Yhdyselämää | Page 7

ett? niin yksityiskohtia my?ten t?ydellist? uutta kotia he eiv?t milloinkaan ennen olleet n?hneet. Neiti Dahl v?itti, ett? oli mahdoton keksi? mit??n syntym?p?iv?lahjaksi annettavaa. He k?viv?t makuuhuoneessakin, tied?tk?. Muuten rouva Krabbe ei ollut yht? rakastettava, h?n ei voinut ymm?rt??, mit? iloa meill? en?? oli j?ljell?, kun n?in alussa kaikki jo oli niin t?ydellist?.?
?Ett? mit?k? iloa meill? on j?ljell??... ha, ha, .. ho, ho, ho .. vai ei h?n sit? voi ymm?rt??, poloinen... Enk? ole n?hnyt sinua ilmiel?v?n? edess?ni koko p?iv?n ja enk? ollut ihan suunniltani, kun sin? et tullut minua vastaan etk? edes katsonut ikkunasta, milloin min? tulisin. Minun olisi pit?nyt j??d? tuon talonpojan luo, niin olisikin pit?nyt.?
?Sin? olet paha, Jakob, oikein paha sin? olet.?
?Ja sin?, Alette, olet niin ihana, ettet sit? itse tied? -- et tied?, sen vakuutan...?
?Mutta etk? ollenkaan muista, ett? minun pit?? joutua iltaruokaa laittamaan, ihan kiireimmiten.?
Notkea vartalo kierittelihen irti h?nest?; mutta keskell? huonetta h?n taas k??ntyi:
?Minulla on kylm?? hyytel?ity? lahnaa ja piparjuurikastiketta -- ja sitte vaaraimia.?
?Tule t?nne v?h?isen, Letta, tukassasi on jotakin hullusti.?
?Ah, joutavia!?
?On siin?, ihan varmasti, tuossa korvan takana, kokonainen tukku irtaantunut.?
Letta koetteli umpim?hk??n k?dell??n korjatakseen sit?.
?Ei, tulehan t?nne... Tuossa, juuri tuossa ... min? n?yt?n?... h?n suuteli h?nt? korvalle.
?Enk? arvannutkin.? Alette yritti l?hte?.
?Sanohan vain, Letta, viel?k? olet minulle vihainen... Etk? ollenkaan? Voitko katsoa minua suoraan silmiin? Et v?h??k??n, et rahtustakaan? -- En tied?, mik? sinussa oikein on, mutta olet viel? kauniimpi nyt kuin l?htiess?ni, ryhdiss?si on jotakin, p??si ja yl?ruumiisi asennossa? -- Letta katsahti h?neen v?l?hdys uteliaisuutta ilmeess??n -- ?kun sin? noin kiirehdit pois etk? tahdo kuulla.?
?No, nyth?n itsekin my?nn?t, ett? minulla on kiire.?
?Kuulehan, min? autan sinua? -- h?n seurasi Aletten j?lkeen... ?Tied?tk?, et voi keksi? mit??n, joka soveltuu sinulle paremmin kuin tuollainen v?lj? pusero ja punainen esiliina solmittuna vy?t?isillesi?...
-- -- Miten somasti h?n olikaan j?rjest?nyt illallisp?yd?n, kun Jakob tuli ruokasaliin -- kaksi pient? v?rillist? ruokaliinaa, molemmat siniset kodikkaat teekupit, sininen maitokannu, siniset munakupit, siniset vesilasit -- ja sitte nuo kauniit hirvensarvip?iset veitset ja hopeahaarukat, -- kaksi kutakin, kaikki niin pient? ja somaa ja hienoa...
Ja siin? hiukan syrj?ss? oli Jakobin keinutuoli, jossa h?n kes?isin? iltap?ivin? oli istunut lukemassa vaimolleen ja joka oli keinutellut heit? l?pi kuherruskuukauden, kun he haastelivat ja uskoivat toisilleen el?m?ns? ja ajatuksensa, kertoivat lempens? sytynn?n ensimm?isest? aavistuksesta asti. Yh? uudestaan he vakuuttelivat toisilleen, ettei mit??n maailmassa voinut verrata siihen, ett? he kaksi nyt istuivat t?ss? samassa tuolissa keinuen yhdess? ja hengitt?en samaa ilmaa. He sanoivat sen uudestaan joka p?iv?, milloin vain toinen heist? oli ollut k?ym?ss? kaupungilla tai Jakob istunut pari tuntia konttorissaan; oli niin sanomattoman suloista tuntea Aletten l?sn?olo ik??nkuin ilmakeh?ss?, tiet?? h?nen olevan p?iv?llisen laitossa tai n?hd? h?nen olkihattunsa ny?kk??v?n jossakin paikassa puutarhassa, tuolla alhaalla krassi- ja porkkanamaiden luona tai marjapensaiden keskell?. Ja h?nen istuessaan konttorissaan ty?h?ns? syventyneen? saattoi yht'?kki? pieni oksa tai karviaismarjaraakale tulla tupsahtaa suoraan h?nen papereilleen. Alette seisoi piilossa avatun ikkunan alla tai pisti p??ns? esiin silmi? my?ten ja ny?kk?si h?nelle, jos kuka oli h?nen luonaan. Miten keve?sti h?n liikkui hienoissa avokengiss??n -- ja miten kaikkea muuta ihanampaa oli olla n?in yhdess?!
Ja t?ten he olivat el?neet pienen puutarhan ymp?r?im?ss? talossa aina toukokuusta asti -- el?neet mansikka-, viinimarja- ja karviaismarja-ajan. He olivat koristaneet p?yt??ns? ensimm?isill? kev?tesikoisilla, vaihtaneet n?m? leukoijiin ja resedoihin ja sitten jonkin aikaa hekumoineet ruusujen runsaudessa. Nyt alkoivat neilikat kukkia; t?n? iltana ne t?yttiv?t p?yd?n kukkamaljakon, v?kevin? ja tuoksuvina...

III.
?Tulen iltajunassa, pid? kaikki syrj?iset loitolla, saadaksemme jutella rauhassa.?
N?in kuului s?hk?sanoma. Jakobin vanha toveri, J?rgen Basberg Berven, oli aamup?iv?ll? s?hk?tt?nyt p??kaupungista ollakseen varma siit?, ett? M?rk oli kotona.
Aluksi oli t?m?n s?hk?sanoman s?vy Aletten mielest? tuntunut merkillisen likeiselt? ja ik??nkuin l?hett?j?ll? olisi ollut jonkinlainen yksinoikeus Jakobiin ja -- mutta olivathan Jakobin parhaat yst?v?t h?nenkin yst?vi??n. He olivat asuneet samassa huoneessa ja v?hist? penneist??n auttaneet toisiaan siihen aikaan, kuin toinen lueskeli yliopistossa ja toinen harjoittelihen teknikoksi; he olivat tunteneet toisensa l?pikotaisin, ja J?rgen Basberg Bervenin nimi toistui kuin loppukerto kaikessa, mit? Jakob kuvaili el?m?st??n, siit? el?m?st?, jota h?n oli el?nyt, ennenkuin kohtasi h?net, Aletten.
Tuollainen vanha toveri, joka oli tuntenut Jakobin aina pojasta asti -- suhde askarrutti suuressa m??rin h?nen mielikuvitustaan. Mink? n?k?inen h?n oli? Ja mit?h?n h?n pit?isi h?nest?, Jakobin vaimosta? -- Jakobin paras yst?v?, h?nh?n oli kuin osa Jakobista, h?nen hyv?ksymist??n h?n toivoi ja h?nen suosionsa h?nen v?ltt?m?tt?m?sti oli voitettava.
N?m? ajatukset j?nnittiv?t nuoren rouvan mielt? enemm?n kuin h?n tahtoi itselleenk??n my?nt??, ja koko p?iv?n h?n puuhaili vastaanottovalmistuksissa.
Tuon ?parhaan? yst?v?n katseen h?n n?ki edess??n kaikessa, mit? h?n teki -- n?ki sen tutkivan ja tarkastavan h?nt? p??st?kseen selville siit?, oliko vaimo, jonka Jakob oli saanut, kyllin hyv? ja arvokas h?nelle.
H?nen piti pari kertaa menn? konttoriin Jakobin luo ja kiert?? k?sivartensa h?nen kaulaansa. Ei h?n mit??n erityist? halunnut, h?n sanoi. ?Tahdoin vain tiet??, ett? omistan sinut, ett? pid?t minusta oikein, oikein koko syd?mest?si, enemm?n kuin kenest?k??n muusta koko maailmassa -- pid?th?n?...?
Ja illallisp?yd?n h?n j?rjest?isi niin hienosti ja samalla yksinkertaisesti sek? ruoan ett? tarjoilun puolesta -- ei mik??n viittaisi siihen, ett? h?n tahtoi n?ytt??