Yhdyselämää | Page 9

seutujen karttoja??
?On kyll?, tuolla matkalaukussani.?
?Tuopa t?nne!?
He levittiv?t kartan pienelle sivup?yd?lle ja tutkivat sit? sek? pitkin ett? poikin, ennenkuin joutivat sy?m??n taas.
Innoissaan he eiv?t huomanneet, ett? saivat uudet l?mpim?t lautaset linnunpaistia varten; juttelivat vain, vaikka Alette tarttui Jakobin sormeen muistuttaakseen h?nt?. Pieni ohimennen lausuttu kohteliaisuus erinomaisen paistihillon johdosta; mutta muuten ik??nkuin ei em?nt?? olisi talossa ollutkaan!... Alette olisi saanut panna tarjolle mit? hyv?ns? -- ei ollut olemassa muita kuin Berven ja Jakob.
Vihdoin he k??nsiv?t tuolinsa vastatusten, niin ett? he k?sivarsillaan vetiv?t p?yt?liinan vinoon, ja Berven pyysi hajamielisesti saada teekannun siirretyksi pois takaansa.
Alette tunsi v?hitellen kasvojensa j?ykistyv?n, -- niin kokonaan liikaa h?n tunsi siin? olevansa. He eiv?t kuulleet, kun h?n tarjosi -- silloin t?ll?in tuli vain jokin tyhj? kohteliaisuus ja Berven muisti virkkaa: ?ehk? me vain Teit? pid?t?mme, rouva?.
Ei muuta kuin liikeasioita -- miten kummalla he saattoivatkaan innostua noin ik?viin asioihin... Ja sitten ihmetell?, minneh?n maailman ??riin se tai se mainio mies ja toveri oli joutunut.
Jakob ei edes kertaakaan katsahtanut h?neen koko aikana. Alette seisoi hetkisen h?nen tuolinsa takana ja nojaten k?sivarttaan h?nen olkaansa antoi sormiensa lipua h?nen tuuhean niskatukkansa l?pi; kiusasikin tahallaan h?nt? hieman; mutta Jakob oli vain kuin poissa.
Ja kun he sitten vihdoin viimein nousivat p?yd?st? ja h?listen ja nauraen meniv?t saliin, niin Jakob tuskin muisti kiitt?? ruoasta. Sen verran k?ytt?ytymistapaa oli toki Berveniss?!
Sitten tuli Jakob ovelle piippu k?dess? ja huusi, ett? totitarjotin tuotaisiin alas huvimajaan; -- ?eik? niin, J?rgen?? -- k??ntyen t?m?n puoleen. H?n katsoi niin iloisena ja huvitettuna Lettaan, kuin olisi t?m? ollut kaikkein hauskinta, mit? h?n saattoi keksi?.
-- Alette k?veli taas yksin kodikkaasti j?rjestetyss? salissaan.
... Tuo J?rgen Basberg Berven, h?n oli siis ollut Jakobin yst?v? ja uskottu monta vuotta ennen h?nt? -- ollut perill? kaikista h?nen ajatuksistaan, jakanut h?nen ilonsa ja vastoink?ymisens?...
Lopulti tuntui h?nest?, kuin omistaisi Berven osan h?nen Jakobistaan.
H?n johtui ajattelemaan tuolla kirjoitusp?yd?ll? olevaa s?hk?sanomaa -- h?nen mieleens? ei ollut juolahtanut ottaa sit? silt? kannalta; mutta oli se todella jotenkin h?ik?ilem?t?n ilmoitus -- oikein komentava -- melkein kuin sys?ys h?nelle: nyt he tahtovat jutella kahden kesken!... ?Kaikki syrj?iset?, sanottiin siin?, -- kuulosti silt? kuin h?nkin sis?ltyisi siihen m??ritelm??n.
Siell? he istuivat tunti tunnin j?lkeen y?h?n asti.
Alette oli sytytt?nyt y?lampun ja virui vuoteessaan kuunnellen ja odottaen, milloin kuulisi heid?n eroavan. Berveninh?n oli m??r? l?hte? hotelliin y?ksi.
Vihdoin he puhelivat jo puutarhaver?j?ll?. Kyll?p? ne nauroivat...
Ett? saattoivat seisoa siin? niin kauan!
Sitten tuli hiljaisuus. H?n huokasi helpotuksesta.
Mutta puhetta jatkui kadulla portaiden edess?. He olivat taas p??sseet kiinni johonkin, josta ei tahtonut loppua tulla.
Nyt h?n kuuli selv??n, miten Berven sanoi hyv?? y?t?.
Jakob se tuota juttelua venytti ja aloitti aina uutta...
He olivat varmaankin istahtaneet portaille!
H?n pisti jalat tohveleihin, meni ikkunan luo ja siirsi varovasti uudinta syrj??n. Berven raapaisi tikulla tulta, niin ett? se valaisi h?nen kasvojaan ja sikarinp?tk??. He olivat l?htem?ss? hotelliin. Bervenill? oli matkahuopio hartioillaan, ja Jakob seurasi h?nt? iloisena ja vilkkaana. Viel? kulmauksen takaa kaikuivat heid?n ??nens?.
Alette ei kest?nyt en??; h?n istahti ja itki harmista.
Tuolla h?n vihdoin tuli! Alette kuuli h?nen askeleensa autiolta kadulta ja sitten portaista, ja h?n vilkaisi peilist? itkettyneit? kasvojaan.
H?n aikoi ensin hautoa silmi??n, mutta j?tti sen sikseen; Jakob saisi n?hd?, miten h?n oli itkenyt. H?n otti saalin ymp?rilleen ja istahti odottamaan; h?n ei suonut Jakobille sit? lohdutusta, ett? muka v?linpit?m?tt?m?n? oli pannut maata.
Jakob tuli hilpe?n? sis??n ja aloitti mit??n aavistamatta hell?sti:
?No, viel?k? valvot, Letta hyv?? Ja minua odottaaksesi? Olisit vain pannut maata ... mutta sellaisiahan te naiset olette. Et usko, miten olemme jutelleet. Ei h?n ole mist??n kotoisin, ennenkuin p??see h?nen kanssaan kahden kesken. Mit? h?n p?yd?ss? puhui, se ei ollut mink??n arvoista. -- -- Mit? -- etk? pit?nyt h?nest? ... jonkin kokkapuheen t?hdenk?? Min? sanon sinulle, ett? tulet pit?m??n h?nest? yh? enemm?n, mit? enemm?n h?neen tutustut; h?n on nyt kerta kaikkiaan naisseurassa v?h?n hermostuttava. Mutta Letta -- k??nnytk? pois minusta? Ty?nn?tk? minut luotasi? Onko h?n ... olenko min?... Mutta Letta-kulta, kuulehan toki!?
?Niin, jatka vain, kuten olet tehnyt koko illan.?
?Min?? -- oletko jostakin pahoillasi, olenko loukannut sinua jollakin tavoin??
?Eih?n toki, Jakob, miten voit sellaista ajatellakaan, -- ylenkatsonut minua vain koko illan ... ja sin? tied?t hyvin, etten min? voi puoliani pit??. Luulin todellakin, ett? tahdoit n?ytt??, ett? sinulla on vaimo talossa. Mutta en totta tosiaan saanut paljon huomiota osakseni; melkeinp? h?pesin palvelustyt?n edess?, joka huomasi, miten liikaa min? olin.?
?Olisit vain sanonut minulle sanan, antanut minulle viittauksen ... siit? on niin kauan, kuin tapasimme toisemme, n?etk?s. Ja J?rgen on nyt kerta tuollainen, unohtaa kaikki.?
?J?rgen ja J?rgen -- mit? min? tuollaisesta huonosti kasvatetusta miehest? v?lit?n... Mutta sin? et voi tarkoittaa, ettet ymm?rr? olleesi syd?met?n, Jakob!? -- h?n nousi ja katsoi h?nt? silmiin liikutuksesta ihan kalpeana.
?Min?k? syd?met?n ... sinua ... sinua kohtaan??
?Oh!? H?n k??ntyi pois kohauttaen olkap?it??n ik??nkuin tahtoen p??st? h?nest? vapaaksi -- ja vaipui taas istumaan.
?Mutta Letta, kuulehan toki!?
Letta tuijotti ep?toivoisena k?siins?, joita h?n lujasti puristeli; h?n n?ht?v?sti ei tahtonut tai voinut kuunnella Jakobia, huokasi vain v?h?n v?li?...
?Mutta mik? ihmeess? sinun on? Jokin on siis kovin sinuun koskenut??
?Sano minulle suoraan,