Vuonna 2000 | Page 9

luoma mielentilanne olisi sama kuin se, mit? min? tunsin kuvaamassani siirtymisess?, on viimeksimainitsemani otaksuminen oikea. Uuden ymp?rist?n her?tt?m? h?mm?styksen ja uteliaisuuden tunne t?yttiv?t tykk?n??n mieleni heti, kun ensim?inen mielenliikutus oli ohitse, ja karkoittivat kaikki muut ajatukset. Entisen el?m?ni muisto katosi tykk?n??n joksikin aikaa.
Tuskin olin ruumiillisessa suhteessa tullut entiselleni is?nt?ni yst?v?llisen huolenpidon kautta, kun jo tunsin palavaa halua p??st? uudelleen katolle. Pian istuimmekin siell? sangen mukavilla tuoleilla. Kaupunki levisi ymp?rill?mme ja allamme. Kun tohtori Leete oli vastannut moniin, vanhoja, kadonneita ja niiden sijalle ilmestyneit? uusia rakennuksia ja paikkoja koskeviin kysymyksiini, kysyi h?n, mik? erotus vanhan ja uuden Bostonin v?lill? enin her?tti huomiotani.
?Puhuakseni ensin pienist? asioista?, vastasin h?nelle, ?luulen, ett? savupiippujen ja savun katoaminen ensim?isen? pisti silmiini?.
?Vai niin?, huudahti seuralaiseni vilkkaasti, ?olin unohtanut savupiiput, on jo niin kauan siit?, kun ne joutuivat pois k?yt?nn?st?. Jo l?hes sata vuotta sitte tuli tuo alkuper?inen polttotapa, jota te k?ytitte synnytt??ksenne l?mp??, vanhentuneeksi?.
?Kaupunkia katsellessani ihmetytt?? minua my?skin asukasten varallisuus, jota tuollainen upeus v?ltt?m?tt?m?sti edellytt???.
?Maksaisin mit? tahansa, jos saisin luoda katsauksen teid?n aikakautenne Bostoniin?, vastasi tohtori Leete. ?Ep?ilem?tt? olivat senaikuiset kaupungit jotenkin kurjia, kuten huomautuksestannekin jo voi p??tt??. Vaikka teill? olisikin ollut kylliksi kauneuden aistia, laittaaksenne ne siisteiksi, jota en tahdo ep?ill?, niin olisi silloisen kummallisen talousj?rjestelm?n luoma yleinen k?yhyys est?nyt teid?t siit?. Sit?paitsi ei silloin vallitseva ylenm??rin kehittynyt individualismi ollut omiansa edist?m??n yleist? hyv?? tarkoittavaa yhteisty?t?. Kaikki rikkaudet, mit? teill? oli, lienee k?ytetty melkein yksinomaan yksityisten mukavuudeksi. Nykyj??n sit?vastoin k?ytet??n ylij??m?t kaikkein mieluummin yleisten paikkojen koristelemiseen, josta jokainen voi nauttia?.
Aurinko oli jo laskullaan, kun tulimme toisen kerran katolle, ja jutellessamme kietoi y? kaupungin v?hitellen vaippaansa.
?Tulee pime??, sanoi tohtori. ?Menk??mme alas, niin esittelen teid?t vaimolleni ja tytt?relleni?.
H?nen sanojensa johdosta muistui mieleeni naisten ??net, joiden olin kuullut kuiskuttelevan, kun her?sin tajuntaani. Suostuin ilolla h?nen ehdotukseensa, sill? olin sangen utelias n?kem??n, milt? naiset n?ytt?v?t vuonna 2000. Huone, jossa tapasimme is?nt?ni puolison ja tytt?ren, oli kuten koko rakennuksen sisusta miellytt?v?sti valaistu. Tiesin, ett? valon t?ytyy olla keinotekoista, mutta en voinut huomata l?hdett?, mist? se levisi. Rouva Leete oli sangen hienon n?k?inen ja hyvin s?ilynyt nainen, arviolta yht? vanha kuin miehens?kin. Heid?n tytt?rens? taas oli kev??ns? ensi kukoistuksessa oleva kaunein nainen, mit? koskaan olin n?hnyt. H?nen kasvonsa olivat niin lumoavat, kuin tummansinisist? silmist?, helakasta ihosta ja t?ysin s??nn?llisist? piirteist? suinkin voi muodostua, mutta vaikkapa h?nen kasvonsa eiv?t olisikaan olleet niin hurmaavat, kuin ne todella olivat, olisi jo yksin h?nen vartalonsa virheet?n sulous riitt?nyt takaamaan h?nelle paikan yhdeks?nnentoista vuosisadan kaunotarten joukossa. Tuossa rakastettavassa olennossa yhtyi toisaalta naisen hentous ja hienous, toisaalta terveys ja kuohuva elinvoima, jota niin usein olin kaivannut oman aikakauteni naisissa, sopusointuisaksi, lumoavaksi kokonaisuudeksi. Er?s sattuma, niin v?h?p?t?inen kuin se olikin verrattuna kaikkeen siihen, mit? minulle jo oli tapahtunut, her?tti my?skin huomiotani kun meid?t esiteltiin toisillemme: h?nenkin nimens? oli Edit.
T?m?n iltainen seurustelu oli varmaankin ensim?inen laatuaan seurustelun historiassa, mutta per?ti erehdytt?v?? olisi luulla, ett? keskustelumme olisi ollut luonnotonta tai j?ykk??. Luulenpa tosiaan, ett? ihmiset k?ytt?ytyv?t sit? luonnollisemmin, kuta luonnottomammat tai tavattomammat ovat ne olot, joissa he esiintyv?t, ep?ilem?tt? siit? syyst?, ett? t?llaiset olot tekev?t kaiken teeskentelemisen mahdottomaksi. Ainakin oli minun seurustellessani n?iden toisen aikakauden ja toisen maailman edustajain kanssa keskustelumme niin luottavaa ja avomielist?, ett? sellaista tapaa ainoastaan harvoin vanhainkaan tuttavain piiriss?. Ep?ilem?tt? riippui t?m? p??asiallisesti is?nt?v?keni erinomaisen hienotunteisesta k?yt?stavasta. Emme luonnollisesti voineet puhella mist??n muusta, kun niist? omituisista tapahtumista, joiden johdosta olin heid?n keskuudessansa, mutta he juttelivat niist? niin luonnollisen ja avomielisen osanottavasti, ett? tapahtumat suurimmaksi osaksi kadottivat kammottavan salaper?isyytens?, joka niin helposti olisi voinut p??st? vallalle keskustelussa. Olisi voinut luulla, ett? he olivat tottuneet seurustelemaan edellisilt? vuosisadoilta heid?n keskuuteensa eksyneitten henkil?itten kanssa, niin hienotunteisesti he k?ytt?ytyiv?t.
Mit? itseeni tulee, eiv?t henkiset voimani ole koskaan olleet vilkkaammat ja ter?v?mm?t eik? k?sityskykyni valppaampi kuin sin? iltana. En luonnollisesti tarkoita, ett? olisin hetkeksik??n unohtanut kummallisen asemani, mutta juuri se synnytti minussa kuumeentapaisen vilkkauden, jonkunlaisen henkisen huumauksen.[1]
[1] T?t? mielentilaa selitett?ess? on muistettava, ett? ymp?rist?ss?ni oli keskusteluainetta lukuunottamatta tuskin mit??n, joka olisi muistuttanut minua siit?, mit? oli tapahtunut. Aivan taloni l?helt? olisin vanhasta Bostonista l?yt?nyt seurustelupiirej?, jotka olisivat olleet minulle paljoa vieraampia. Kahdennenkymmenennen vuosisadan Bostonilaisten kieli erosi edellisen vuosisadan sivistyneitten kielest? paljon v?hemm?n, kuin t?m? viimeksimainittu esim. Washingtonin tai Franklinin kielest?. Samoin ei molempain vuosisatojen v?linen ero puvuissa ja huoneitten kalustuksessa ollut suurempi, kuin muodin vaihtelut yhdeks?nnell?toista vuosisadalla yhden ainoan sukupolven el?ess?.
Edit Leete ei ottanut sanottavasti osaa keskusteluun, mutta kun h?nen kauneutensa vetovoima tuon tuostakin sai minut luomaan katseeni h?neen, huomasin, ett? h?n tarkasteli minua hartain, melkein vieh?ttynein katsein. Oli selv??, ett? min? olin her?tt?nyt h?nen huomiotansa tavattoman suuressa m??r?ss?, jota ei suinkaan tarvinnut ihmetell?, jos h?nell? vain oli jossakin m??rin vilkas mielikuvitus. Vaikka otaksuinkin, ett? uteliaisuus oli p??asiallisena vaikuttimena h?nen mielenkiintoonsa, vaikutti h?nen katseensa minuun tavalla, jota se ei olisi tehnyt, ellei h?n olisi ollut niin kaunis.
Tohtori Leete n?kyi samoin kuin naisetkin sangen halukkaasti kuuntelevan kertomustani niist? suhteista, joiden alaisena olin paneutunut levolle maanalaiseen kammiooni. Jokainen koetti arvailla, miten oli mahdollista, ett? min?