Vuonna 2000 | Page 6

suhteen. Synk?t mietteeni keskeytyiv?t, kun Savyer palasi tohtorin kanssa.
H?nen oli ollut vaikea saada tohtoria mukaansa, kun t?m? aikoi viel? samana iltana matkustaa pois kaupungista. Pillsbury kertoi minulle, ett? h?n oli sitte viime n?kemisemme saanut tietoonsa edullisen paikan er??ss? et?isess? kaupungissa ja p??tt?nyt k?ytt?? tilaisuutta hyv?kseen heti.
Kun s?ik?htyneen? kysyin h?nelt?, miten minun k?y h?nen poissaollessaan, antoi h?n minulle muutamain Bostonissa asuvain magnetiseeraajain osotteita, vakuuttaen, ett? kysymyksenalaiset henkil?t omistivat saman voiman kuin h?nkin.
Jonkun verran tyyntyneen? t?m?n kysymyksen suhteen k?skin Savyerin her?tt?m??n minut seuraavana aamuna kello yhdeks?n. Sitte laskeuduin mukavaan asentoon vuoteelleni aamunuttu yll?ni ja antausin tohtori Pillsburyn k?sittelyn alaiseksi. Tavattoman hermostunut tilani lienee ehk? vaikuttanut sen, ett? tajuntani katosi hitaammin kuin ennen, mutta vihdoin vaivuin suloiseen uneen.

KOLMAS LUKU.
?H?n avaa kohta silm?ns?. Lienee parasta, ett? h?n aluksi n?kee ainoastaan yhden meist??.
?Lupaa siis, ettet kerro siit? mit??n?.
Edellinen oli miehen, j?lkim?inen naisen ??ni. Kumpikin puhui kuiskaten.
?Minun t?ytyy katsoa, miten h?nen laitansa on?.
?Ei, lupaa minulle ensin t?ytt?? pyynt?ni?.
?My?nny siihen?, kuiskasi kolmas my?skin naisen ??ni.
?Hyv?, min? lupaan?, vastasi mies. ?Menk?? nopeasti pois, nyt h?n her???.
Kuulin vaatetten kahinaa ja avasin silm?ni. Komea, noin kuudenkymmenen vuotias mies oli kumartuneena ylitseni. H?nen kasvoillaan kuvastui syd?mellinen hyv?ntahtoisuus ja samalla uteliaisuus. H?n oli minulle aivan outo henkil?. Nousin kyyn?rp??ni nojaan ja katselin ymp?rilleni. Huoneessa ei ollut muita henkil?it?, kuin me kahden. En ollut koskaan ennen k?ynyt siin?, enp? edes miss??n muussakaan samantapaisesti kalustetussa huoneessa. Katsoin uudelleen seuralaisenani olevaa henkil??. H?n hymyili.
?Kuinka voitte?? kysyi h?n.
?Miss? min? olen?? kysyin min?.
?Olette minun talossani?, kuului vastaus.
?Miten min? olen t?nne tullut??
?Puhumme siit? my?hemmin, kun olette hiukan vahvistunut. ?lk?? olko miss??n suhteessa levoton. Olette yst?vien keskuudessa ja hyviss? k?siss?. Kuinka voitte nyt??
?Tuntuu hieman omituiselta?, vastasin, ?mutta luulen olevani aivan terve. Olkaa hyv? ja kertokaa, miten olen joutunut nauttimaan vierasvaraisuuttanne? Mit? minulle on tapahtunut? Kuinka olen tullut t?nne? Olinhan maatapannessani omassa talossani?.
?Selityksiin meill? on kyllin aikaa my?hemmin?, vastasi tuntematon is?nt?ni rauhoittavasti hymyillen. ?On parasta v?ltt?? j?nnitt?v?? keskustelua, kunnes olette hiukan virkistynyt. Olkaa hyv? ja maistakaa muutamia kulauksia t?t? l??kett?, se on teille hyv??. Min? olen l??k?ri?.
Min? ty?nsin lasin pois ja nousin istumaan vuoteelleni, vaikka vaivoin, sill? p??t?ni tuntui py?rrytt?v?n.
?Pyyd?n saada heti tiet??, miss? olen, ja mit? olette tehnyt minulle?, sanoin.
?Hyv? herra?, vastasi seuralaiseni, ?sallikaa minun pyyt?? teit? pysym??n levollisena. Mielest?ni olisi parempi, ett? te ette pyyt?isi selityksi? n?in ?kki?, vaan jos v?ltt?m?tt?m?sti tahdotte, niin koetan t?ytt?? pyynt?nne. Mutta ensin teid?n t?ytyy maistaa t?t? juomaa, se vahvistaa teit? hiukan?.
Join, mit? h?n tarjosi minulle. Sitte h?n sanoi:
?Ei ole niink??n helppoa, kuin n?ytte luulevan, sanoa teille, miten olette joutunut t?nne. Te voitte kertoa siit? minulle yht? paljon kuin min? teille. Te olette ?sken her?nnyt syv?st? unesta, tai oikeammin tiedottomuuden tilasta. Sen voin sanoa teille. Sanotte vaipuneenne t?h?n uneen kotonanne. Saanko kysy?, milloin se tapahtui??
?Milloin?!? vastasin, ?milloinka se tapahtui! Eilen illalla luonnollisesti, kello kymmenen. K?skin palvelijani Savyerin her?tt?? minut kello yhdeks?n. Mihin Savyer on joutunut??
?Sit? en voi teille varmasti sanoa?, vastasi seuralaiseni katsoen minua sangen omituisesti, ?mutta olen vakuutettu siit?, ett? h?nell? on p?tev?t syyt poissaoloonsa. Voitteko nyt sanoa minulle hiukan tarkemmin, milloin vaivuitte uneen, tarkoitan min? p?iv?n???
?Luonnollisesti eilen illalla, kuten jo sanoin -- ellen nimitt?in ole nukkunut kokonaista vuorokautta. Mutta hyv? jumala, eih?n se voi olla mahdollista; ja kuitenkin minusta tuntuu, kuin olisin nukkunut hyvin kauan! Panin maata seppel?itsemisp?iv?n??.
?Seppel?itsemisp?iv?n?k?!?
?Niin, maanantaina, kolmaskymmenes p?iv??.
?Suokaa anteeksi, miss? kuussa??
?T?ss? kuussa luonnollisesti, ellen ole nukkunut kes?kuuhun saakka, mutta seh?n ei voi olla mahdollista!?
?Nyt on syyskuu?.
?Syyskuu! Ette kai aikone v?itt??, ett? olen nukkunut toukokuusta asti. Seh?n on uskomatonta?.
?Saadaan n?hd??, vastasi h?n. ?Sanotte panneenne nukkumaan toukokuun kolmantenakymmenenten? p?iv?n???
?Niin kyll??.
?Saanko kysy?, min? vuonna??
Katsoin h?nt? sanattomana silmiin hetken.
?Min? vuonnako?? kerroin vihdoin hiljaa.
?Niin, min? vuonna, sallikaa kysy?kseni. Kun sanotte sen, voin sanoa teille, kuinka kauan olette nukkunut?.
?Vuonna 1887?, vastasin. Is?nt?ni pakotti minut juomaan lasista ja koetteli valtimoani.
?Hyv? herra?, sanoi h?n, ?k?yt?ksenne osottaa, ett? olette sivistynyt mies, joka ei suinkaan ollut, kuten tied?n, teid?n aikananne yht? luonnollista ja yleist?, kuin nyt. Olette siis jo ep?ilem?tt? tullut huomaamaan, ettei t?ss? maailmassa oikeastaan voida sanoa mit??n seikkaa ihmeellisemm?ksi, kuin jotakin toistakaan. Kaikilla ilmi?ill? on yht? t?rke?t syyns? ja yht? luonnolliset seurauksensa. On luonnollista, ett? se, mit? nyt aion sanoa teille, h?mm?stytt?? teit?, mutta luotan siihen, ett? ette anna sen liian suuressa m??r?ss? h?irit? mielenne tasapainoa. Ulkomuodostanne p??tt?en olette tuskin kolmikymmenvuotias, ja ruumiillinen tilanne on jotenkin samanlainen, kuin liian pitk?st? ja syv?st? unesta her?nneen henkil?n. Mutta siit? huolimatta on t?n??n syyskuun kymmenes p?iv? vuonna 2000, joten olette nukkunut satakolmetoista vuotta, kolme kuukautta ja yksitoista p?iv???.
Tunsin joutuvani tajuttomaksi, jonka t?hden join l??k?rin kehotuksesta kupillisen jotakin lient?. Sen j?lkeen minua alkoi kovasti nukuttaa ja min? vaivuin uudestaan sike??n uneen.
Kun her?sin, virtasi t?ysi p?iv?nvalo huoneeseen, joka ensi kerralla oli ollut keinotekoisesti valaistu. Salaper?inen is?nt?ni istui l?hell? vuodettani. H?nen katseensa oli poisp?in k??ntyneen?, kun avasin silm?ni. Minulla oli siis hyv? tilaisuus tarkastella h?nt? ja mietti? omituista asemaani, ennenkuin h?n huomasi, ett? olin hereill?. Py?rrytys oli kokonaan kadonnut, ja ajatukseni olivat aivan selv?t. Juttu, ett? olisin nukkunut satakolmetoista vuotta, jonka olin