Yhdyselämää | Page 6

oven edess? valmiina k??ntym??n paluumatkalle. Mutta vakaa ik?kulu oli kotiinp??syn toivossa kokonaan muuttanut luontonsa, niin ett? h?nen nyt oli pidelt?v? vastaan. Se juosta laukkasi tulisella kiireell? ja liikutteli jalkojaan niin keve?sti ja somasti, ett? se saattoi muistuttaa vanhaa suosittua tanssijatarta, joka viel? kerran haluaa esiinty? -- mieless? tosin pieni kompastumisen pelko muistuttamassa j?ykk?s??risyydest?.
He olivat jo sivuuttaneet rautatieaseman ja p??sseet kaupungin alapuolella olevalle sillalle juuri samassa kuin iltajuna puhkuen jo vihelsi kaaren alla. Kevyt kudelma sumua tai savua leijaili hiljaa ilmassa yli kummun, jolla kaupunki sijaitsi.
Nuoren miehen ajatukset kiitiv?t sinne, miss? nyt Alette h?nt? odotteli.
?E--ei, kuulepa, ?l? sinne, tuossa se on meid?n tiemme!?
Hiirakko oli yritt?nyt ?kki? poiketa tuttuun pys?kkipaikkaan ja kulki nyt laiskasti ja vastahakoisesti toiselta tienvierukselta toiselle osoittaen sitke?t? hitautta takaraajoissaan joka kerta, kuin jompikumpi niist? oli muutettava, mik? olisi voinut tuottaa sille aika l?ylytyksen, ellei ajajan koko huomio olisi ollut kiinnitettyn? tarkastamaan, eik? Lettaa n?kyisi tiell?.
Kun viimeinenkin toivo oli mennyt, kuului piiskanl?im?ys, johon oli s?estetty paljon pontta, ja rattaat l?htiv?t menn? kolistamaan vinhaa vauhtia, kunnes pys?htyiv?t Krabben valkoisen kivitalon edustalle.
H?n tarkasteli turhaan alakerran ikkunarivi? somine uutimineen, kutsuessaan k?rsim?tt?m?n? muuanta poikaa ajamaan hevosen kestikievariin. Vain rouva Krabbe kurotti uteliaasti p??ns? ja tukevat hartiansa kasvien v?list? yl?kerran avoimesta ikkunasta.
H?n ei l?yt?nyt Alettea eteisest? ja kiiruhti saliin.
Ei siell?k??n...
?Alette!? h?n huusi.
Makuukamarin lukkoa kierrettiin hiljaa.
?Jakob, oletko vihdoinkin kotona?, -- h?n tuli alakuloisena ulos huoneesta.
?Alette -- mutta mik? nyt??
Alette katseli h?nt? yh? kiihtyv?ll? mielenliikutuksella; kasvoissa kuvastui ukkospilvi, joka vain odotti h?nen tuloaan purkautuakseen kyyneliin.
?Rakas, rakas Lettaseni, mik? sinun nyt on??
H?n sulki h?net syliins? ja aikoi h?nt? suudella. Mutta Letta vain tunki p??ns? h?nen rintaansa vasten v?ltt??kseen sit?.
?Letta, oma kultaseni ... puhu toki! Onko sinulle tehty pahaa? Olenko min? tehnyt sinulle jotakin??
Letta k??nsi yh? p??ns? pois.
?Sin?h?n lupasit niin varmasti, niin varmasti tulla kotiin iltap?iv?ll? aikaisin...?
H?n katsoi itkettynein silmin tutkivasti Jakobiin -- suoraan h?nen omaantuntoonsa; ja ep?ilys kasvoi surulliseksi varmuudeksi.
?Sin? et v?lit? minusta... Ei, Jakob, sin? et v?lit? minusta... Sano se vain suoraan.?
?Mutta rakas pikku Lettaseni, -- miten voit edes ajatellakaan --?.
?Parempi on tunnustaa se suoraan, Jakob, sin? et ole kaikkina n?in? p?ivin? ollenkaan ajatellut minua!? H?n k??ntyi kylm?sti pois Jakobista, joka koetti h?nt? pid?tt??.
?Min?k? en olisi sinua ajatellut -- min??? -- H?n koetti taas sulkea h?net syliins?.
?El? koske minuun, Jakob, anna minun olla... Olen niin pettynyt, niin syv?sti pettynyt! Kuinka min? olen sinua odottanut, kulkenut t?ss? yksin kolme pitk?? p?iv??! Kuuden, kaikkein viimeist??n seitsem?n aikaan sin? lupasit olla kotona, ja nyt on kello jo yli kymmenen. En tiet?nyt, tulisitko sin? en?? ollenkaan kotiin.?
?Letta-parka, pikku raukkaseni.?
?Jos olisit edes hiukan ajatellut minua ja miten yksin olen ollut t??ll?? -- h?nt? pyrki itkett?m??n kaikin mokomin ja h?n puhui katkonaisesti ja niellen --. ?Min? olin j?rjest?nyt illallisp?yd?n niin hauskaksi ja ajattelin, ett? meill? olisi oikein rattoisaa -- sin?h?n olit ensimm?ist? kertaa poissa! -- olin ottanut esille kauniin p?yt?kaluston, jonka saimme sed?lt?. Mit??n en unohtanut. Ja sitten -- mutta kaikki t?m? on tietysti yhdentekev?? sinusta, jolla on niin paljon muuta huolehdittavaa -- pient? ja v?h?p?t?ist? tietysti. Mutta min? -- minulla ei ole yht??n mit??n muuta kuin sin?, Jakob... Ja niin kuin min? olin iloinnut!?
?Mutta oma rakas vaimoni! Ymm?rr?th?n, etten mill??n ehdolla p??ssyt ennemmin. -- Min? vakuutan, Alette. Er?s talonpoika... Mutta kuulehan toki...!?
?Ja sitten tulivat rouva Krabbe ja neiti Dahl t?nne istumaan koko illaksi, minua muka lohduttelemaan, kun olin niin yksin. He eiv?t lakanneet ihmettelem?st?, mikset sin? tule, ja rouva Krabbe kertoi, miten siell? k?r?jill? juodaan ja pelataan ja elet??n. Kaikki he ajoivat kotiinsa, vouti ja tuomari ja asianajajat -- ihan kaikki! Tuskin uskalsin edes katsoa ikkunasta, etteiv?t vain luulisi minun olevan levottoman. Mutta sin? vain et ik?v?inyt minua, et rahtustakaan. Olitko sin? tosiaankin unohtamaisillasi minut tykk?n??n Jakob??
?Jospa tiet?isit, miten olen voidellut tuota kyytihevosparkaa sinun t?htesi... Ja sitten tuli se talonpoika -- oikea k?r?j?pukari, -- en p??ssyt h?nest? eroon.?
?Mutta Jakob, eiv?tk? nuo talonpojat voisi tulla sinun luoksesi konttoriin, muuten saattaa k?yd? niin, ett? pysyt vuoden umpeen poissa minun luotani. Sin? paha, paha poika!... Lupaatko, ettet koskaan en?? anna minun odottaa t?ll? tavoin??... H?n tarttui Jakobin k?teen ja vei sen syd?melleen, joka sykki kiivaasti.
H?n oli joutunut istumaan Jakobin polvelle, mutta nousi ?kki? ja alkoi hengitt?? nen?liinaansa, jottei palvelustytt? huomaisi h?nen itkeneen; h?nen piti menn? keitti??n pyyt?m??n tytt?? laittamaan illallisp?yd?n kuntoon.
??l? mene viel? -- sinulla on t?n??n yll?si tuo soma kukallinen esiliina, n?emm?; se on kuin kirsikanpunainen vy? uumenilla -- hurjan soma, annahan min? katson!?
?Luulet ehk? minun ottaneen sen ylleni vieraiden t?hden??
?Kenenk?s sitten??
?Saattaisipa jonkin muunkin t?hden -- seh?n se oli minulla sin? p?iv?n?, kun menimme kihloihin. Etk? en?? muista sit?, Jakob??
?Erinomaisen kauniisti se k?y vy?t?isillesi, ei tiukasti ja kire?sti, vaan niin joustavan pehme?sti...
?Anna olla, Jakob, ei minulla nyt ole aikaa.?
?Kuulehan? -- h?n k??ntyi ?kki? ovelta -- ?minulla on iltap?iv?ll? ollut esill? koko teekalusto, jonka saimme t?ti Tranelta, sokeri- ja kerma-astioineen, ja yksi ?idin damastiliinoista pienine kirjailtuine salvetteineen, tied?th?n -- ja sitte Ludvigin antamat teelusikat. Et usko, miten he katselivat; he olivat yht? mielt? siit?,