Yhdyselämää | Page 8

uutta kotiaan tai muuten kerskailla. Kaiken olisi oltava vain niin kovin kodikasta ja jokap?iv?ist?.
Siksip? h?n useita kertoja tarkasteli itse??n makuuhuoneen peilist?, tokko pieni soma hiuskoriste sopii -- muutamia vaaleanpunaisia silkkinauhasilmukoita vain...
Kun Jakob illalla vihdoin oli l?htenyt asemalle yst?v??ns? noutamaan, kuljeskeli h?n levottomana huoneesta toiseen, puettuna keve??n vaaleaan pumpulihameeseen, kaulassa pitsir?yhel?t. H?n tiesi, ett? illallinen oli valmiina, ett? teekeitti? hehkuvine hiilineen porisi tarjoilup?yd?ll? ja palvelustytt? valkoinen esiliina edess??n vain odotteli keitti?ss? tuodakseen ruoat p?yt??n.
H?n pys?htyi viel? parisen kertaa peilin eteen korjailemaan tukkaansa.
Miten kauan kestikin, ennenkuin juna t?n? iltana saapui!
H?n kurkisteli v?h?n v?li? ikkunasta, selaili nuotteja ja antoi sormien liukua koskettimilla -- jos h?n ehk? laulaisi illalla -- ja k??nsi ikkunalla olevan ruusun huoneeseen p?in.
Nyt kuului vihdoinkin junan porhallus alhaalta, -- viisi minuuttia yli kahdeksan kuten tavallista...
Miten huvitettu Jakob n?yttik??n olevan ajaessaan vanhoissa kieseiss? yst?v?ns? rinnalla. Berven oli varmaankin kertonut jotakin hauskaa, jolle he molemmat nauroivat niin makeasti...
Ja kohta t?m?n j?lkeen h?n kuuli Jakobin puhuvan portaissa kovalla ??nell? -- siin? oli jotakin poikamaisen vallatonta; he nauroivat kumpikin omalla tavallaan, Berven ik??nkuin ysk?ht?en v?liin.
?T?ss? h?n nyt on, Letta?, kuului Jakobin ??ni ovelta, ja sis??n astui, kasvoissaan viel? ?skeinen iloisuus, tummaihoinen, jotenkin pitk?, kapea herrasmies.
Aletten huomio kiintyi heti ruskeihin, veitikkamaisesti tutkiviin silmiin; h?nen nauraessaan loistivat hampaat valkoisina lyhyen, mustan parran alta.
?Hyv?? iltaa, rouva, -- tulenko h?i-h?iritsem??n Teit???... J?rgen Berven ?nkytti hieman, kun h?nen mielens? oli liikutettu. ?S?hk?tink? liian kursailemattomasti? Tunnustakaa vain; tulin per?st? p?in sit? ajatelleeksi ... ajattelen n?et aina per?st? p?in.?
?Jakob ei ole puhunut muusta kuin Teist? koko p?iv?n, ja tietysti min? olen ollut kovin utelias.?
?Ettek? ole ollenkaan suuttunut siit?, ett? n?in muitta mutkitta k?yt?n entisi? oikeuksiani miehenne suhteen? Katsokaa, olen ollut naimisissa h?nen kanssaan ennen Teit?, hyv? rouva. En siksi, ett? min? mill??n tavalla tahtoisin kilpailla Teid?n kanssanne; lasken aseeni, kuten n?ette.? -- H?n puhui hieman hermostuneen kova??nisesti.
?Min? tied?nkin sangen paljon Teist? jo etuk?teen; luulen tuntevani Teid?t jokseenkin hyvin.?
?Niin, Jakobin kautta. Ja tietysti h?n on vain kiitt?nyt? Mutta siihen ei Teid?n pid? luottaa, rouva! Jakob on aina ollut kokonaan vailla arvostelukyky?, kun h?n kerran pit?? jostakin ihmisest?. Tulee vain osata asettua h?nen suhteensa oikealle kannalle; silloin saattaa pidell? h?nt? vaikka pahoinkin, -- jaa -- jaa -- niin ett? lienee ihan ilo olla h?nen kanssaan naimisissa.?
?Tuo ei her?t? minussa paljon kunnioitusta vanhaan tuttavuuteenne?, arveli Alette. ?Ei Jakobia ollenkaan voi pidell? noin miten tahansa.?
?Ah, min? ymm?rr?n -- Te n?ette h?net viel? ensimm?isen rakkauden ruusuisessa hohteessa! -- Mutta ettek? tied?, rouva M?rk, ett? vilpitt?myyden katkera manteli kuuluu jokaisen talouden maustevarastoon? Kuherruskuukauden j?lkeen kuuluu se maustelaatikko vedett?v?n esille avioliiton h?yst?miseksi -- samasta syyst? kuin Jumala on suolannut meriveden, joka muuten ei kest?isi, vaan pilaantuisi.?
?Jakob ja min? tunnemme toisemme. Olemme alusta alkaen olleet vilpitt?mi?, sanomalla julki toistemme viat.?
?Niin, mit? parhaimmassa valossa tietysti...? Berven hymyili. ?Minulle on kuitenkin ansioksi luettava, ett? olen k?ytt?ytynyt s??dyllisesti h?nt? kohtaan, ja j?t?n h?net toisiin k?siin, jotka -- niin, jotka kyll? --?
?Mit? jotka kyll??? -- Alette katsoi h?nt? vaativasti silmiin. ?Sanokaa vain?... Mink?laisiin k?siin??
?Herran t?hden, olen jo aikoja sitten huomannut, ett? k?tenne ovat kauniit, rouva, ja otaksuttavasti my?skin voimakkaat.?
?Vai niin -- vai olette sen huomannut??
?Ja Teid?n silm?nne panevat minut uskomaan, ett? k?tenne osaavat olla hyv?t. Mutta katsokaa, rouva M?rk, avioliitossa tarvitaan suorastaan laupiaita k?si?.?
?Kerro h?nelle, Letta?, huusi Jakob, joka oli kulkenut edestakaisin ripustamassa p??llysvaatteita naulakkoon, ?ett? meill? on savustettua lohta ja munakokkelia ja sit?paitsi viel? muutakin hyv??, niin saat n?hd?, miten leppe?ksi h?n tulee.?
?Sanokaa minulle, herra Berven?, puhui Alette v?h?n my?hemmin tarjotessaan vieraalle illallisp?yd?ss? teet? -- ?uskotteko, rehellisesti sanoen, oikeastaan kenenk??n naisen maan p??ll? olevan kyllin hyv?n Jakobin vaimoksi??
?Min? uskon aivan yksinkertaisesti, ett? se on hallintoasia, rouva -- ett? Jakob on niit?, joita on kotioloissa hallittava... Voitte olla notkea kuin pajunoksa ja ihana kuin enkeli, mutta ellei Teill? ole sit? kyky?, niin -- tied?tteh?n, ett? min? tunnen h?net, olen hallinnut h?nt? kyllin kauan.?
?Sin? olet nyt aina luullut olevasi neropatti? -- pisti Jakob v?liin -- -- ?Mutta pit?isip? sinun ymm?rt??, ett? min? olen utelias tiet?m??n, mill? asioilla oikeastaan liikut, J?rgen.?
?Niin, katsopa, aion k?yd? mets?kauppoihin -- aloittaa tietenkin hiljaa ja varovasti -- tied?th?n, ett? is?ni konttorissa kotona oli kylliksi sit? lajia, ja aina sit? jonkin verran vihi? j??. -- Kiitoksia paljon, rouva!?... h?n laski k?dest??n leip?korin ottamatta mit??n. -- ?Ja joka tapauksessa minulla on seitsem?ntuhatta kruunua, mill? aloittaa, ja p??lle p??tteeksi sin? t??ll?, jolta voin saada juriidista ja asiallista apua... Kiitoksia, en enemp??... Vai anjovista, kiitos, kyll??... H?n otti hajamielisen? kalan kahveliin ja k??ntyi taas Jakobin puoleen:
?Tunnetko ollenkaan l?nnenpuoleisia metsi???
?Mutta nyt teenne ihan j??htyy, herra Berven.?
?Kiitoksia paljon, rouva; juon sit? mieluimmin kylm?n?, -- tied?tk?, onko siell? suuria metsi?, jotka aiotaan myyd? Anders Etnedalin pes?n laskuun; niihin tekisi mieleni p??st? k?siksi, n?etk?s. Siell? p?in asuu n?pp?r? mets?ntuntija, yksi is?ni entisi? lukijoita, jolta kyll? saan tarkempia tietoja.?
?Ole vain varuillasi; se v?ki ei juuri tunne toveruutta peliss?.?
?Noo, on minulla muitakin l?hteit?, -- ja osaanhan itsekin arvostella. Aion l?hte? niit? katselemaan, kulkea ne ristiin rastiin, ruveta mets?mieheksi.?
?Onko sinulla niiden