Yhdyselämää | Page 4

voimaa kuin mit? se kuluttaa -- yksinkertaisesti, rouva?... h?n k??ntyi puhuakseen Letalle.
?Nyt min? l?ysin t?din jakkaran, Jakob?, huusi Letta huvimajasta. H?n heilutti jakkaraa k?dess??n aivan kuin h?n tahtoisi sen avulla hy?k?t? ulos siit? ansasta, johon he olivat joutuneet, ja asettui sitten v?h?n kauemma k?yt?v?lle Jakobia odottamaan.
?Tulen paikalla, Letta.?
?Sen min? sanon?... Krabben suuret kasvot, jotka py?reine silmineen ja isoine koukkunenineen muistuttivat kiilt?v??n puutarhapalloon kuvastuvia kasvoja, ny?kytt?v?t hitaasti, vakuuttavasti; ?l??ketiede keksii kyll? viel? keinoja elinvoiman ja tarmon s?ilytt?miseksi .. yk-sin-ker-taisesti vain liikavoiman s??st?miseksi .. tulee viel? tekem??n Napoleoneja kuin tehtaassa tavaraa!? H?n r?p?ytti silmi??n sangen tyytyv?isen?.
?Etk? jo tule, Jakob?? kuului k?rsim?t?n ??ni.
Jakob olisi voinut ty?nt?? nurin tuon tukevan Krabben, joka seisoi siin? tuijottaen h?neen ja v?h?n v?li? t?yk?ten h?nt? rintaan -- p??st?kseen vaimonsa luo, jonka solakka vartalo h??m?tti tiell?. Parilla sanalla anteeksipyyt?en h?n riist?ytyi irti Krabbesta ja kiiruhti Letan j?lkeen.

II.
Viimeisen k?r?j?p?iv?n vilkkaiden p?iv?llisten p??tytty? oli korttipeli t?ydess? k?ynniss? ja paksu tupakansavu lep?si kahvikuppien ja lik??rilasien p??ll?.
?Joko nyt l?hd?ss?, herra M?rk??...
?On todellakin surullinen ilmi? nuoressa polvessa, ett? naisvalta vain kasvamistaan kasvaa?...
?Tuskinpa todellista miest? en?? tapaakaan niiden joukosta, jotka ovat alle nelj?nkymmenen! -- Ja sen min? sanon Teille, herra M?rk, ett? t?m? johtuu siit?, ett? miehet niin kevytmielisesti ja ep?viisaasti luopuvat esikoisoikeudestaan kuherruskuukauden aikana. Katsokaa ymp?rillenne -- t?ss? n?ette naineita miehi?, jotka ovat ymm?rt?neet s?ilytt?? oikean komennon talossaan.?
M?rk seisoi hattu p??ss?, tukien isoa asiakirjak??r?? kylm?? uunia vasten; h?n koetti sit? sitoa nuoranp?tk?ll?, jota h?n piteli hampaittensa v?liss?.
?Ettek?h?n sent??n, herra M?rk ... ettek??? -- kehoitteli nimismies; h?n puuhasi par'aikaa pelip?yd?n siirt?mist? pois siit? paikasta, johon pari harmaata auringons?dett? heiluvan rullauutimen l?pi oli l?yt?nyt tiens?. ?Ettek? todellakaan? Yksi ainoa robbertti vain -- ettei tarvitsisi ottaa puu-ukkoa peliin.?
?Ei kiitos!? Suu puristi nuoranp?tk??, kun h?n kiristi sen lujempaan ja vet?isi taakse solmuun.
?Vor Liebe und Liebesweh? -- lausuili notari.
?Parempi olla aviomiehen? kuin puu-ukkona??
?Luvannut kiiruhtaa kotiin??
?Vannonut ... tietysti tehnyt valan.?
?Teerenpeli? omassa pes?ss??... sateli pistopuheita n?iden sangen erilaisten sivistystasojen edustajain nauraessa ja virnaillessa.
?Kummallinen otus!? -- sanottiin M?rkin l?hdetty?.
?Ter?v? p?? sill? kuuluu olevan.?
?Uskon pikemminkin, ett? takinkauluksen hemmut johtuvat kopan tyhjyydest?...?
?Mutta huomasitko, vouti?, kuiskasi asessori Brink, ?miten sek? notari ett? kas??ri ?k?mystyiv?t, kun h?n l?hti niin aikaisin? He tiet?v?t, ett? heit? t?n? iltana odottaa kotona l?ksytys, kun istuvat t??ll? juhlimassa k?r?j?in p??tytty?.?
* * * * *
M?rk ajaa jyrisytti niin, ett? raitioista r?iskyi lokaa h?nen p??lleen aina niskaan asti.
?Etk? juokse!?...
Vanhanpuoleinen likaisenharmaa kyytihevonen heristeli v?h?n v?li? korviansa; se oli alati varuillaan kaikkia niit? erilaisia temppuja vastaan, joita k?rsim?t?n ajaja teki majatalosta saamallaan piiskanpahasella, ja sen punertavat mulkosilm?t arvostelivat tottuneesti jokaisen elkeen merkityksen ja arvon. Se saattoi hyp?ht??, kun ajaja keksaisi uuden metkun, mutta ei v?litt?nyt v?h??k??n niist? tyhjist? l?isk?yksist?, joita kuuli laihan selk?ns? p??lt?, eik? liioin kunniallek?yvist? puhuttelusanoista.
Vinha vauhti hiljeni v?hitellen h?lk?ntapaiseksi menoksi.
Nyt oli t?ll? haavaa syntynyt rauhantila ja kuljettiin verkalleen. M?rk nojautui rattaissaan takakenoon. Vanha nahkapalanen, joka toimitti jalkapeitteen virkaa, oli luisunut alas polvilta, ja asiapapereita sis?lt?v? k??r? n?ytti hiljaisen t?rin?n jatkuessa pyrkiv?n vapautumaan kuluneesta hihnasta.
... On se sent??n toista, kun tiet?? tulevansa oman vaimonsa luokse, kuin k?mpi? poikamiehen kolkkoon koppiin. Tai l?hte? etsim??n tovereita ... tai ravintolaan. Ensin tuntikausia biljaardip?yd?n ??ress?. Ja sitten toti, sikarit ja kaasuilma. -- Ei ep?ilemist?k??n, ett? el?m? sit?paitsi k?y halvemmaksikin... Ja kun tulen kotiin, niin seisoo h?n eteisess?, ja hymyilee minulle veitikkamaisesti ja arvelee, ett? nyt min? taas olen h?nen vallassaan. Ovat ne naiset sent??n hiton hauskoja.
?Etk? tahdo juosta, sin?...? h?n keskeytti ajatusjuoksunsa, k?rsim?tt?m?n? piiskaan tarttuen. ?Luulenpa, ett? aiot ruveta nukkumaan keskell? maantiet?.?
Taas ajaa h?lkytettiin eteenp?in.
Sitten vauhti hiljenemist??n hiljeni.
?Juoksetko, taikka so -- hep, hep!... Kyll? min? sen majatalon is?nn?n opetan, sen el?inr??kk??j?n -- pakottaa minut istumaan t?ss? koko ajan piiskaa heiluttamassa.?
?Nyt joutuin!? H?n nyk?isi ?kki? ohjaksista niin kovasti, ett? hevonen s?ik?ht?en kavahti juoksuun, ja kappaleen matkaa kuljettiin taas t?ytt? vauhtia.
Mutta elukalla ei n?ht?v?sti ollut taipumusta juoksennella lemmenpolkuja ja se ilmeisesti katui, ett? oli antanut itse?ns? petkuttaa. J?i seisomaan vallan, kunnes sen erin?isten seikkojen johdosta oli l?hdett?v? h?lkk?isem??n.
Maisema kiilteli viel? sadekosteana. Iltap?iv?aurinko heijastui jokaisesta l?t?k?st? ja tien alapuolella pilkotti honkien v?list? j?rvi toisensa j?lkeen kapeina, kiilt?vin? juovina, s?nkipeltojen ja kankaiden keskell?.
... H?n tulee kai jo tiell? minua vastaan, silkkihuivi sidottuna leuan alle. Sitten h?n nousee rattaille ... pitelee ohjaksia hienoilla valkeilla k?sill??n, itse istun takana...
... Ihmeellist?, miten v?h?n ihmiset lopultakin ymm?rt?v?t, mit? merkitsee olla naimisissa, -- se on erikoinen olomuoto... Luonto on viekas; se tuntee pappenheimil?isens?, kuten se yl?kerroksen opettaja sanoo -- se k?tkee hennoimmat siemenet paksuimman kuoren alle. Ja koko ihmiskasvun alkusiemenen -- rakkauden -- se on istuttanut keskelle poroporvarillisuutta poroporvarilliseen muotoon, jota sanotaan avioliitoksi. Rakkaus on haave, sanovat useimmat... ?Ptruu -- ptruu?...
H?n koetti pys?ytt?? hevosta, joka tahtoi poiketa tien viereen.
?Vai niin, sin? tahdot juoda; niin min?kin.?
H?n hypp?si reippaasti rattailta.
Siin? lirisi puro, ja v?h?n matkan p??ss? hevosesta yl?juoksun puolella h?nkin kumartui juomaan, asentoon, joka suorastaan soti vedenpainon lakeja vastaan; h?n oli siin? onnellisessa i?ss?, jolloin ihminen voi seisoa p??laellaan ja juoda, aavistamatta, ett? tekee aikamoisen tempun.
?Luulisipa t?m?n olevan toista kuin oluttulva tuolla k?r?j?talossa.?
Nopeasti huuhdottuaan kasvonsa ja k?tens? h?n