Yksin | Page 9

l?hte?. Kohta olen kaljup??. Kuinka kasvoni ovat keltaiset ja elottomat ja veltot, kuinka syviss? rypyiss? jo otsa!
Niin mit?p?s h?n minusta. Tunnen, ett? olisin onnellinen, jos h?n edes ajattelisi minua s??lien, surkutellen.
Koko suuri ravintola nukkuu niinkuin autio vuori. Ei kuulu risahdustakaan sen monista luolista. K?yt?v?n sein??n on maalattu musta k?si, ja sen alle lihavilla kirjaimilla: Matsal.
Nyt min? siis menen, nyt min? siis menen ulkomaille, Pariisiin. Olinhan t?m?n v?h?n toisenlaiseksi kuvitellut, mutta todellisuudessahan lienee el?m? aina t?llaista, ajattelen min? noudattaessani Gr?nqvistin kivimuurin sein?m??. Edlundin nurkalta min? n?en Nikolainkirkon valaistun kellotaulun, joka osoittaa kahta.
Arvelen, ett? jos en ollenkaan panisi maata t?n? y?n?. Jos harhailisin Katajanokalla tai nousisin T?htitornivuorelle. Mutta kun tapaan itseni menem?ss? halki satamatorin, niin en viitsi muuttaa suuntaa, vaan k?yn keisarinnan patsaan ohitse palatsin alle, jossa on jokin musta m?hk?le ja pitk?t mastopuut harrottamassa taivasta vasten. Sataman toisella puolen kuvastuu lamppurivi tyyneen veteen. H?yry pihisee sillan ja laidan v?liss?. Kompuroin vahdin ohitse kannen alle, jossa minulla on oma hyttini per?n puolella laivaa.
--Hohhoi, kuinka el?m? sent??n on raskasta!

III.
Seuraavana aamuna min? l?yd?n itseni asfalttiselta katuk?yt?v?lt?, Kappelin takaa, kulkemassa yl?s Esplanaadia. Olen kysynyt kapteenilta, milloin laiva l?htee, ja h?n on vastannut olkansa takaa, huutaen ensin jotain muuta miehilleen: ?Noin kello yhdeks?n?.
Nyt se on puoli kahdeksan. Kuljen ohitse Runebergin patsaan, k??nnyn Erottajalle ja seuraan Bulevardinkatua samaa tiet?, jota olin tullut eilen illalla. ?Hufvudstadsbladetin? kirjapainossa k?y kone ja paperilaukareita lentelee. Jono koulutytt?j? kulkee editseni Suomalaisen Tytt?koulun kulmassa.
Kysyn itselt?ni, mit? ihmett? min? nyt t??ll? teen. Ja minun t?ytyy tunnustaa, ett? tahdon viel? kerran kulkea h?nen ikkunansa alitse. Sanon itselleni, ett? min? olen hullu. Mutta samalla sanoo toinen ??ni: ?Ole vaiti ... mit? sitten, jos oletkin hullu!?
Puodit ovat jo auki. Tavaravaunu ajaa edell?ni. Joka kerta kun isot, raskaat rattaat py?r?ht?v?t mukulakivelt? toiselle, koskee koko hermostooni. Olen huonosti maannut, olen ihan uuvuksissa, ja jalat tulevat viist?en j?less?ni. Kuuma aurinko paahtaa niin raa'asti kasvojani, jotka tunnen v?syneiksi, veltoiksi ja kankeiksi.
Teen k??nn?ksen Fredrikinkadun kulmassa ja siell? on h?nen ikkunansa v?h?n matkan p??ss?. Valkea uudin on viel? alhaalla, ja sit? vasten n?kyy kukkasia. H?n nukkuu viel?, ne eiv?t siis tule rantaan. Olisivat kai sit? paitsi sen eilen sanoneet, jos olisi ollut se aikomus. Ja nyt selvi?? minulle yht'?kki?, miksi mieliala eilen oli heill? niin raskas. ?iti oli j?ykempi kuin ennen ja veli tavallista hajamielisempi. Anna ei tietysti ole malttanut olla sanomatta, ett? h?nt? on kosittu.
Juuri kun olen heid?n ikkunainsa kohdalla toisella puolen katua, aukeaa balkongin ovi. Min? s?ps?hd?n ja pel?styn, niinkuin olisi minut tavattu jostain pahanteosta. Ja kiiruhdan eteenp?in katsomatta kupeelleni. Sen vain sain n?hd?, ett? joku nainen tuli sielt? ulos. Vasta toisen kadun kulmassa saan rohkeutta k??nt?? p??t?ni. N?en, ett? piika puistaa siell? mattoja.
Ensi kerran tuntuu tilani naurettavalta. Min? olen auttamattomasti koomillinen. Vanha mies, niinkuin koulupoika! Ja min? sanon itselleni ylenkatseellisesti, moneen kertaan, tehden liikkeen k?dell?ni: ?Ei, t?m? on liian hassua, t?m? on liian hassua!?
Ja poikki Kasarmintorin, jossa pit?? harjoituksiaan komppania kaartilaisia ja pullistaa rintaansa nuori upseeri, mielest?ni ?tyhm? narri?, kiiruhdan min? suorinta tiet? laivaan.
Katsellessani laivan kannelta l?ht?valmistuksia, satamaa ja liikett? siell?, tuntuu minusta yht'?kki? silt?, kuin olisin parantunut ja p??ssyt kaikesta t?st?. Voin ihmeekseni katsella ymp?rilleni rauhallisesti, melkein iloisesti. Maisema on kuin sateen j?lkeen puhdistunut, ja min? itse ik??nkuin sis?isesti kirkastunut.
Laiva on jo levoton l?ht?ns? takia. Se nielee parhaillaan viimeisi? paloja lastistaan. Rantaj?tk?t hinaavat koneellisesti huutaen my?h?styneit? tavarakolleja kokkakannelle, josta vingahteleva vipukone upottaa ne alas pime??n ruumaan. Musta kivihiilensavu kumpuaa tukevasta piipusta paksuna pilven?, joka sattuen silloin t?ll?in auringon eteen maalaa oudon, keltaisen varjon laivasiltaan ja siell? h??riviin ihmisiin.
Ei tuule juuri ollenkaan satamassa, mutta Blekholman salmen l?pi n?kyy rannaton meren pinta kimmellytt?v?n pieni? laineita p?iv?n alla. Joskus satunnainen tuulen leyh?ys tuo suolaisen hajahduksen ulapalta. Ilma on l?mmin. P?iv?npaistetta tulee tulvimalla alas, ja silmi? h?ik?isev?t ymp?rystalojen palttinan vaaleat kivisein?t ja korkealle kohoava Nikolainkirkon torni, joka muodostuu huipuksi alla oleviin rakennuksiin.
Torilla h??rii ostajia ja myyji?. Heid?n takanaan, p?itten yli n?kyen, jyryytt?? punainen omnibusvaunu ja soittaa tuon tuostakin kelloaan. Perimm?isill? perill? on Kappeli-Esplanaadin tuuhea vihreys ja korkea Gr?nqvistin talo, jonka katolla mutkailee laiska lippu. Torin poikki kulkee sointua h?iriten rivi uusia valkeita pylv?it?, joiden p??llitse juoksee paksu s?hk?lanka Seurahuoneelta rantahalliin.
Min? tahdon ottaa mukaani muistoksi kotimaasta t?m?n valoisan kuvan. Pakotan sen painumaan mieleeni, katson moneen kertaan samat sattuvimmat ulkopiirteet. En tahdo muistaa mit??n muuta kuin t?m?n. Kaikki muu kadotkoon sen taakse, peittyk??n n?iden voimakkaiden v?rien alle.
Laiva hivuttautuu hiljalleen ulos laiturista. Kankeasti kampeaa raskas runko kokkaansa k?ysien ja purjeitten avulla merelle p?in. J??vien ja l?htevien katseet koskettavat viel? toisiaan, hakevat ja l?yt?v?t, eksyv?t ja taas yhtyv?t. Sitten n?ytt?v?t niiden k?rjet joutuvan haihduksiin, kuta enemm?n laiva etenee, ne luiskahtavat ohitse toisistaan eiv?tk? en?? l?yd? yhtym?pistett?. Liinat alkavat liehua, syttyen kuin soihdut hulmuamaan viimeiseksi hyv?stiksi.
Hienot kasvot, puhdas profiili ja kihara korvan juuressa ovat yht'?kki? edess?ni. Minun tekee mieleni etsi? niit? tuolta saattajajoukosta, vaikka tied?nkin, etteiv?t ne siell? ole. Mutta min? ved?n maiseman eteen, enk? tahdo n?hd? muuta kuin sataman, talot ja kirkkaan taivaan.
Ne n?en ja purjeveneet ja