Yksinkertainen sydän | Page 2

pilanaan.
-- En pid?, min? vannon! -- ja poika kietoi vasemman k?sivartensa h?nen vy?t?isilleen. Tytt? astui h?nen syleilev?n k?sivartensa tukemana; he hiljensiv?t askeleitansa. Tuuli oli leuto, t?hdet tuikkivat, korkea hein?kuorma hoippui heid?n edell??n, ja nuo nelj? laahustelevaa hevosta nostivat tielt? p?ly?. Sitten ne ilman ajurin kehoitusta k??ntyiv?t oikealle. Théodore suuteli Félicitét? viel? kerran ja katosi h?myyn.
Seuraavalla viikolla suostui tytt? tulemaan Théodoren ehdoittamaan kohtaukseen.
Heid?n kohtauspaikkansa oli pihan per?ll?, muurin toisella puolella olevan yksin?isen puun alla. Félicité ei ollut viaton herrasneitien tavoin -- h?n oli oppinut el?imilt?; mutta j?rki ja kunniantunto estiv?t h?nt? hairahtumasta. T?m? vastustus kiihdytti Théodoren intohimon niin ett? h?n tyydytt??kseen sit? (tai kenties vain mielens? yksinkertaisuudessa) tarjoutui naimaan h?net. Tytt? ei ottanut h?nt? uskoakseen. Théodore lasketteli juhlallisia valoja.
Ennen pitk?? Théodore tunnusti jotain sangen ik?v??: h?nen vanhempansa olivat viime vuonna h?nen tilalleen palkanneet sotapalvelukseen miehen. Mutta milloin tahansa voitaisiin h?net vied?. Pelkk? ajatuskin, ett? h?nen t?ytyisi palvella sotav?ess?, h?nt? peloitti. T?m? pelkurimaisuus todisti Félicitén mielest? hellyytt?; siit? h?nen hellyytens? lis??ntyi. H?n hiipi ?isin ulos, ja kun oli saapunut kohtauspaikalle, alkoi Théodore kiusata h?nt? levottomuudellaan ja kiihkeill? pyynn?ill??n.
Viimein h?n mainitsi itse aikovansa l?hte? prefektin taloon saamaan tietoja, jotka aikoi kertoa h?nelle seuraavana sunnuntaina kello yhdentoista ja kahdentoista v?lill? illalla.
M??r?hetken? Félicité riensi lemmittyns? luo.
Mutta h?nen asemestaan tapasi h?n er??n h?nen tovereistaan.
T?m? kertoi, ettei Félicité en?? tulisi Théodorea n?kem??n. V?ltt??kseen kutsuntaa oli Théodore nainut hyvin rikkaan vanhan naisen, Toucquesista kotoisin olevan rouva Lehoussaisin.
T?m? koski kipe?sti Félicitéhen. H?n heitt?ytyi maahan, p??sti huutoja, rukoili hyv?? Jumalaa ja vaikeroi yksin??n taivasalla auringonnousuun asti. Sitten h?n palasi taloon ja ilmoitti p??tt?neens? l?hte? pois, ja kuukauden lopulla, saatuaan j?lell? olevan palkkansa, h?n sulki v?h?t tavaransa huiviin ja l?hti Pont-l'évêqueen.
Majatalon edess? h?n tapasi leskihuntuun verhoutuneen naisen, jolta tiedusteli paikkaa, ja joka paraikaa oli keitt?j?tt?ren haussa. Tosin tytt? t?ll? alalla ei osannut paljoa, mutta h?n tuntui niin alttiilta ja vaatimattomalta, ett? rouva Aubain lopulta virkkoi:
-- Olkoon menneeksi, otan teid?t palvelukseeni.
Nelj?nnestuntia my?hemmin Félicité oli muuttanut h?nen taloonsa.
Aluksi h?n siell? eli vavisten pelosta; se aiheutui "talon tavoista" ja "herra-vainajan muistosta", joka liiteli yli kaiken. Paul ja Virginie, edellinen seitsenvuotias, j?lkim?inen tuskin nelivuotias, tuntuivat h?nest? vallan erikoisolennoilta; h?n kantoi heit? sel?ss??n kuin hevonen, ja loukkaantui pahasti, kun rouva Aubain alinomaa kielsi h?nt? heit? suutelemasta. Siit? huolimatta h?n oli tyytyv?inen. Ymp?rist?n miellytt?v? rauha oli haihduttanut h?nen surumielisyytens?.
Joka torstai vakinaiset vierailijat tulivat pelaamaan korttia. Félicité nouti edelt?p?in esille kortit ja jalanl?mmitt?j?t. He saapuivat t?sm?lleen kello kahdeksan ja poistuivat ennen kello yht?toista.
Joka maanantai-aamu lehtokujan varrella asuva romukauppias levitti rautarihkamansa tielle. Sitten kaupunki t?yttyi ??nien humulla, johon sekaantui hevosten hirnuntaa, karitsojen m??kin??, sikojen r?hkin?? ja rattaiden kalseata r?min?? kadulla. Kahdentoista aikaan, torikaupan ollessa vilkkaimmillaan, ilmestyi kynnykselle, lakki takaraivolla, kookas ky?mynen?inen maalaismies. Mies oli nimelt??n Robelin ja toimeltaan Geffossesin vuokratilallinen. V?h?? my?hemmin saapui Liébard, Toucquesista kotoisin oleva vuokratilallinen, pieni, punoittava, p?h?ttynyt mies, yll? harmaat liivit ja nahkas??rykset, joihin oli kiinnitetty kannukset.
Molemmat tarjosivat kaupaksi em?nn?lleen kanoja ja juustoja. Félicité torjui joka kerta yht? taitavasti heid?n petkutusyrityksens?, ja poistuessaan tunsivat he syv?? kunnioitusta h?nt? kohtaan. Silloin t?ll?in, varsin s??nn?tt?min ajoin, k?vi rouva Aubainia tervehtim?ss? markiisi de Gremanville, er?s h?nen enoistaan, joka juopottelullaan oli joutunut vararikkoon ja joka nyt asui Falaisessa viimeisell? maatilkullaan. H?n ilmestyi aina aamiaisaikaan, mukanaan kauhea villakoira, jonka k?p?l?t likasivat kaikki huonekalut. Huolimatta ponnistuksistaan n?ytt?? aatelismiehelt?, -- ne ponnistelut meniv?t niin pitk?lle, ett? h?n nosti lakkiaan joka kerta kun h?n sanoi: "is?-vainajani", -- t?ytti h?n, uskollisena tavoilleen, v?kijuomilla lasin toisensa j?lkeen ja lasketteli rivonsekaista pilaa. Félicité ty?nsi h?net kohteliaasti ulos ovesta, sanoen: Jo riitt??, herra de Gremanville! N?kemiin.
Ja h?n sulki oven.
Mielihyvin h?n sen avasi herra Bouraisille, entiselle asianajajalle. H?nen valkoinen kaulaliinansa ja h?nen kaljup?isyytens?, h?nen paitansa r?yhys, h?nen avara ruskea pitk?takkinsa, h?nen tapansa nuuskata taivuttamalla k?sivartensa, koko mies teki h?neen levottomia tunteita her?tt?v?n vaikutuksen, niinkuin tavattomien ihmisten esiintyminen ainakin.
Herra Bourais hoiti "rouvan" tiloja, ja sulkeutui h?nen kanssaan tuntikausiksi "herran" huoneeseen, ja pelk?si aina joutuvansa huonoon valoon, h?n kun piti virkamiess??ty? suuressa arvossa. H?n sanoi osaavansa latinaakin.
Opettaakseen lapsia miellytt?v?ll? tavalla h?n lahjoitti heille maantiedon vaskipiirroksineen. N?m? esittiv?t kuvia eri maan??rist?: h?yhenp??hineill? koristettuja ihmissy?ji?, apinaa ry?st?m?ss? neitosta, beduiineja er?maassa, valaskalaa, jota paraikaa harpunoitiin, j. n. e.
Pikku Paul selitti Félicitélle n?m? kuvat. Siihen supistui j?lkim?isen koko kirjallinen sivistys.
Lapsien koulutusta hoiti Guyot, m??rin-virastoon kuuluva miespahanen, joka oli kuuluisa kauniista k?sialastaan ja joka hioi kyn?veist??n saappaansa anturaan.
Kun oli kaunis s??, l?hdettiin varhain aamulla Geffossesin karjataloon.
Sen piha on viett?v?? maata, talo keskell?, ja meri n?kyy kaukaa harmaana viivana.
Félicité otti esille koristaan kylmi? lihaviipaleita, ja aamiaista sy?tiin meijerin viereisess? huoneustossa. Se oli nyky??n rappeutuneen kes?asunnon viimeinen j??nn?s. Repaleiset sein?paperit liehuivat tuulahduksista. Rouva Aubain kallisti p??ns? muistojensa painamana; lapset eiv?t en?? rohjenneet puhua.
-- Leikkik?? toki! -- h?n sanoi.
He livistiv?t tiehens?.
Paul nousi ladon ylisille, pyydysteli lintuja, heitteli littua lammikolla tai l?i sauvallaan isoja tynnyreit?, jotka kumisivat kuin rumpu.
Virginie ruokki kaniineja, riensi poimimaan ruiskukkia, ja h?nen juostessaan nopeasti tulivat n?kyviin h?nen pienet koruompelulla kaunistetut alushousunsa.
Er??n? elokuun-iltana palattiin kotia poikki niittyjen.
Uusikuu valaisi osan taivaanrantaa, ja usva liiteli harsovy?n tavoin Toucques-joen