Vuonna 2000 | Page 6

kirjoitti hän, lykkää hänen sitoumuksensa
täyttämisen epämääräiseksi ajaksi, kun eivät työnantajat eivätkä

työntekijät aio myöntyä ilman sitkeää taistelua. Keisari Caligulan
kerrotaan toivoneen, että koko Rooman kansalla olisi vain yksi ainoa
pää, jotta hän olisi voinut lyödä sen kerralla poikki, ja pelkäänpä, että
minä tämän kirjeen luettuani hetken olin valmis toivomaan samaa
Amerikan työväenluokan suhteen. Synkät mietteeni keskeytyivät, kun
Savyer palasi tohtorin kanssa.
Hänen oli ollut vaikea saada tohtoria mukaansa, kun tämä aikoi vielä
samana iltana matkustaa pois kaupungista. Pillsbury kertoi minulle, että
hän oli sitte viime näkemisemme saanut tietoonsa edullisen paikan
eräässä etäisessä kaupungissa ja päättänyt käyttää tilaisuutta hyväkseen
heti.
Kun säikähtyneenä kysyin häneltä, miten minun käy hänen
poissaollessaan, antoi hän minulle muutamain Bostonissa asuvain
magnetiseeraajain osotteita, vakuuttaen, että kysymyksenalaiset
henkilöt omistivat saman voiman kuin hänkin.
Jonkun verran tyyntyneenä tämän kysymyksen suhteen käskin Savyerin
herättämään minut seuraavana aamuna kello yhdeksän. Sitte laskeuduin
mukavaan asentoon vuoteelleni aamunuttu ylläni ja antausin tohtori
Pillsburyn käsittelyn alaiseksi. Tavattoman hermostunut tilani lienee
ehkä vaikuttanut sen, että tajuntani katosi hitaammin kuin ennen, mutta
vihdoin vaivuin suloiseen uneen.

KOLMAS LUKU.
»Hän avaa kohta silmänsä. Lienee parasta, että hän aluksi näkee
ainoastaan yhden meistä».
»Lupaa siis, ettet kerro siitä mitään».
Edellinen oli miehen, jälkimäinen naisen ääni. Kumpikin puhui
kuiskaten.
»Minun täytyy katsoa, miten hänen laitansa on».

»Ei, lupaa minulle ensin täyttää pyyntöni».
»Myönny siihen», kuiskasi kolmas myöskin naisen ääni.
»Hyvä, minä lupaan», vastasi mies. »Menkää nopeasti pois, nyt hän
herää».
Kuulin vaatetten kahinaa ja avasin silmäni. Komea, noin
kuudenkymmenen vuotias mies oli kumartuneena ylitseni. Hänen
kasvoillaan kuvastui sydämellinen hyväntahtoisuus ja samalla
uteliaisuus. Hän oli minulle aivan outo henkilö. Nousin kyynärpääni
nojaan ja katselin ympärilleni. Huoneessa ei ollut muita henkilöitä,
kuin me kahden. En ollut koskaan ennen käynyt siinä, enpä edes
missään muussakaan samantapaisesti kalustetussa huoneessa. Katsoin
uudelleen seuralaisenani olevaa henkilöä. Hän hymyili.
»Kuinka voitte?» kysyi hän.
»Missä minä olen?» kysyin minä.
»Olette minun talossani», kuului vastaus.
»Miten minä olen tänne tullut?»
»Puhumme siitä myöhemmin, kun olette hiukan vahvistunut. Älkää
olko missään suhteessa levoton. Olette ystävien keskuudessa ja hyvissä
käsissä. Kuinka voitte nyt?»
»Tuntuu hieman omituiselta», vastasin, »mutta luulen olevani aivan
terve. Olkaa hyvä ja kertokaa, miten olen joutunut nauttimaan
vierasvaraisuuttanne? Mitä minulle on tapahtunut? Kuinka olen tullut
tänne? Olinhan maatapannessani omassa talossani».
»Selityksiin meillä on kyllin aikaa myöhemmin», vastasi tuntematon
isäntäni rauhoittavasti hymyillen. »On parasta välttää jännittävää
keskustelua, kunnes olette hiukan virkistynyt. Olkaa hyvä ja maistakaa
muutamia kulauksia tätä lääkettä, se on teille hyvää. Minä olen
lääkäri».

Minä työnsin lasin pois ja nousin istumaan vuoteelleni, vaikka vaivoin,
sillä päätäni tuntui pyörryttävän.
»Pyydän saada heti tietää, missä olen, ja mitä olette tehnyt minulle»,
sanoin.
»Hyvä herra», vastasi seuralaiseni, »sallikaa minun pyytää teitä
pysymään levollisena. Mielestäni olisi parempi, että te ette pyytäisi
selityksiä näin äkkiä, vaan jos välttämättömästi tahdotte, niin koetan
täyttää pyyntönne. Mutta ensin teidän täytyy maistaa tätä juomaa, se
vahvistaa teitä hiukan».
Join, mitä hän tarjosi minulle. Sitte hän sanoi:
»Ei ole niinkään helppoa, kuin näytte luulevan, sanoa teille, miten
olette joutunut tänne. Te voitte kertoa siitä minulle yhtä paljon kuin
minä teille. Te olette äsken herännyt syvästä unesta, tai oikeammin
tiedottomuuden tilasta. Sen voin sanoa teille. Sanotte vaipuneenne
tähän uneen kotonanne. Saanko kysyä, milloin se tapahtui?»
»Milloin?!» vastasin, »milloinka se tapahtui! Eilen illalla luonnollisesti,
kello kymmenen. Käskin palvelijani Savyerin herättää minut kello
yhdeksän. Mihin Savyer on joutunut?»
»Sitä en voi teille varmasti sanoa», vastasi seuralaiseni katsoen minua
sangen omituisesti, »mutta olen vakuutettu siitä, että hänellä on pätevät
syyt poissaoloonsa. Voitteko nyt sanoa minulle hiukan tarkemmin,
milloin vaivuitte uneen, tarkoitan minä päivänä?»
»Luonnollisesti eilen illalla, kuten jo sanoin -- ellen nimittäin ole
nukkunut kokonaista vuorokautta. Mutta hyvä jumala, eihän se voi olla
mahdollista; ja kuitenkin minusta tuntuu, kuin olisin nukkunut hyvin
kauan! Panin maata seppelöitsemispäivänä».
»Seppelöitsemispäivänäkö!»
»Niin, maanantaina, kolmaskymmenes päivä».

»Suokaa anteeksi, missä kuussa?»
»Tässä kuussa luonnollisesti, ellen ole nukkunut kesäkuuhun saakka,
mutta sehän ei voi olla mahdollista!»
»Nyt on syyskuu».
»Syyskuu! Ette kai aikone väittää, että olen nukkunut toukokuusta asti.
Sehän on uskomatonta».
»Saadaan nähdä», vastasi hän. »Sanotte panneenne nukkumaan
toukokuun kolmantenakymmenentenä päivänä?»
»Niin kyllä».
»Saanko kysyä, minä vuonna?»
Katsoin häntä sanattomana silmiin hetken.
»Minä vuonnako?» kerroin vihdoin hiljaa.
»Niin, minä vuonna, sallikaa kysyäkseni. Kun sanotte sen, voin sanoa
teille, kuinka kauan olette nukkunut».
»Vuonna 1887», vastasin. Isäntäni pakotti minut juomaan lasista ja
koetteli valtimoani.
»Hyvä herra», sanoi hän, »käytöksenne osottaa, että olette sivistynyt
mies, joka ei suinkaan ollut, kuten tiedän, teidän aikananne yhtä
luonnollista ja yleistä, kuin nyt. Olette siis jo epäilemättä tullut
huomaamaan, ettei tässä maailmassa oikeastaan voida sanoa mitään
seikkaa ihmeellisemmäksi, kuin jotakin toistakaan. Kaikilla ilmiöillä on
yhtä tärkeät syynsä ja yhtä luonnolliset seurauksensa. On luonnollista,
että se, mitä nyt aion sanoa teille, hämmästyttää teitä, mutta luotan
siihen, että ette anna sen liian suuressa määrässä häiritä mielenne
tasapainoa. Ulkomuodostanne päättäen olette tuskin
kolmikymmenvuotias, ja ruumiillinen tilanne on jotenkin samanlainen,
kuin liian pitkästä ja syvästä unesta heränneen henkilön. Mutta siitä
huolimatta on tänään syyskuun kymmenes päivä vuonna 2000,