Yksin | Page 4

se on. H?n on mennyt veriini ensi siemauksella, niinkuin voimakas viini, l?pi joka solun ja suonen, nuorentaen ja antaen voimaa.
Kuvittelen samanlaista kuin vuosia sitten, ensi kerran rakastuessani. Rakkauteni on yht? tuntehikas ja k?yt?kseni yht? lapsellinen. Haen tilaisuutta tavata h?nt? miss? suinkin voin, keksin kaikenlaisia syit? heill? k?yd?kseni ja illalla ennen maatamenoani kuljen usein h?nen ikkunansa alitse. Laiminly?n kaikki teht?v?ni, en v?lit? varustautua matkalle enk? viitsi lukea kielt?, jota varten olin oikeastaan t?nne tullut. Tunteeni opettajaneiti? kohtaan ovat melkein samat kuin koulussa ennen. Koetan luikkia l?pi niin v?h?ll? kuin mahdollista.
Kev?t tulee, meri aukeaa ja minun pit?isi l?hte? ensi laivoilla Lyypekkiin. Min? siirr?n sen tuonnemmaksi. Etel?ss? on liian kuuma, Pariisin n?yttelyn alkuaikoina on siell? v?ke? liian paljon j.n.e.
Me k?velemme silloin t?ll?in ulkona kahden, katselemme T?htitornivuorelta merta, joka siint?? ja v?lkkyy, ja satamaa, jossa liukuu laivoja ja lepattaa purjeita ja jota reunustavat valkeanhohtavat rakennukset rantatorin ymp?rill?. Istumme ennen p?iv?llist? Kappelin edustalla, jossa suihkul?hteen ymp?rill? parveilee ihmisi? uusissa v?rikk?iss? kes?vaatteissa. Pienet tyt?t myyskentelev?t vasta poimituita kukkasia, ja joka kerta kun olemme siell?, sallii h?n minun ojentaa itselleen sinisen vuokkokimpun. H?n sovittaa sen rintaansa, tunnustelee sen tuoksua ja unhottaa sen samassa. Mutta min? olen onnellinen enk? saa silmi?ni kukkasista napinl?vess? h?nen povellaan.
Jos tiet?isin, rakastaako h?n minua vai onko h?nell? ehk? jo joku toinen! Ja yht'?kki? tulee minulle pelko matkustaa t??lt? pois niin pitk?ksi aikaa sinne jonnekin horisontin alle, toiselle puolelle kaukaisia meri?.
--V?list? minun ei tee mieleni ollenkaan pois Suomesta, min? sanon kerran.
Vaan eih?n h?n huomaa ??nest?ni mit??n eik? n?e silmist?ni. H?n tervehtii tuonne suihkul?hteen luo er?st? ohikulkevaa pitk??, kaunista ylioppilasta. Kostuttaa lasilla huuliaan ja sanoo hyvin huolettomasti, yh? seuraten silmill??n ylioppilasta:
--Miksei? Eik?s ole hauska p??st? n?kem??n maailmaa...?
Olisikin liika vaatimus, ett? h?n nyt jo olisi ehtinyt rakastua minuun, lohdutan min? itse?ni. Mutta ajatus siit?, ett? h?n j?? t?nne ja ehk? on kihloissa, kun tulen takaisin, alkaa minua yh? enemm?n vaivata. Min? olen kateellinen kaikille, sill? min? n?en, ett? h?nt? aletaan jo huomata. Usein k??ntyv?t k?velij?t j?lelleen h?nt? katsomaan. Helsingin herrat ovat keksineet h?ness? uuden kasvavan kaunottaren. H?n on huomannut sen itsekin. Joskus nostaa ohikulkijain liian silmiinpist?v? ihastus hienon punan h?nen poskilleen. Min? tutkin h?nt? sivulta, seuraan jokaista liikett? ja v?rett? h?nen kasvoillaan. Ilman muuta syyt? alkaa h?n yht'?kki? puhua iloisesti ja reippaasti, mik? tuntuu teeskennellylt? eik? minua oikein miellyt?. Taikka h?n on hajamielinen, kohtelee minua olantakaisesti, ik??nkuin kiusaa tehden. Kuljen viikkokauden alituisessa aikomuksessa tunnustaa tunteeni. Mutta se siirtyy p?iv?st? p?iv??n ja er??n? kes?kuun ensimm?isen? sunnuntaina he ovat jo l?hd?ss? maalle.
Asema kuhisee koululaisia, h?n on veljens? kanssa kiiruhtanut edelt?p?in. Min? pakkaudun j?lemp?? ?idin kanssa tungoksen l?pi, kantaen vaunuun menevi? tavaroita. Soitetaan kolmannen kerran enk? min? ole viel? saanut heitetyksi lopullista hyv?sti?, jolloin toivon voivani katseella ja k?denpuristuksellani antaa jotain viittausta tunteistani. ?idille saan sen h?t'h?t?? sanotuksi, ja h?n toivottaa minulle liikutettuna onnea matkalle. Mutta Anna seisoo jo vaunun ikkunassa, ymp?rill??n joukko hyvi? yst?vi?, joita en voi ty?nt?? syrj??n. H?n ei sit? paitsi n?yt? huomaavankaan minua. H?n on unohtanut, ett? l?hden niin pitk?lle matkalle. Vasta sitten, kun juna l?htee liikkeelle ja min? mieli surkeana seuraan sen yh? kiihtyv?? kulkua, huomaa h?n minut, ny?k?ytt?? minulle p??t??n iloisesti ja tyytyv?isesti ja vet?ytyy vaunuunsa.
Mik? sunnuntai kuumassa kaupungissa, joka on k?ynyt melkein tyhj?ksi! Kuinka minua nyt inhoittaa Esplanaadi, t?ynn? kis?llej?, kaartilaisia ja piikoja. Ja kuinka hermostuttaa tuo iankaikkinen torvien r?min? Kappelin edustalla, josta on mahdoton p??st? kulkemaan ohi.
Harhailen Etel?satamassa ja joudun k?velyill?ni Katajanokan nen??n. Istun siell? kauan aikaa katsellen merta, jonka pinnalla piirtelev?t purjeveneet jostain syyst? tekev?t mieleni yh? surullisemmaksi. Ja kun h?yrylaiva, t?ynn? huviretkeilij?it?, poistuu ulapalle liehuvine lippuineen, en min? jaksa en?? olla, vaan menen takaisin kaupunkiin.
Minulle tulee p??h?n menn? heid?n asuntoonsa. On olevinaan jotain asiata ja sill? tekosyyll? saan avaimen talonomistajalta. Huoneitten ikkunat ovat kaikki liidutut, taulut, peilit ja kynttil?kruunut ovat valkoisten verhojen sis?ss?. Eteisen naulaan on unohtunut hattu ja ikkunalla on vanha rikkin?inen hansikas. Piano on suljettuna. Kosketan sit? ja se ??nn?ht?? kuin nukkuva, jota h?irit??n h?nen unessaan. Min? menen rinta vavisten h?nen huoneeseensa. S?nky on tyhj?, uunissa on papereita ja joku tyhj? pahvilaatikko. Toalettip?yd?ll? on kampa ja siin? muutamia hiuksia. Min? otan ne siit?... Min? sanon, ett? t?m? on hurjaa ja naurettavaa. Koko maailma minua pilkkaisi, jos tiet?isi, ett? olen t??ll?. Mutta olkoon! Min? en tied? muuta, kuin ett? min? rakastan h?nt?, rakastan j?rjett?m?sti, ep?toivoisesti.
Loion kauan aikaa salin sohvalla. Joskus ajetaan kadulla, niin ett? koko huone t?risee. Sitten ei kuulu hiiskahdustakaan, ei muuta kuin k?rp?sten siipien surina.
H?n ei rakasta minua, min? olen h?nelle kerrassaan yhdentekev?. H?n ei muistanut heitt?? minulle edes hyv?sti?k??n. Mutta vaikka olen n?in varma asiastani, toivon min? kuitenkin. Ja min? koetan yh?kin lohduttaa itse?ni sill?, ett? min? en ole osoittanut h?nelle mit??n ja ett? h?n siis ei tied? tunteistani. Jos h?n ne tiet?isi, jos h?nelle kirjoittaisin...? Ja min? alan mietti? loikoessani siin? kirjett? h?nelle. Min? kehit?n tunteeni h?nen eteens?, min? sulatan h?net sanoillani, min? avaan h?nelle syd?meni syvyydet, ja h?n ehk? heltyy, ehk? antaa ainakin