Yksin | Page 7

hyr?ilee, n?ytt?? olevan omissa ajatuksissaan, niinkuin olisi yksin... Kun tiet?isin, mit? h?n tuossa ajattelee, kun voisin aavistaa, mik? mielipide h?nell? on minusta! Eik? h?n kertaakaan n?ill? yhteisill? retkill?mme ole yhdytt?nyt itse??n ajattelemasta, etteik? h?n ehk? rakasta minua ja enk? min? h?nt??... Mutta min? en ole sit? n?hnyt kertaakaan h?nen katseestaan, en voi selitt?? edukseni ainoatakaan liikett?, en ainoatakaan ??nen v?rett?.
Tulen alakuloiseksi ja surulliseksi enk? voi olla tekem?tt? viittauksia l?hd?st?ni.--?Miss?h?n lienen ensi kes?n?kin n?ill? ajoin?--Kuinka teill? silloin lienee, kun min? palaani?--H?n sanoo siihen vain:-- ?Niin, se on totta, sin?h?n matkustat kohta pois. Kuinka kauan aiotkaan viipy???--?Kaksi vuotta v?hint??nkin.?--?Kaksi vuotta, vai niin.?--Ja muuta ei mit??n. Eik? sen kummemmalla ??nell?, kuin jos olisi kysymys menn? kirkonkyl??n pariksi p?iv??.
Nuo iltahetket, kun tuuli yh? heikkenee, kun purje ei en?? pullistu ja kun vene tuskin liikkuu paikoiltaan, voivat v?list? olla minulle hyvinkin tuskalliset. Ei ole en?? mist? puhuakaan, h?n n?ytt?? ik?vystyv?n, h?nell? on halu p??st? maihin, vaikka h?n ei sit? sano. T?m? on ik??nkuin minun syyni, min? pid?n h?nt? kuin h?kiss? ja se kiusaa minua kovasti. Mutta min? koetan pit?? kasvoni tyytyv?isen n?k?isin?, niinkuin en sit? huomaisi, niinkuin ei olisi kiirett? mihink??n. Ja kun purjeet herpoavat ja asettuvat pitkin venett?, otan airon ja huopaan rantaan h?nen pit?ess??n per??.
Kun emme ole vesill?, istumme tavallisesti muiden kanssa verannalla. Niinkuin kaikki v?h?n vanhemmat rakastuneet miehet, koetan min? olla kohtelias ja kiiruhdan tekem??n h?nelle pienimpi?kin palveluksia. H?n tottuu siihen, ett? aina autan h?nen ylleen, ett? aina pid?n huolta vaatteista ja sateenvarjoista ja kalosseista. Min? tulen kuin aseenkantajaksi, jota h?nen herransa voi komentaa minne hyv?ns? kiitosta sanomatta. Kerran istumme p?iv?llisten j?lkeen ulkoilmassa. Naiset ompelevat, veli on kantanut itselleen keinutuolin salista, ja min? katselen Annan n?pp?r?t? k?denk?ynti?, kun h?n ompelee jotain. H?n etsii saksiaan.--?Kyll? min? noudan, jos vain saan tiet??, miss? ne ovat.?--?Ne ovat minun kamarini p?yd?ll??. Min? nousen niit? hakemaan. Mutta silloin sanoo ?iti:--?Sin? olet liian vaatelias, Anna, sin? annat liian paljon palvella itse?si, joka olet niin paljon nuorempi.? Ja siihen lis?? veli:--?En min? sinun sijassasi viitsisi olla noin kohtelias ... mene Anna itse noutamaan saksesi?.--?Niin menenkin?, sanoo h?n ja kiiruhtaa hiukan loukkaantuneena ohitseni, huolimatta vastalauseistani.
Tapaus vaikuttaa kovin kiusallisesti minuun, joka jo ilmankin k?rsin siit?, ett? ik?ero v?lill?mme on niin suuri.
Vaikka olen tullut t?nne sit? varten, ett? tunnustaisin tunteeni, kuluu koko kes? miettiess?, mik? olisi parempi. Olen yht? ep?varma kes?n lopulla kuin sen alkaessakin.
Er??n? elokuun sunnuntaina, v?h?n ennen kaupunkiinl?ht??, on kuitenkin er?s onnellisempi p?iv?, joka antaa toivoa hiukan.
Naapuripit?j?ss? on kansanjuhla, ja me matkustamme sinne kahden, Anna ja min?. Muut eiv?t v?lit? tulla. Me astumme omassa rannassa pieneen h?yryveneeseen, ja ?iti ja veli j??v?t rannalle. Seisomme kannella, minulla on k?sivarrellani h?nen sadetakkinsa, ja minusta on, niinkuin me j?tt?isimme heid?t menn?ksemme yhdess? kuin vastanaineet. Luon todellisuuden omista toiveistani. H?n tuossa huiskuttaen punaista p?iv?nvarjoaan on nuori vaimoni. H??t on juuri vietetty, ja me l?hdemme kotitalosta ensi matkallemme.
P?iv? on poutainen ja kaunis, l?mmin etel?tuuli puhaltaa. Laiva on t?ynn? tuntematonta v?ke? ja me istumme koko ajan yhdess?. Vastoin tavallisuutta ei puutu puhelemisen aihetta, sill? me arvostelemme ihmisi? ja teemme kesken?mme pilaa mukana olevasta soittokunnasta, jonka torvet ottavat v??ri? ??ni?. Meit? katsellaan syrj?st?, meid?t tiedet??n p??kaupunkilaisiksi, mutta herrat ja neitoset koettavat olla vapaita ja v?linpit?m?tt?mi?. Me tunnemme olevamme hiukan kuin yl?puolella muita, ja se lis?? itsetietoisuuttamme ja varmuuttamme. Huolettomasti, kenties tahallisenkin huolettomasti jutellen, niinkuin ei olisi muita olemassakaan, astumme me maalle pappilan laiturilla, joka on t?ynn? valkolakkeja ja kansallispukuihin puettuja neitosia. Min? ojennan Annalle k?teni, h?n hypp?? notkeasti laivasta, ja kuiskutteleva katselijain joukko aukaisee meille tien keskitsens?. H?nen pukunsa onkin tavattoman aistikas ja hieno noihin toisiin verraten, h?nen k?yt?ksens? arvokas ja k?ynti keve?. Min?kin nautin nyt siit? huomiosta, jota h?n n?kyy her?tt?v?n. Rantatiell? tulee meit? vastaan puolivillaisiin puettu herrasmies, n?ht?v?sti joku kansakoulunopettaja. Annan n?hdess??n n?ytt?? h?n yht'?kki? keksineen kuin ilmi?n jostain muusta maailmasta. H?n typertyy ihmetykseens?, h?n seisahtuu, v?istyy tiepuoleen ja on v?h?ll? ojaan hoipertua.
Kulustamme pappilan portilta juhlakent?lle on minulla seuraava kuva mieless?ni: Me k?velemme rinnakkain. Tuulee virke?sti vastaan, h?n nojaa vartaloaan v?h?n eteenp?in, suojaa silmi??n p?iv?nvarjolla ja pit?? toisella k?dell??n kiinni hattunsa reunasta. Rinnassa on h?nell? kukka, jonka ?sken taitoin tiepuolesta, helmat hulmuavat, ja tuuli painaa niit? kiinte?sti polvia vasten. Minun syd?meni vapisee, min? tahtoisin h?net kokonaan omistaa, mutta samalla tunnen kipua rinnassani, sill? eih?n h?n ole minun, enh?n tied?, rakastaako h?n minua. Viikon p??st? t?ytyy minun j?tt?? h?net, ja kuka tiet??, miss? ja kuinka likell? on se, joka on h?net minulta ottava.
Juhlapaikalla antaudumme me uudelleen arvostelemaan ymp?rist??mme. Me tuskin voimme pid?tt?yty? ??neen nauramasta puhujalle, joka on ?skeinen kansakoulunopettaja ja selitt?? teeskennellyll? seminaaripaatoksella ensimm?isi? alkeita is?nmaasta ja kansasta, jota lopuksi kehoittaa k?ytt?ytym??n siivosti juhlassa ja menem??n sen loputtua kiltisti kotiansa. Er?s nuori ylioppilas seisoo rinnallamme, kuulee arvostelumme ja katsoo meihin ja puhujaan merkitsev?sti, osoittaakseen sill?, ett? h?n ei ole niinkuin nuo muut, ett? h?nkin on yht? mielt? ja ymm?rt?? hullunkurisuuden. Meill? on vilpit?n ilo laulusta, jota johtaa pystynen?, lyhyttukka, ihan valkoiseen puettu pit?j?n naisopettaja, iso keltainen