Vuonna 2000 | Page 8

esiintymistapa saanut kuulijan h?mm?stym??n. Mielialani alkoi jo muuttua sangen kummalliseksi, kun samalla huomasin kuvani er??ss? sein?ll? riippuvassa kuvastimessa, h?nen lopettaessaan kertomuksensa. Nousin k?velem??n ja menin kuvastimen luokse. Kasvot, jotka siin? n?in, olivat t?sm?lleen samat eiv?tk? p?iv??k??n vanhemmat, kuin ne, jotka olivat katselleet minua seppel?itsemisp?iv?n?, kun olin sitonut kaulaliinani, menn?kseni Editin luokse -- ja siit? oli muka kulunut satakolmetoista vuotta, kuten tuo herra luuli voivansa uskotella minulle! Tunsin selv?sti ja valtavasti, ett? olin petoksen uhri. Suuttumus t?ytti mieleni ajatellessani, kuinka r?yhke?n vapaasti minua oli veijattu.
?H?mm?stytte varmaan?, alkoi is?nt?ni puhella, ?kun n?ette, ett? vaikka olette toistasataa vuotta vanhempi, kuin sin? iltana, jolloin menitte maanalaiseen makuukammioonne levolle, ei ulkomuotonne kumminkaan ole muuttunut. Mutta ei siin? ole mit??n kummastelemista. Juuri sen kautta, ett? elontoiminta on ollut kokonaan poissa, olette voinut el?? n?in kauan aikaa. Jos v?h?inenkin aineenvaihto olisi t?m?n tilan kest?ess? tapahtunut ruumiissanne, olisi se jo aikoja sitte kokonaan hajonnut?.
?Hyv? herra?, vastasin min? k??ntyen h?neen, ?en tosin voi ensink??n k?sitt??, mink?t?hden koetatte vakavan n?k?isen? uskotella minulle t?t? omituista satua todeksi, mutta olette tietysti itsekin kyllin viisas huomaamaan, etteiv?t muut kuin tyls?mieliset usko sit?. Sallikaa siis minun jo p??st? kuulemasta j?rjestelm?llisi? mielett?myyksi? ja vastatkaa minulle suoraan, tahdotteko j?rkev?sti selitt??, miss? olen ja miten olen t?nne tullut. Jos ette sit? tee, otan itse selon asiasta enk? anna kenenk??n est?? itse?ni.?
?Ettek? siis usko, ett? nyt on vuosiluku 2000??
?Pid?ttek? viel?kin tarpeellisena kysy? sit??, vastasin.
?No hyv??, vastasi kummallinen is?nt?ni. ?Vaikka ette uskokkaan minua, niin kai uskotte omia silmi?nne. Oletteko kyllin vahva tulemaan kanssani muutamaa kerrosta korkeammalle??
?Olen yht? vahva kuin milloin muulloin tahansa?, vastasin vihaisesti, ?sen saatte ehk? pian huomata, jos jatkatte t?t? pilaa viel? v?h?n aikaa?.
?Pyyd?n teit?, hyv? herra?, kuului seuralaiseni vastaus, ?ett? ette liian jyrk?sti usko olevanne pilan esineen?, jotta ei vastavaikutus tule liian suureksi ja vahingolliseksi, kun huomaatte, ett? olen puhunut totta?.
H?nen osanottava, jopa s??linsekainen ??nens? sek? j?rk?ht?m?t?n ja hyv?ntahtoinen, vihaisista sanoistani loukkautumaton levollisuutensa vaikutti minuun sangen omituisesti, ja min? seurasin h?nt? ulos huoneesta per?ti sekavassa mielentilassa. H?n vei minut rakennuksen ylimp??n kerrokseen, ja kun olimme viel? nousseet lyhyet portaat, tulimme tasaiselle, aitauksen ymp?r?itsem?lle katolle.
?Olkaa hyv? ja katsokaa ymp?rillenne?, sanoi h?n p??sty?mme yl?s, ?ja sanokaa, onko t?m? yhdeks?nnentoista vuosisadan Boston?.
Jalkojeni juuressa oli suuri kaupunki. Kaikkialla n?kyi kilometrien pituisia, leveit?, puiden varjostamia ja upeiden rakennuksien reunustamia katuja. Rakennukset eiv?t olleet katkeamattomissa riveiss? kylki kyljess? kiinni, vaan yksist??n, suurempain tai pienemp?in istutusalojen ymp?r?itsemin?. Jokaisessa korttelissa oli suuria, avonaisia aloja puistoina. Lehvien v?litse n?kyi kuvapatsaita ja suihkukaivoja ilta-auringon valossa. Joka taholta kohosi summattomia, tavattoman kauniisti ja juhlallisesti vaikuttavia yleisi? rakennuksia uljaine pylv?sriveineen.
En tosiaankaan ollut koskaan n?hnyt t?t? kaupunkia, enp? edes sen vertaistakaan. Vihdoin k??nsin katseeni l?ntiselle taivaanrannalle. Olihan tuo sininen, auringon laskua kohden polveileva nauha vesirikas Charlesjoki. Katsoin it??n p?in. Bostonin satama levisi edess?ni ymp?r?itsevine niemineen, eik? ainoakaan sen viheri?ist? saarista ollut kadonnut.
Nyt tiesin, ett? is?nt?ni oli puhunut totta. Olin joutunut ihmeellisen kohtalon alaiseksi.

NELJ?S LUKU.
En tosin vaipunut tainnoksiin, mutta koettaessani kuvitella mieleeni asemaani, rupesi p??t?ni py?rrytt?m??n, ja muistan, ett? seuralaiseni t?ytyi voimakkaasti tukea minua, saattaessaan minut katolta er??seen ylimm?n kerroksen tilavaan saliin. Siell? h?n pakotti minut juomaan pari lasia hyv?? viini? ja hiukan aterioitsemaan.
?Toivon, ett? tulette pian taas voimiinne?, sanoi h?n kehottavasti. ?En olisi k?ytt?nyt niin jyrkk?? keinoa, saadakseni teid?t vakuutetuksi asian todellisuudesta, ellei teid?n k?yt?ksenne, joka t?llaisissa oloissa oli t?ysin anteeksiannettava, olisi pakottanut minut siihen. Pelk?sin hetken, sen tunnustan?, lis?si h?n nauraen, ?ett? ly?tte minut maahan -- kuten yhdeks?nnell?toista vuosisadalla lienee ollut tapana sanoa -- jos en heti saa teit? vakuutetuksi siit?, ett? puhun totta. Tied?n, ett? Bostonin asukkaat olivat teid?n p?ivin?nne kuuluisia nyrkkitaistelijoita ja pidin viisaimpana toimia niin joutuin kuin suinkin. Luulenpa teid?n jo peruuttavan syyt?ksenne, ett? olisin tahtonut pett?? teit??.
?Jos olisitte sanonut minulle?, vastasin liikutettuna, ?ett? on kulunut tuhat vuotta sadan asemesta siit?, kun viimeksi n?in t?m?n kaupungin, uskoisin teit??.
?Yksi vuosisata siit? tosin vain on kulunut?, vastasi h?n, ?mutta monen edellisen vuosituhannen kuluessa on maailmanhistoria saanut tyyty? pienempiin muutoksiin?.
?Ja nyt?, jatkoi h?n tarttuen k?teeni vastustamattoman syd?mmellisesti, ?lausun teid?t syd?mellisesti tervetulleeksi kahdennenkymmenennen vuosisadan Bostoniin ja t?h?n taloon. Nimeni on Leete; tohtori Leeteksi minua kutsutaan?.
?Minun nimeni on Julian West?, vastasin, puristaen h?nen k?tt?ns?.
?On hauska tutustua teihin, herra West?, vastasi h?n. ?Kuten n?ette, on t?m? rakennus entisen talonne paikalla, ja min? toivon, ett? kotiudutte t??ll? ennen pitk???.
Kun olin sy?nyt, suostuin kiitollisuudella tohtori Leeten ehdottamaan kylpyyn ja puvun muuttamiseen.
N?ytti silt?, etteiv?t nuo perusteelliset muutokset, joista is?nt?ni oli puhunut, olleet suurestikaan kajonneet miesten pukuihin, sill? muutamia pieni? poikkeuksia lukuunottamatta ei pukeutuminen tuottanut erikoisia vaikeuksia.
Ruumiillisessa suhteessa tunsin nyt olevani entisell?ni. Mutta ep?ilem?tt? lukijani haluavat kuulla, milt? minusta tuntui henkisess? suhteessa. Mit? tunsin mieless?ni, kun huomasin ?kki? olevani aivan uudessa maailmassa? Vastauksen asemasta kysyn, milt? teist? tuntuisi, jos teid?t ?kki?, silm?nr?p?yksess? muutettaisiin maan pinnalta esimerkiksi paratiisiin tai tuonelaan. Liit?isiv?tk?h?n ajatuksenne heti takaisin maan pinnalle, josta ?sken l?hditte, vai saisiko ensi h?mm?styksen ohimenty? syntyv? uuden ymp?rist?n her?tt?m? mielenkiinto teid?t hetkeksi unohtamaan entisen el?m?n, vaikka se my?hemmin palaisikin mieleenne? Voin sanoa vain sen, ett? jos muutoksen