Yksinkertainen sydän | Page 6

Mutta h?n ei koskaan puhunut levottomuudestaan.
Rouva Aubain puolestaan oli levoton tytt?rens? t?hden.
Kelpo nunnien mielest? h?n oli herttainen, mutta heikko terveydelt??n. Pieninkin mielenliikutus sai h?net hermostuneeksi. T?ytyi luopua pianosta.
Rouva Aubain vaati luostarilta s??nn?llist? kirjeenvaihtoa. Er??n? aamuna, kun kirjeenkantajaa ei ollut n?kynyt, h?n k?vi k?rsim?tt?m?ksi; ja h?n asteli salissa edestakasin nojatuolinsa ja akkunan v?li?. T?m? oli todella eriskummaista! Nelj??n p?iv??n ei mit??n tietoja!
Félicité kehoitti h?nt? noudattamaan h?nen esimerkki??n ja rauhoittumaan virkkaen:
-- N?hk??s, hyv? rouva, min? en ole puoleen vuoteen saanut tietoja!...
-- Kenest??...
Palvelijatar vastasi hiljaa:
-- No ... sisarenpojastani.
-- Vai niin, sisarenpojastanne!
Ja kohauttaen olkap?it??n rouva Aubain jatkoi k?vely??n, mik? merkitsi: -- Sit? en tullut ajatelleeksi!... Muuten, se ei minua liikuta! Laivapoika, j?tk?, kaikesta sit? v?litt?isi!... Kun sit?vastoin minun tytt?reni... Ajatelkaahan!...
Vaikkakin tottuneena tuimaan kohteluun Félicité paheksui rouvan menettely?, mutta unhoitti sen sitten.
H?nest? tuntui vallan luonnolliselta, ett? ?iti surressaan tytt?rens? kohtaloa joutui noin pois suunniltaan.
Ja olivathan nuo molemmat lapsukaiset yht? t?rke?t; h?nen syd?mess??n piilev? side yhdisti heid?t, ja heid?n kohtalonsa tuli olla sama.
Apteekkari kertoi Félicitélle, ett? Victorin laiva oli saapunut Havanaan. H?n oli lukenut t?m?n tiedon lehdest?.
Ajatellessaan sikaareja, Félicité kuvitteli Havanaa maaksi, jossa ei tehd? muuta kuin poltellaan, ja Victor liikkui neekerien parissa keskell? tupakansavu-pilve?. Saattoikohan sielt? "tarpeen vaatiessa" palata maitse? Kuinka et??ll? se oli Pont-l'évêquest?? Saadakseen selv?n t?st? h?n k??ntyi herra Bouraisin puoleen.
T?m? otti esille kartastonsa ja alkoi selitell? pituusasteita; ja h?n v??nsi suunsa leve??n koulumestarihymyyn huomatessaan Félicitén tyrmistymisen. Sitten h?n osoitti lyijykyn?ns? varrella soikean t?pl?n lovissa olevaa mustaa pilkkua, jota tuskin saattoi eroittaa, sanoen: -- Kas tuossa. -- Félicité kumartui kartan yli; tuo v?rillinen viivaverkko v?sytti h?nen silmi??n, asiaa ollenkaan selvitt?m?tt?. Ja kun Bourais kehoitti h?nt? sanomaan, mik? h?nt? sekoitti, pyysi h?n vaan n?ytt?m??n sit? taloa, miss? Victor asui. Bourais kohautti k?sivarsiaan, aivasti ja purskahti naurunremahdukseen; tuollainen yksinkertaisuus synnytti h?ness? hilpeytt?; eik? Félicité ymm?rt?nyt sen syyt? -- h?n, joka kenties halusi kartalla n?hd? sisarenpoikansa valokuvankin, siihen m??r??n rajoitettu oli h?nen ?lyns?.
Kaksi viikkoa my?hemmin Liébard, torimyynnin aikana kuten tavallisesti, astui sis?lle keitti??n ja j?tti Félicitélle kirjeen h?nen langoltaan. Kun ei kumpikaan heist? osannut lukea, turvautui Félicité em?nt??ns?.
Rouva Aubain, joka paraikaa laski sukankutimen silmukoita, asetti sen syrj??n, avasi kirjekuoren, s?ps?hti ja virkkoi matalalla ??nell? ja syvin katsein:
-- Teille ilmoitetaan onnettomuus. Teid?n sisarenpoikanne...
H?n oli kuollut. Sen enemp?? ei kirjeess? sanottu.
Félicité lyykistyi tuolille, painaen p??ns? selk?nojaan ja sulkien silm?ns?, jotka ?kki? alkoivat punoittaa. Sitten h?n, p?? kumarassa, k?sivarret riippuen sivuilla, katse tuijottavana, toisteli hetken kuluttua:
-- Poika parka, poika parka!
Liébard katseli h?nt? huokaillen. Rouva Aubain vapisi liev?sti.
H?n ehdoitti, ett? Félicité k?visi Trouvillessa katsomassa sisartaan.
Félicité vastasi eleell?, ettei se ollut tarpeellista.
Seurasi hiljaisuus. Kelpo Liébard katsoi soveliaaksi vet?yty? pois.
Silloin sanoi Félicité:
-- Ei se heille merkitse mit??n!
H?nen p??ns? retkahti alas; ja vaistomaisesti h?n silloin t?ll?in nosti ty?p?yd?ll? olevia pitki? sukkapuikkoja.
Pihalla kulki palvelijattaria kantaen paareilla vett?valuvia pesuvaatteita.
Huomatessaan heid?t ikkunasta Félicité muisti pyykinpesunsa; eilen likoamaan pannut vaatteet t?ytyi t?n??n huuhdella; ja h?n poistui huoneesta.
H?nen pyykkisiltansa ja pesusoikkonsa olivat Toucques-joen rannalla. H?n heitti rannalle joukon paitoja, k??ri yl?s hihansa ja otti kurikkansa; ja h?nen vahvat iskunsa kuuluivat l?heisiin puutarhoihin. Hein?niityt olivat tyhj?t, tuuli liikutteli joen pintaa; pohjassa kasvavat isot kaislat heiluivat kuin vedess? uiskentelevien ruumiiden hiukset. Félicité hillitsi surunsa ja pysyi hyvin rohkeana iltaan asti. Mutta sulkeuduttuaan huoneeseensa h?n antautui sen valtaan, heitt?ytyen vatsalleen patjalleen, kasvot uponneina pielukseen ja molemmat nyrkit ohimoilla.
Paljoa my?hemmin Félicité sai itse Victorin kapteenilta kuulla h?nen kuolemansa yksityiskohdat. H?nest? oli liiaksi isketty suonta sairaalassa keltataudin t?hden. Nelj? l??k?ri? oli yht? haavaa hoitanut h?nt?. H?n oli kuollut heti paikalla, ja johtaja oli sanonut:
-- Kas! viel? yksi lis??.
Victorin vanhemmat olivat aina kohdelleet h?nt? tylysti. Félicité oli mieluummin heit? n?kem?tt?; eiv?tk? hek??n puolestaan ottaneet askelta l?hentelyyn, joko unhoituksesta tai kurjuuden tuottamasta paatumuksesta.
Virginie heikkoni heikkonemistaan. H?nell? oli hengenahdistuksia, ysk??, alinomaista kuumetta, ja poskilla hehkuvat t?pl?t tiesiv?t jotain syv?ll? piilev?? tautia. Herra Poupart neuvoi oleskelua Provencessa. Rouva Aubain p??tti ajatella neuvoa ja otti heti tytt?rens? luokseen, v?ltt?en Pont-l'évêquen ilmanalaa.
H?n teki sopimuksen er??n ajoneuvojen vuokraajan kanssa, joka vei h?net luostariin joka tiistai. Puutarhassa oli pengerm?, jolta n?ki Seine-joen. Virginie k?veli siell? nojaten ?itins? k?sivarteen, astuen yli kuihtuneiden viinik?ynn?slehtien. Joskus pilvien lomitse esiin pilkoittava aurinko pakoitti h?net tirkistelem??n, h?nen katsellessaan et?isi? purjeita ja koko taivaanrantaa, aina Tancarvillen linnasta Havren valotorneihin asti. Sitten lev?ttiin lehtimajassa. H?nen ?itins? oli hankkinut pienen tynnyrin oivallista malaga-viini?; ja nauraen ajatusta, ett? siit? voisi p?ihty?, Virginie joi sit? pari siemausta, ei sen enemp??.
H?nen voimansa palasivat. Syksy kului hiljalleen. Félicité sanoi, ett? rouva Aubain saattoi olla huoleton. Mutta er??n? iltana oltuaan k?velyll? l?hist?ss?, n?ki Félicité palatessaan herra Poupartin ajoneuvot oven edess?; ja h?n itse oli eteisess?. Rouva Aubain sitoi parhaillaan hattunsa nauhoja.
-- Antakaa minulle hiillosastiani, kukkaroni, k?sineeni, mutta joutukaahan.
Virginiell? oli keuhkotulehdus; se oli kenties arveluttavaa.
-- Ei viel?! -- sanoi l??k?ri; ja molemmat nousivat ajoneuvoihin, isojen lumihiutaleiden tuprutellessa. Y? oli tulossa. Oli hyvin kylm?.
Félicité riensi kirkkoon sytytt?m??n vahakynttil?n. Sitten h?n juoksi ajoneuvojen j?lkeen, jotka saavutti tuntia my?hemmin, ja takertui niiden takaosaan, pit?en kiinni pontimista. Samassa h?nen mieleens? juolahti: -- ovi oli j??nyt sulkematta; varkaita viel? sattuisi