Vuonna 2000 | Page 7

?sken heikkona ja h?iri?tilassa ollessani uskonut vastav?itteitt?, palasi uudelleen mieleeni, mutta en uskonut sit? ensink??n, vaan hylk?sin sen heti naurettavana pett?misyrityksen?, vaikka en voinut edes h?m?r?sti aavistaa, mit? syit? siihen olisi voinut olla.
Jotakin kummallista oli kuitenkin tapahtunut, sill? olinhan her?nnyt oudossa talossa outojen ihmisten keskuudessa. Mutta mielikuvitukseni ei kyennyt muihin selityksiin, kuin mit? hurjimpiin arveluihin t?st? ihmeellisest? tapahtumasta. Olinkohan joutunut jonkinlaisen salaliiton uhriksi? N?ytti tosiaan v?h?n silt?, mutta toiselta puolelta oli huomattavissa, ett? jos ihmisen kasvojenilmeeseen laisinkaan voi luottaa, voi pit?? varmana, ettei tuo l?heisyydess?ni istuva jalopiirteinen mies sielukkaine kasvoineen voinut olla osallisena rikollisessa tai pahansuovassa hankkeessa. Sitte aloin mietti?, enk?h?n liene joutunut yst?v?ini typer?n pilan esineeksi. Ehk?p? he ovat jollakin tavalla urkkineet selville maanalaisen makuusuojani salaisuuden ja ryhtyneet t?h?n puuhaan saadakseen minut huomaamaan magneettisten kokeiden vaarallisuuden. Mutta t?m?k??n otaksuminen ei n?ytt?nyt todenmukaiselta. Savyer ei olisi mill??n hinnalla ilmaissut salaisuuttani, eik? minulla my?sk??n ollut sellaisia yst?vi?, jotka olisivat voineet ryhty? t?h?n juoneen. Mutta kaikesta huolimatta tuntui minusta todenmukaisimmalta, ett? olen pilan esineen?. Katselin huonetta puoleksi odottaen n?kev?ni jotkut tutut kasvot pilkist?v?n esiin jonkun verhon poimuista tai tuolin takaa. Kun loin silm?ni seuralaiseeni, katseli h?n jo minua.
?Olette nukkunut eritt?in sike?sti kokonaista kaksitoista tuntia?, virkkoi h?n iloisesti, ?ja huomaan, ett? se on tehnyt hyv??. N?yt?tte paljoa terveemm?lt?. Kasvoillanne on terve v?ri, ja silm?nne ovat kirkkaat. Kuinka voitte nyt??
?En ole milloinkaan ollut paremmissa voimissa?, vastasin, nousten istumaan.
?Muistanette kai ensim?isen her??misenne?, jatkoi h?n, ?ja h?mm?styksenne, kun sanoin teille, kuinka kauan olette nukkunut??
?Luulen teid?n sanoneen, ett? olen nukkunut satakolmetoista vuotta?.
?Aivan niin?.
?My?nt?nette kai, ett? v?itteenne tuntuu jotenkin mahdottomalta?, sanoin ivallisesti hymyillen.
?My?nn?n kyll?, ett? tapahtuma on hyvin merkillinen?, vastasi h?n. ?Mutta jos siihen on tarpeelliset edellytykset, ei se ole ep?todenmukainen eik? mahdoton, sen verran tunnemme jo magneettista unitilaa. Jos t?m? on t?ydellinen, kuten t?ss? tapauksessa oli laita, on koko elontoiminta ehdottomasti lakannut, eik? mink??nlaista kudosten kulumista tapahdu. Ei ole my?sk??n mink??nlaista rajaa t?llaisen unitilan pituudelle, jos ulkonaiset ehdot suojelevat ruumista fyysillisilt? vahingoilta. T?m? valekuolemantapaus on tosin pisin, mit? tunnetaan, mutta ei my?sk??n tiedet? mit??n syyt?, mink?t?hden ette olisi voinut pysy? samassa tilassa l?pi monien vuosisatojen, kunnes maan yleinen j??htyminen olisi h?vitt?nyt ruumiinne ja laskenut sielun vapauteen, ellei teit? olisi ennen l?ydetty, ja jos huone, josta teid?t l?ysimme, olisi s?ilynyt loukkaamatta?.
Minun t?ytyi tunnustaa, ett? jos todellakin olin joutunut pilan esineeksi, oli sen keksij? l?yt?nyt erinomaisen miehen toteuttamaan tuumaa. H?nen vaikuttava ja vakuuttava esiintymisens? olisi voinut saada todenn?k?iseksi vaikkapa v?itteen, ett? kuu on tehty viheri?st? juustosta. Kasvoilleni ilmestyi ep?ilev? hymy, katsoessani h?nt?, kun h?n selitteli teoriiaansa magneettisesta unesta, mutta se ei n?ytt?nyt laisinkaan h?iritsev?n h?nt?.
?Ehk? olette hyv? ja kerrotte minulle l?hemmin, miten l?ysitte kammion, josta mainitsitte, ja sen sis?ll?n?, pyysin h?nt?. ?Kuuntelen mielell?ni hyvi? satuja?.
?T?ss? tapauksessa ei paraskaan satu voi vet?? vertoja todellisuudelle?, vastasi h?n vakavasti, alkaen sitte kertomuksensa. ?Min? olin jo monta vuotta aikonut rakentaa taloni vieress? olevaan suureen puutarhaan laboratorion kemiallisia kokeita varten, joita harjoitan hyvin mielell?ni. Viime torstaina aloimme vihdoinkin kaivaa rakennuksen kellarin paikkaa. Illalla oli ty? valmis, ja perjantaina piti muurarien ryhty? toimeensa. Mutta y?ll? oli tavattoman kova sade, ja aamulla oli kellarini kural?t?kk?n?, sein?t sis??n vierinein?. Tytt?reni, joka oli l?htenyt mukaani katselemaan h?vityst?, huomasi er??n muurin kulman, mink? sade oli paljastanut vieritt?ess??n yhden kellarinsivun pois. H?n huomautti minulle siit?. Vieritin maata pois laajemmalta, ja kun muuri n?ytti jatkuvan etemm?ksi, p??tin tutkia sit? l?hemmin. Ty?miehet, joita l?hetin hakemaan, kaivoivat esiin suorakulmaisen holvin, joka oli noin kahdeksan jalkaa alempana maanpintaa, ja n?ytti aikoinaan olleen rakennettu vanhan rakennuksen perustuksen kulmaukseen. Holvin katolla oleva tuhka- ja hiilikerros osotti, ett? tuli oli h?vitt?nyt rakennuksen. Itse holvi oli s?ilynyt vahingoittumatta, ja seinien sementti oli aivan kuin uutta. Holvissa oli ovi, jota me emme kuitenkaan voineet murtaa. Sent?hden menimme sis??n katon kautta, irroitettuamme muutamia kivilohkareita. Ulos tulvaava ilma oli tosin ummehtunutta, mutta puhdasta, kuivaa eik? eritt?in kylm??k??n. Astuttuani lyhty k?dess? alas huomasin olevani yhdeks?nnentoista vuosisadan tavan mukaan sisustetussa makuukammiossa. Vuoteella makasi nuori mies. Luonnollisesti otaksuimme, ett? h?n oli kuollut, kuollut jo sata vuotta sitte, mutta h?nen erinomaisen hyvin s?ilynyt ruumiinsa her?tti sek? minun ett? paikalle kutsumaini ammattitoverien ihmettely?. Emme olleet uskoneet, ett? palsameeraustaito oli ollut noin korkealle kehittynyt, mutta t?ss?h?n oli edess?mme selv? todistus siit?, ett? esi-is?mme olivat sen tarkoin tunteneet. Toverini, joiden tiedonhalu oli her?nnyt, aikoivat heti ryhty? kokeisiin, saadakseen selville palsamoitsemisessa k?ytetyn menettelyn, mutta min? estin heit?. Ainoana syyn? t?h?n, ainakin ainoana syyn?, joka nyt t?ytyy mainitakseni, oli se, ett? muistin joskus lukeneeni, kuinka korkealle teid?n aikalaisenne olivat kehitt?neet el?imellisen magnetismin k?ytt?misen. Mieleeni johtui, ett? ehk?p? ei palsamoimistaito olekkaan ollut sin? salaisena voimana, joka on voinut s?ilytt?? ruumistanne noin kauan, ehk?p? s?ilytt?j?n? on yksinkertaisesti el?m?, ja te olette magneettisessa unessa. T?m? aate n?ytti minusta itsest?nikin niin naurettavalta, ett? en lausunut sit? julki, v?ltt??kseni toverieni ivaa, vaan esitin muita syit?, saadakseni heid?t siirt?m??n kokeensa tuonnemmaksi. Tuskin olivat he poistuneet, kun min? jo alotin tarkoituksenmukaiset her?tyskokeet, joiden tuloksen te tunnette.?
Vaikka kertomus olisi ollut viel?kin mahdottomampi, olisi esityksen perusteellisuus sek? kertojan vakuuttava