Yhdyselämää | Page 3

vaikka rakastuakin, ja sitten h?nen ohitseen pyyh?lt?ess??n. Ja he tervehtiv?t ohikulkevia aivan kuin olisivat tahtoneet v?ltt?? joutumasta heid?n kanssaan puheluun. Moni oli n?et t?n? kauniina kev?tiltana l?htenyt k?velylle katsellakseen jokea, joka par'aikaa oli korkeimmillaan tulvimassa.
Vett?, vain vett?!
Mahtava joki sy?ksyi korkeana ja tummana holvien alta, niin ett? silta huojui ja patsaita tuskin n?kyi. Leve?, kimmelt?v? virta teki sillan yl?puolella ik??nkuin majesteetillisesta tahdonponnistuksesta suuren mutkan, muodostaen vieh?tt?v?ksi panoraamaksi maiseman, jonka keskell? kaupunki valleineen ja linnoituksineen korkealle kohosi. Se n?ytti suurelta sis?j?rvelt?, josta sielt? t??lt? nousi saaria ja lehtoja ja puita -- tuoksuava tuomi seisoi vy?t?isiin asti vedess? sirotellen kukkia ymp?rilleen --, aidat pistiv?t esiin pitkin? jonoina ja loitompana n?kyi vesien v?liss? taloja ja kartanoita aina tuonne saakka, miss? mets?iset harjut kohoilivat, taustanaan siint?vien vaarojen ??riviivat.
Tuolta ylh??lt? poikki niittyjen ja peltojen virtasivat kohisten lis?joet, valmiina murtamaan sillat ja sulut, yh? kasvaen ja paisuen monista puroista. Pellonpientareilla vasta puhjenneet leinik?t ja voikukat helottivat keltaisina syv?ll? veden alla, ja niiden varret kumartuivat virran mukaan. Ihmeellisen? huumaavana huminana kulki l?pi kev?tillan t?m? luonnon uhkuva, kuohuva voima.
Mutta noilta kahdelta j?i n?k?ala kokonaan huomaamatta.
Sillan p??h?n p??sty??n Jakob alkoi k?vell? er?st? hirtt? pitkin peloittaakseen Alettea, kunnes t?m? suuttui. Ja v?h?n kauemma tielle tultuaan h?n pid?tteli h?nt? -- oli l?yt?nyt tielt? pajunoksan. Sen p??st? oli kuori l?htenyt. H?n puhalteli, tahtoi tehd? siit? pajupillin ... alkoi v??nnell? ja koputella ... nyt kun mahla nousee puihin, soi joka oksassa huilu.
H?n osoitti kaupungin vanhaa viheri?iv?? kaivoa, joka tuossa houkutteli kansi auki. Sen viile?ss? syvyydess? riippui ketjun varassa raudoitettu sanko puoleksi veteen painuneena. H?n innostui kuvittelemaan, ett? he jonakin p?iv?n? voisivat l?hte? veistelem??n pajupillej?; he kalastelisivat ja keitt?isiv?t kahvia...
Letta odotteli j?nnitettyn?, ett? h?n vihdoinkin lopettaisi; Jakob yh? vain jutteli -- h?n n?ytti nauttivan ihan kaksinkertaisesti n?hdess??n Letan noin k?rsim?tt?m?n?.
Oh, nytp? k?vi hullusti! -- Kuori halkesi p??st?, juuri kuin h?n oli saamaisillaan sen irti.
H?n asetti oksan polvelleen ja alkoi sit? v?h?n alempaa ja oikein innokkaasti koputella uudestaan kyn?veitsens? varrella.
?Ei, kuulehan Jakob, viel?k? aiot jatkaa... Meid?nh?n piti kiiruhtaa.?
Heti h?n olisi valmis, heti paikalla. H?n koputteli, k??nteli ja v??nteli.
Letta voihki k?rsim?tt?m?n? kerta toisensa j?lkeen.
?Annahan minun katsoa?, yritti h?n vihdoin.
Jakob ojensi h?nelle luottavaisesti oksan, ja samassa se h?visi kaivoon. Sitten h?n katsoi miest??n suoraan silmiin ylpe?n voitokkaana ja l?hti hymyillen kulkemaan eteenp?in sellaisella tavalla, joka sai Jakobin kokonaan unohtamaan pajunoksan.
?Miten suloista tiet??, ett? olemme taas kahden, sin? ja min?? puheli Letta, ?ettei t?ss? en?? kukaan muu ole m??r??m?ss? kuin me kaksi!?
?Kuin sin? yksin, tarkoitat kai?, h?n vilkaisi veitikkamaisesti Lettaan.
?Tahdonko min? koskaan maailmassa muuta kuin mit? sin?kin, Jakob??...
-- -- -- Jos joku heid?n tultuaan kotiin olisi kysynyt, paistoiko kuu, olisivat he varmaankin kurkistaneet ikkunasta, miten oli.
Vihdoinkin he olivat p??sseet rauhaan. He eiv?t olleet istuneet oman p?yd?n ??ress? eiv?tk? omassa huoneessaan kahden kesken kuuteen pitk??n p?iv??n!...
Set? ja t?ti Vosgraff eiv?t suinkaan olisi olleet hyvill??n, jos olisivat n?hneet heid?n kasvojensa ilmeen, kun he seisoessaan makuuhuoneensa ovella katselivat kaikkea sit?, mit? siell? oli muutettu ja j?rjestetty, siirretty ja sovitettu heit?, vieraita, varten. Mutta tuossa tuokiossa oli palvelustyt?n avulla kaikki taas asetettu paikoilleen, ikkunat oli kiskaistu auki ja kaikissa muissakin huoneissa tuulisp??n nopeudella suursiivous toimitettu. Helmill? kirjailtu patja katosi sohvalta, sen edest? taas koiran kuvalla koristettu matto ja keinutuolista viheri? tupsup?inen peite. Salin p?yd?ll? oli M?rkin iso mustepullo, jota oikeusneuvos viel? iltap?iv?ll? oli k?ytt?nyt -- sen Jakob huomattavalla vahingonilolla vei takaisin konttoriin ja Letalle taas kantoi nojatuolipeitteen, jota Tobias oli k?ytt?nyt vet?ess??n p?iv?llisuntaan h?nen sohvallaan. Sanomalehtikin oli viel? lev?ll??n h?nen j?ljilt??n ihan niin kuin h?n oli sen k?dest??n heitt?nyt.
Siin? oli todella koko ty? ja touhu, ennenkuin taas kaikki oli saatu kuntoon, kaikki j?ljet h?vitetyksi, poispuhalletuksi ... aina ?t?din sohvaan j?tt?m??n vaikutelmaan? asti, kuten Jakob sanoi.
Sitten he tekiv?t viel? ylim??r?isen retken puutarhaan n?hd?kseen, eik? todella siell?k??n en?? ollut ket??n; pitih?n Letan sit?paitsi p??st? tutkimaan, oliko ehk? sen verran parsanjuurta jo maassa, ett? sit? saisi v?h?n sy?d?kseen; h?n n?et oli, sairastettuaan kalvetustautia, erityisesti ihastunut kaikenlaisiin raakaleisiin.
Siell? pitikin heit? sitten viel? onnettomuuden kohdata -- heid?n tielleen ilmestyi yht?kki? tuo pieni kummallinen olento, opettaja Krabbe, joka asui yl?kerroksessa ja josta Jakob oli ihan p??sem?tt?miss?, kun joutui h?nen kanssaan juttelemaan. H?n oli saanut talon vaimonsa mukana ja oli opettajana keskikoulussa. H?nen kumara vartalonsa puikahti esiin puitten v?list? ja h?n kurotti isoa p??t??n, jota liian kapealierinen hattu suojasi, hyvin l?helle M?rki?, aivan kuin tahtoisi tunkeutua t?m?n ajatuspiiriin.
?Leideninpulloja, katsokaa, leideninpulloja? -- h?n ny?k?ytti p??t??n hyvin kekseli??n n?k?isen? -- ?niin, juuri leideninpulloja me olemme? -- ja h?n t?kk?si ?kki? etusormellaan Jakobia rintaan, -- ?Te ja min?, ja Te my?skin, rouvaseni!?... T?m?n viimeisen h?n n?ht?v?sti erityisell? mielihyv?ll? lis?si, -- -- ?kaikki me olemme yk-sin-ker-taisesti vain s?hk?-akkumulaattoreita. Liika s?hk? muuttuu ihmisess? tarmoksi -- ajatukseksi, toiminnaksi ja -- anteeksi, rouvaseni -- my?skin tunteiksi? -- taas ilmaisi ??ni erityist? tyytyv?isyytt?. ?Ja sitten, ymm?rr?tteh?n? -- h?n ty?nsi taas sormellaan Jakobia niin, ett? t?m?n pysy?kseen tasapainossa piti ottaa askel taaksep?in -- ?sitten on vain kysymys siit?, onko ihminen t?ss? maailmassa palanen yhteen- vaiko v?hennyslaskua, tuottaako kone enemm?n