Yksin | Page 8

kukka hatussa. Anna ristii h?net ?prinsessaksi?. Ja sittemmin vet?? h?n minua katsomaan h?nen tanssiaan. Se onkin verratonta. H?n pit?? p??ns? imel?sti kallellaan, h?n hyppii kuin surviainen ja loistaa tyytyv?isyydest? ja kuumuudesta. Ennen ei minulla olisi ollut syd?nt? sille nauraa, mutta nyt min? koetan keksi? heiss? kaikissa yh? uusia hullunkurisuuksia.
Emme hetkeksik??n v?isty toistemme seurasta. Harhailemme yhdess? pitkin kentt??, ostamme arpoja toistemme onnella, samoin kuin olemme laskeneet verkkoja. Tunnemme ik??nkuin ilmassa, ett? olemme p?iv?n sankareja ja ett? kaikki ovat uteliaita tiet?m??n, ket? me olemme. Minusta n?ytt??-- ja min? olen siit? mieliss?ni--ett? ihmiset luulevat meit? kihlatuiksi.
Istumme kiikkulaudalla. Annalla on pussi makeisia, jotka olen h?nelle ostanut. Muuan pikku tytt? seisoo edess?mme pidellen kiinni ?itins? hameesta. Molemmat he meit? peittelem?tt? tarkastavat, seuraten meit? k?dest? suuhun.
--Tule t?nne, tytt?, niin saat makeisia.
?iti sys?? tytt?? luoksemme ja k?skee ly?m??n k?tt?.
--Mik? on nimesi?
--Ka, sano, sano nimesi, niin saat sokeria.
--Kaisa.
--Ka, ota pois sormi suustasi! Kaisa saa kahmalollisen makeisia.
--Ka, etk? osaa kiitt??k??n? Sinuapa on kelvoton...
Ja ?iti k??ntyy itse kiitt?m??n Annaa.
--Suuri kiitos ry?kkin?lle ... vai lienette hyvinkin t?m?n herran rouva?
Min? tunnen punastuvani ja tulevani h?mille, mutta Anna nauraa makeasti, niinkuin jollekin tavattoman hullunkuriselle ja mahdottomalle asialle. Min? koetan my?skin nauraa, mutta se on kankeaa ja v?kin?ist?.
L?hdet??n paluumatkalle vasta my?h??n y?ll?. Salonki on t?ynn? herroja, jotka juovat, ja ilma on siell? tukehduttava, savua t?ynn?. On kylm? jo hiukan, Anna k??riytyy l?mpim??n villavaippaansa ja me haemme paikan kannella l?hell? koneen luukkua, josta kohoava kuumuus l?mmitt?? jalkojamme. N?emme sielt? koneenk?ytt?j?n ja l?mmitt?j?n punaiset haamut, joka kerta kun uunia avataan. Matka kest?? monta tuntia. Anna v?syy ja h?nt? alkaa nukuttaa. Sanaakaan sanomatta me nyt istumme, v?en tungoksen t?hden kiinni toisissamme. Tunnen h?nen p??ns? painuvan olkap??t?ni vasten. En erota oikein h?nen piirteit??n. Ainoastaan silloin, kun savutorvi sy?ksee t?ytens? kipunoita toiselle puolelle laivaa, min? n?en niiden valossa, ett? h?n on sulkenut silm?ns?. Silloin t?ll?in h?n ne avaa ja ne ovat niin suuret ja syv?t.
Taivaanranta alkaa ruskottaa ja kipunat vaalenevat. Kuun hopeankalpea nelj?nnes kuvastuu tyyneen veteen l?ntiselt? taivaalta. Vedet kapenevat ja korkeat m?kiset rannat kohoavat kahden puolen melkein ep?luonnollisen isoina t?ss? omituisessa kuun ja kaukaa koittavan p?iv?n sekavassa valaistuksessa. En uskalla liikahtaakaan, pelk??n h?irit? h?nt?. Olen nyt melkein varma siit?, ett? h?n minua rakastaa. Enk? ymm?rr? p??tt??, ett? jos h?n todellakin rakastaisi minua, ei h?n noin levollisesti nukkuisi rinnallani.
Vasta kun laiva huutaa tuloaan kotirantaan, h?n her??, siirtyy minusta ulommaksi ja kietoo liinan kiinnemm?ksi olkap?ittens? ymp?rille, joita pudistuttaa aamukylm?ss?. H?n on huonolla tuulella, hypp?? laivasta omin voimin maalle, vastaanottamatta apuani, ja menee pihaan minua odottamatta.
?iti on viel? valveilla, ja h?nell? on l?mmint? kahvia valmiina. Min? toivon, ett? me istuisimme juttelemaan juhlasta, ja min? odotan, ett? h?n alkaisi kertoa, kuinka meill? oli siell? hupaista, kuinka meit? ei kukaan tuntenut ja kuinka me heit? kaikkia tutkimme ja tarkastelimme. Mutta h?n n?kyy jo sen unohtaneen.
--No, oliko teill? hauskaa? kysyy ?iti.
--Olihan noin, vastaa h?n.
Ja haukotellen, katsomatta minuun, menee h?n kamariinsa mutisten unisesti: ?Hyv?? y?t??.
Vuoteellani yliskamarissa, joka on juuri h?nen huoneensa kohdalla, en saa unta pitk??n aikaan. Aurinko on jo noussut ja paistaa sis??n aukinaisesta ikkunasta. J?rvelt? kuuluu soutamista ja niityll? teroitetaan viitaketta. Pihamaalla kuuluu askeleita hiekassa, ja keitti?n ovi k?y. Varpuset alkavat r?hist? r?yst??ll?, p?iv?n puolella kattoa.
Ei siit? tule mit??n. Ei h?n minua rakasta. En min? ole h?nelle mit??n. H?nen yst?vyytens? eilen oli satunnainen. Min? olen lapsellinen, kun panen sellaiseen mit??n merkityst?. Ja min? p??t?n l?hte? pois jo huomenna.
Mutta kun aamulla alan laittaa matkalaukkuani, niin h?n on taas yst?v?llinen. H?n tulee luokseni yliskamariin ja alkaa auttaa minua. Minussa her?? toivo uudelleen. Min? sanon h?nt? rakastavani. H?n juoksee tiehens?, pakenee n?kyvist?ni. Sen pituinen se.
H?n ei rakasta minua. H?n on pit?nyt minua vakavana yst?v?n??n, niinkuin vanhempana veljen??n, melkein set?n?.
Kuinka h?nt? mahtoi kiusata minun l?sn?oloni! Sill? minulla ei ollut ?ly? matkustaa erikseen. Min? laittauduin samaan junaan kuin h?nkin ja menin aina samaan vaunuun. Viel?p? koetin asettua istumaan vastap??t? h?nt?. Enk? voinut olla h?nt? yht?mittaa katselematta. H?n ei tiennyt minne luoda silm?ns?. H?n koetti lukea, h?n koetti katsoa ulos vaunun ikkunasta. Lopulta h?n meni pois vaunusta ja seisoi sen ulkopuolella useat asemav?lit, kunnes ?iti nouti h?net takaisin.
Kuinka min? mahdoin olla h?nelle vastenmielinen! Kenties h?n inhoaa minua, vanhaa houkkaa?
--Mit? on kello?
* * * * *
--Nyt suljetaan! sanoo palvelijan ??ni korvani juuressa. Havahdan muistoistani. Olen juonut tuutinkini pohjaan sit? huomaamattani. Olen n?hnyt kaasuliekin toisensa per?st? sammuvan. Muistan h?m?r?sti, ett? vieraat tuolta per?huoneesta olivat menneet salin l?pi eteiseen. Se pieni kaljup?? herra istui viel? kauan tuossa edess?ni puolikkaansa ??ress?. Senaatin kanslisteista veti toinen liivej??n suoraksi menness??n ja laitteli kaulustaan.
Palvelija seisoo sivullani pyyhinliina kainalossa ja alkaa korjata pois laseja. Olen aivan yksin suuressa salissa. Yksi ainoa kaasuliekki palaa viel? p??ni p??ll?, kuvastuen kaukaiseen peiliin toiselle puolen salia, jossa on jo pime?. P?ydilt? ovat jo liinat korjatut ja paljas maalaamaton lauta on vain j?lell? viinap?yd?st?.
Nousen ja menen eteiseen, jossa tuikkaa viel? yksi tuli odottamassa poistumistani. Takki ty?nnet??n hihoihini. Otan lakkini ja vet?isen harjalla tukkaani peilin edess?. N?en t?ss? puolih?m?r?ss?kin, ett? hiukseni alkavat jo