Yksin | Page 5

toivoa.
Kolmen p?iv?n kuluttua on minulla kirje valmis, mutta min? en saa sit? l?hetetyksi. En uskalla panna kaikkea alttiiksi. Ja niin min? kirjoitan sen sijaan h?nen veljelleen ja ilmoitan, ett? olenkin p??tt?nyt l?hte? ulkomaille vasta syksyll?. Niinkuin olin odottanutkin, kutsuu h?n minut luokseen maalle.
Toisen luokan mukavalle sohvalle nojaten min? n?en vaunun avatusta ikkunasta vihert?v?t maat, lehdittyv?t koivut, vainioilla kynt?miehi? ja rautatieasemat kuin puhdistettuina kes?n juhlaan. Niit? on maalattu ja korjattu muutamia ja ohimenness? tuntuu ?ljyv?rin ja asfaltin haju. Pys?hdytt?ess? kuuluu mets?st? peipposen aina uudistuva viserrys ja k?ki kukkuu kauempana.
Ei ole en?? t?hteit?k??n j?lell? ik?v?st? ja ep?toivosta. Min? olen varma siit?, ett? h?n on tuleva minua rakastamaan. Min? tunnen itsess?ni voiman, jota h?n ei ole voiva vastustaa. ?Henkeni voimalla?, toistelen min? ajatuksissani. Ja samalla voin min? jotenkin rauhallisesti asettua siihenkin ajatukseen, ettei h?n minua rakasta. Siit? syntynyt rauha lis?? varmuuttani ja antaa yh? suurempia toiveita onnistumisesta, Ennen kaikkea minun t?ytyy olla kylm? ja taistella liikaa tuntehikkuuttani vastaan. Olen laittanut itselleni uuden kes?puvun, joka n?ytt?? tekev?n lyhyen ja lihavan vartalonikin somemmaksi.
Mutta siit? huolimatta vapisen min? hermostuneesti, kun alkaa l?hesty? odotettu asema iltap?iv?ll?. Kun juna huutaa tuloaan, niin sit? s?ik?hd?n. Olen l?hett?nyt s?hk?sanoman tulostani ja he ovat minua vastassa asemalla, kaikki kolme. Olen hiukan k?mpel? k?silaukkuineni. Veli kysyy kuulumisia Pariisista, min? en osaa muuta kuin h?mill?ni naurahtaa.
Anna on yh? kauniimpi keve?ss?, kes?isess? puvussaan. H?n on avop?in, ainoastaan p?iv?varjo suojaamassa auringolta. H?n ja veli alkavat astua edelt?, min? tulen j?lest? ?idin kanssa. Toivon, ett? tienhaarassa, joka kulkee radan yli, he meit? odottaisivat. Mutta h?n survaa vain porttia pysym??n auki eik? katso j?lelleenk??n.
--Me asumme t??ll? aivan yksin, melkein er?maassa, sanoo ?iti. Oli hauskaa, ett? tulit. Me ilostuimme kaikki, kun saimme s?hk?sanomasi.
Ett? he olivat ilostuneet kaikki, se saattaa minut takaisin hyv?lle tuulelle. Toisen portin luona k??ntyy Annakin taakseen ja kysyy huutaen ?idilt??n teelaatikon avaimia.
--Ne kuuluvat olevan kamarin p?yd?ll?! saan min? ?idin puolesta huutaa vastaukseksi.
Ja t?m? lohduttaa minut t?ydellisesti. H?nen edelt?p?inmenonsa ei siis ole mik??n mielenosoitus, niinkuin jo olin pel?nnyt. H?n menee edelt?p?in vain siksi, ett? tahtoo joutua teet? laittamaan.
Istumme kauan illallisp?yd?ss?. H?n hommaa em?nt?n? ja pys?htyy vasta teet? juodessa paikoilleen vastap??t? minua. Kyyn?rp??t p?yd?ll? ja posket nyrkkeihin nojaten h?n kuuntelee minua, vaikka min? joka kerta h?nen liikahtaessaan pelk??n h?nen menev?n. Min? puhun, olen hyv?ll? tuulella ja kuvaan mielest?ni sattuvasti kes?ist? Helsinki?, entist? el?m??ni maaseudulla ja naurettavia oloja pikkukaupungeissa. Saan h?netkin samaan mielentilaan ja minusta n?ytt??, ett? h?n tarkastaa minua omituinen, utelias kiilto silmiss?.
--Se osaa kuvata tuo, sanoo h?n. On hauskaa kuulla, kun h?n tulee ja kertoo sielt? ulkomailta.
Kuinka min? sinua ??rett?m?sti rakastan! Min? kun tulen sielt?, niin laitan sinulle pienen hauskan kodin. Kuinka sin? tulet olemaan tyytyv?inen ja onnellinen! Et sin?k??n voi olla minua rakastamatta. Sin? et voi saada sen parempaa kotia kenelt?k??n, et mist??n. Min? lumoan sinut ymp?rist?n l?mpimyydell?, hyv?n luontoni hellyydell?, mukavuudella ja hyvinvoinnilla.
Enk? min? tahtoisi koskeakaan h?neen. En muuta kuin h?nen otsaansa suudella. Se tunne, jolla h?nt? rakastan, on puhtainta ihanteellisuutta ja se asuu ainoastaan rinnassa.
Ja valvoessani valoisan kes?isen y?n minulle osoitetussa yliskamarissa, min? tulen vakuutetuksi siit?, ett? t?m? hieno tunne, t?m? melkein henkinen rakkaus, ett? se on se, joka oikeuttaa minun saamaan h?net. Min?, joka en mit??n usko, min? olen taikauskoinen t?ss? kohden. Ja min? panen itselleni ik??nkuin koetusty?ksi olla h?nelle uskollinen t?st? p?iv?st? l?htien, ulkomailla, Pariisissa, kaikkialla. Sen p??t?ksen j?lkeen tunnun viattomalta ja puhtaalta ja min? voisin vakuuttaa mielest?ni ihan hyv?ll? omallatunnolla, ett? todella niin olenkin. Puhtaana el?minen on minulle nyt siveellinen vaatimus, vaikka ennen olin sellaiselle olkap?it?ni kohottanut.
Kes?n kuluessa min? tuuditan itseni siihen unelmaan, ett? h?n todellakin on jo minun, ett? h?n rakastaa minua, ja ett? me vain emme puhu siit? toisillemme, vaikka tied?mme sen kumpikin. En k?sit?, ett? syy siihen ei ole muu kuin ymp?rist?n. Veli on hiukan veltto, loikoilee mieluimmin p?iv?t pitk?t puutarhan riippumatossa ja lukee romaaneja. ?iti j?rjest?? aina jotain taloudessa. Ja sill? lailla j??n Annan ainoaksi toveriksi min?, johon h?nen muun seuran puutteessa t?ytyy tyyty?.
Min? j??n heille koko kes?ksi. En ajattele matkaani en??, en muuta kuin sit? nykyisyytt?, jossa el?n ja jossa minulla nyt on kaikki, mit? toivon.
Mitk? onnelliset p?iv?t! Mik? unelma todellisuudessa! Joka ilta kertaan kamarissani, mit? p?iv?ll? on tapahtunut. Se on p??piirteiss??n samanlaista melkein joka p?iv?, ainoastaan vivahdukset vaihtelevat.
Minulla on aamusilla kiire alas yliskamaristani. Tavallisesti kaikki muut viel? nukkuvat, kun laskeudun rappuja alas porstuaan, kuljen h?nen ovensa ohitse ja kuulostan. Siell? ei risahdakaan. Avaan ulko-oven, josta jo auringon paiste kuohahtaa vastaani. Veranta on viel? kostea varjopaikoista, ja pihamaalla kimmelt?? kaste. Istuudun nurkkaukseen, selin aurinkoon, joka ei viel? kuumenna, ainoastaan l?mmitt??. Minulla on kirja, mutta en sit? lue. Tuossa on h?nen kamarinsa ikkuna. Siin? ei ole kuin toinen uudin edess?. N?kyy tuoli ja sen selustimella h?nen leninkins? liivi. En tahdo katsoa sinne, mutta n?en sen kuitenkin. Toinen edess? oleva uudin peitt?? h?nen vuoteensa. Mutta min? olen n?kevin?ni h?net nukkumassa, tukka hajallaan, toinen k?si p??n alla ja toinen rentona riippumassa s?ngyn laidan yli, sormet melkein mattoa koskettaen.
Teen