Yksinkertainen sydän | Page 3

kiemurtelevilla rannoilla. Nurmikolla loikovat sonnit katselivat levollisina noita nelj?? ohikulkijaa. Kolmannella niittysaralla makaavista nousi jokunen ja asettui keh??n heid?n eteens?. -- ?lk?? pel?tk? mit??n, -- sanoi Félicité.
Ja mutisten jotain valituksen tapaista h?n hyv?ili l?hinn? olevan sonnin selk??; se teki kokok??nn?ksen ja muut sonnit seurasivat sen esimerkki?. Mutta kun he olivat kulkeneet seuraavan saran poikki, nousi hirvitt?v? mylvint?. Se oli sonni, jonka peitti tomupilvi. Se riensi molempia naisia kohti. Rouva l?hti juoksemaan.
-- Ei, ei! Ei niin nopeasti!
He jouduttivat kuitenkin askeliaan ja kuulivat takanaan kaikuvaa p?rskynt??, joka l?hestymist??n l?hestyi. Sonnin sorkat t?m?htiv?t maahan kuin vasarat; nyt se jo nelisten rynt?si eteenp?in!
Félicité k??ntyi ja tempasi maasta turpeita, joita viskeli sonnin silmille. Se painoi alas turpansa, ravisti sarviaan ja vapisi raivosta, mylvien hirvitt?v?sti. Saavuttuaan niityn laidalle kahden pienokaisensa kanssa rouva Aubain yritti ep?toivoisesti p??st? korkean penkereen yli. Félicité h??ri taaksep?in kulkien koko ajan sonnin edess? lakkaamatta paiskaten sen silmille multaisia turpeita, jotka veiv?t silt? n??n, ja huutaen alinomaa:
-- Joutukaa, joutukaa!
Nyt rouva Aubain laskeutui alas ojaan, ty?nsi edell??n Virginiet? ja Paulia, kaatui monta kertaa yritt?ess??n kiivet? penkerelle ja onnistui siin? lopulta rajusti ponnisteltuaan.
Sonni oli ajanut Félicitén ver?j?n kohdalle. Sen vaahto p?rskyi h?nen kasvoilleen, tuossa tuokiossa se olisi l?vist?nyt h?net sarvillaan. Mutta h?n p??si pujahtamaan kahden seip??n v?litse, ja kookas elukka pys?htyi vallan h?mm?styneen?.
T?m? tapaus oli monena vuotena puheenaiheena Pont-l'Evêquess?. Félicité ei ollenkaan ollut siit? ylpe?, h?n kun ei edes aavistanut tehneens? mit??n sankarillista.
Virginie oli koko h?nen huomionsa esineen?; -- sill? pel?styksest??n tytt? sai hermosairauden, ja l??k?ri Poupart neuvoi parannuskeinona Trouvillen merikylpyj?.
Siihen aikaan siell? ei k?ynyt paljon v?ke?. Rouva Aubain otti selv?n oloista, kysyi neuvoa Bouraisilta ja ryhtyi valmistuksiin aivan kuin pitk?? matkaa varten.
H?nen matkalaukkunsa vietiin l?ht?p?iv?n aattona Liébardin rattailla. Seuraavana p?iv?n? sitten sama mies toi kaksi hevosta, joista toisella oli sel?ss? naissatula sametilla p??llystettyine selk?nojineen, toisen hevosen selk??n oli pantu kokoonk??ritty p??llystakki, joka muodosti istuimen tapaisen. Rouva Aubain nousi satulaan Liébardin taakse, Félicité nousi Virginien kanssa toisen hevosen selk??n, ja Paul keikahti ratsastamaan herra Lechaptoisin aasin selk??n, joka el?in oli luovutettu matkaa varten sill? ehdolla, ett? sit? hyv?sti hoidettaisiin.
Tie oli niin huono, ett? nuo kahdeksan kilometri? veiv?t kokonaista kaksi tuntia. Hevoset vajosivat nilkkaan asti lokaan ja tekiv?t ponnistellessaan siit? irti takaruumiillaan raivokkaita liikkeit?; toiste niiden kaviot survoutuivat raitioihin; toiste niiden t?ytyi hyp?ht??. Liébardin tamma seisahtui muutamissa paikoin ?kki?. H?n odotti k?rsiv?llisesti kunnes se taas l?hti liikkeelle; ja h?n puhui tien varrella olevien maatilojen omistajista, liitt?en heid?n el?m?kertaansa siveellisi? mietteit?. Keskell? Toucquesia, kun kuljettiin krassikukkien ymp?r?imien ikkunoiden ohitse, h?n virkahti kohauttaen olkap?it??n:
-- Siin? esimerkiksi asuu muudan rouva Lehoussais, joka sensijaan, ett? olisi ottanut nuoren miehen... --
Félicité ei kuullut sen enemp??; hevoset ravasivat eteenp?in, aasi nelisti. Kaikki poikkesivat polulle, ristikkoportti avattiin, kaksi poikaa ilmestyi, astuttiin alas juhtien sel?st? lantas?ili?n kohdalla, ihan talon kynnyksen edess?.
Muori Liébard oli kovin ihastuksissaan n?hdess??n em?nt?ns?. H?n tarjosi vieraalleen aamiaista, johon kuului h?r?nselk??, sis?lmyssyltty?, verimakkaraa, kanaviilokkia, kuohuvaa omenaviini?, hedelm?kakkua, viinaan kastettuja luumuja. Ja kaikkea t?t? h?ystiv?t rouvalle lausutut kohteliaisuudet, h?n kun n?ytti niin terveelt?; niist? sai osansa niinik??n neiti, joka oli tullut "kovin siev?ksi", ja herra Paul, joka oli "erityisesti lihonut". Eik? unhoitettu vainajiakaan, lasten isovanhempia, jotka Liébardit olivat tunteneet, he kun jo usean sukupolven aikana olivat olleet perheen palveluksessa. Karjatalossa n?kyi, kuten sen asujamissakin, vanhuuden leima. Katto-orret olivat madonsy?m?t, sein?t savusta mustat ja ikkunat harmaat p?lyst?. Tammisessa kaapissa oli kaikenlaisia astioita ja esineit?, kannuja, lautasia, tinavateja sudenrautoja, keritsimi?; suunnattoman suuri k?siruisku sai lapset hyv?lle tuulelle. Kolmella pihalla ei ollut ainoatakaan puuta, jonka tyvi ei ollut k??p?sienen peitt?m?, tai jonka oksilla ei ollut misteli-kimppua. Tuuli oli viskellyt niit? maahan ison joukon. Ne olivat alkaneet uudelleen kasvaa, ja kaikki ne nuokkuivat hedelmiens? painosta. Olkikatot, jotka n?yttiv?t ruskealta sametilta ja olivat ep?tasaisen paksuja, saattoivat vastustaa rajuimpiakin tuulenpuuskia. Mutta ratasvaja oli tuiki rappeutunut ja luhistumaisillaan. Rouva Aubain lupasi mietti? korjauskeinoja ja k?ski satuloida ratsut matkaa varten.
Oltiin viel? puolen tunnin matkan p??ss? Trouvillesta. Pieni karavaani astui alas kulkeakseen écoren yli; t?m? oli jyrkk? mereen pist?v? kallio, jonka juurella veneet laskivat maihin; ja muutamaa hetke? my?hemmin, satamasillan p??ss?, poikettiin "Kultakaritsa" ravintolan pihaan, David-muorin luo.
Heti ensi p?ivist? alkaen Virginie ei en?? tuntenut itse??n niin heikoksi, mik? muutos johtui ilmanvaihdoksesta ja kylvyist?. H?n otti merikylpyns? uimapuvun puutteessa paita yll?; ja h?nen hoitajansa puki h?nelle j?lleen vaatteet ylle tullivartijan m?kiss?, jota kylpij?t k?yttiv?t uimahuoneena.
Iltap?iv?ll? kuljettiin aasi mukana Mustien kallioiden tuolle puolelle, Hennequevillen seuduille. Polku kohosi aluksi kukkulaisten paikkojen poikki, joita peitti puistonurmikkoon vivahtava ruohomatto, sitten se saapui yl?ng?lle, jolla vuorottelivat laitumet ja viljelysty?n alaiset pellot. Tien varrella, viidakossa, kohosi rautatammia, siell? t??ll? kuivunut iso puu ojensi sinitaivaan taustaa vasten vinkkuraviivaisia oksiaan.
Melkein aina lev?hdettiin jollakin niityll?, vasemmalla oli Deauville, oikealla le Havre, ja vastap??t? aava meri. Se s?teili p?iv?paisteessa, tasaisena kuin kuvastin, niin tyynen?, ett? tuskin kuuli henk?yst?k??n; varpuset vikerteliv?t piilopaikoissaan, ja ??ret?n taivaankansi kaareutui kaiken t?m?n yli. Rouva Aubain istui ompeluty?ns? ??ress?; Félicité punoi l?hell? h?nt? vihvil?it?; Virginie noukki lavendeli-kukkia; Paul, jolla oli ik?v?, tahtoi, ett? l?hdett?isiin matkaan.
Toiste he kulkivat veneell?