiin Pont-l'évêqueen rouva Aubainin toivomuksen mukaisesti; h?n itse seurasi katetuissa vaunuissa ruumisvaunuja.
Hautausmessun j?lkeen l?hdettiin kolmen nelj?nnestunnin matkan p??ss? olevalle hautuumaalle. Paul astui etunen?ss? ja nyyhkytti. Herra Bourais kulki j?less?, sitten seudun huomattavimmat asukkaat, naiset mustissa vaipoissa, ja viimeisen? Félicité. H?n muisteli sisarenpoikaansa, ja ajatellessaan, ettei ollut voinut osoittaa h?nelle t?t? kunnioitusta, h?n k?vi kohta alakuloisemmaksi, aivan kuin olisi h?net haudattu tuon toisen kanssa.
Rouva Aubainin ep?toivo oli rajaton.
Ensin h?n kapinoi Jumalaa vastaan, pit?en h?nt? kohtuuttomana, kun oli riist?nyt h?nelt? h?nen tytt?rens?, tuon lapsen, joka ei koskaan ollut tehnyt pahaa ja jonka omatunto oli niin puhdas! Mutta ei! H?nen olisi pit?nyt vied? h?net etel??n. Toiset l??k?rit olisivat h?net parantaneet. H?n syytti itse??n, tahtoi rient?? tytt?rens? luo ja p??sti ep?toivon huutoja keskell? houreitaan. H?n n?ki miesvainajansa merimiehenpuvussa palaavan pitk?lt? matkalta ja kuuli h?nen itkien sanovan saaneensa k?skyn vied? pois Virginien. Silloin he yhdess? neuvottelivat, mist? l?yt?isiv?t tytt?relleen piilopaikan.
Kerran h?n palasi puutarhasta vallan h?mmentyneen?. V?h?? ennen (h?n n?ytti paikan) is? ja tyt?r olivat vieretysten ilmestyneet h?nelle eiv?tk? tehneet mit??n; he vain katselivat h?nt?.
Monen kuukauden ajan rouva Aubain pysyi huoneessaan toimettomana. Félicité piti h?nelle lempeit? nuhdesaarnoja; t?ytyih?n s??st?? itse??n poikaansa varten, ja tuota toistakin varten, h?nen muistonsa nimess?. -- H?nt? varten? -- virkkoi rouva Aubain ik??nkuin her?ten unesta. -- Niin, se on totta!... Te ette unhoita h?nt?! -- T?ll? h?n tarkoitti hautuumaata, jonne h?nelt? tarkoin oli kielletty p??sy.
Félicité k?vi siell? joka p?iv?.
T?sm?lleen kello nelj? h?n kulki talojen ohi, nousi m?enrinteelle, avasi portin ja meni Virginien haudalle. Siin? oli pieni vaaleanpunainen marmoripylv?s, kivilaatta alla ja rautaketjut pienen istutuksen ymp?rill?. Kukkalavat olivat aivan kukkien peitossa. Félicité kasteli niiden lehti?, levitti uutta hiekkaa, laskeutui polvilleen paremmin voidakseen muokata maata. Niin pian kun rouva Aubain jaksoi tulla sinne, h?n tunsi haudan n?kemisest? huojennusta, jonkinmoista lohdutusta.
Sitten vuodet vieriv?t, toistensa kaltaisina, ilman muita merkkitapauksia kuin suurten juhlien paluu: p??si?isen, taivaaseenastumisen, pyh?inmiestenp?iv?n. Merkkip?ivi?, joita aikam??r?yksiss? my?hemmin mainittiin, muodostivat er??t talon tapaukset. Niinp? esim. vuonna 1825 kaksi lasimestaria kalkitsi eteisen sein?t; v. 1827 osa kattoa romahti alas pihalle ja oli v?h?ll? tappaa miehen. Kes?ll? v. 1828 oli rouvan tarjoaminen pyh?? leip??; samaan aikaan Bourais poistui salaper?isesti; vanhat tuttavatkin v?hitellen muuttivat manalle: Guyot, Liébard, rouva Lechaptois, Robelin, eno Gremanville, joka jo kauan oli ollut halvautunut.
Er??n? y?n? postinkuljettaja ilmoitti Pont-l'évêquess?, ett? hein?kuun vallankumous oli puhjennut. Muutamaa p?iv?? my?hemmin nimitettiin uusi aliprefekti: parooni Larsonnière, joka oli ollut konsulina Amerikassa, ja jonka talossa oli, paitsi h?nen vaimoaan, k?ly ynn? kolme tyt?rt?, jo koko isoja. Heid?n n?htiin k?velev?n pihanurmikollaan, puettuina avaroihin puseroihin; heill? oli neekeri ja papukaija. He k?viv?t rouva Aubainin luona tervehdyksell?, eik? rouva Aubain laiminly?nyt vastata vierailuun. Kun he n?kyiv?t kaukaa, riensi Félicité rouvalle ilmoittamaan heid?n tuloaan. Mutta yksi ainoa seikka vain oli omansa rouvan mielt? liikuttamaan, nimitt?in h?nen poikansa kirjeet.
T?m? poika ei antautunut millek??n uralle, sill? h?n vietti t?ydellist? kapakka-el?m??. ?iti maksoi h?nen velkansa; mutta poika teki uusia velkoja; ja huokaukset, jotka rouva Aubain p??sti kutoessaan sukkaa ikkunan ??ress?, saapuivat Félicitén kuuluviin, joka keitti?ss? polki rukinpy?r??ns?.
He k?veliv?t yhdess? s?leaidan vierustalla; ja he puhuivat aina Virginiest?, arvaillen, olisiko se tai se seikka h?nt? miellytt?nyt, ja mit? h?n siin? tilaisuudessa todenn?k?isesti olisi sanonut.
Kaikki Virginien tavarat mahtuivat h?nen huoneensa sein?kaappiin; siin? huoneessa oli kaksi vuodetta. Rouva Aubain tarkasti noita peruja niin harvoin kuin suinkin. Er??n? kes?p?iv?n? h?n ep?r?ity??n p??tti toimeenpanna katsastuksen; ja vaatekaapista lenteli koiperhosia.
H?nen hameensa riippuivat riviss? naulakon reunasta, jolla oli