Vuonna 2000 | Page 5

huomautti joku. ?He ymm?rsiv?t paremmin kuin me, mihin se viepi. He n?kiv?t, ett? se on vain valepukuun verhottua dynamiittia?.
Muistan, ett? kutsuin Editin syrj??n ja koetin saada h?net vakuutetuksi siit?, ett? meid?n olisi viisainta menn? naimisiin heti, odottamatta talon valmistumista. Voisimmehan matkustella jonkun aikaa, kunnes kotimme olisi kunnossa. H?n oli sin? iltana sanomattoman kaunis. Musta surupuku, joka h?nell? oli yll??n p?iv?n merkityksen johdosta, oli omiansa erinomaisen vaikuttavasti kohottamaan h?nen ihonsa puhtautta. Nytkin viel? voin sieluni silmill? n?hd? h?net edess?ni sellaisena, kuin h?n oli sin? iltana. Hyv?stit sanottuani seurasi h?n minua eteiseen, ja min? suutelin h?nt? kuten tavallisesti l?htiess?ni. T?m? hyv?stij?tt? ei eronnut rahtuakaan muista, jolloin olimme sanoneet toisillemme j??hyv?iset lyhyeksi ajaksi. En voinut yht? v?h?n kuin h?nk??n edes h?m?r?sti aavistaa, ett? t?m? oli erinomaisempi kuin ennen.
Mutta niin kuitenkin oli!
Oli viel? jotenkin aikaista nuoren sulhasmiehen l?hte? pois morsiamensa luota. Mutta se ei suinkaan riippunut rakkaudestani. Min? olin nimitt?in jo kauan k?rsinyt unettomuutta, ja vaikka muuten olinkin aivan terve, olin sin? p?iv?n? ihan uupumukseen saakka v?synyt, koska olin melkein kokonaan valvonut kaksi edellist? y?t?. Edit tiesi t?m?n ja h?n oli sent?hden vaatinut, ett? minun oli ment?v? kotiin kello yhdeks?n ja pantava heti maata.
Asuntonani oleva talo oli kolme sukupolvea ollut sen perheen omaisuutta, jonka nuorin ja ainoa edustaja suoraan alenevassa polvessa min? olin. Rakennus oli suuri, vanha ja hirsist? tehty sek? sisustettu vanhanaikaisella ylellisyydell?, mutta se sijaitsi korttelissa, joka jo aikoja sitte oli menett?nyt vieh?tysvoimansa, sinne kun oli alettu rakentaa vuokrakasarmeja ja tehtaita. Ei johtunut mieleenik??n tuoda sellaiseen taloon morsiantani, kaikkein v?himm?n niin vieh?tt?v?? olentoa, kuin Edit Bartlett oli. Olin ilmoittanut sen myyt?v?ksi ja k?ytin sit? ainoastaan nukkuakseni siell? y?t, sill? s?in klupissani. Palvelijani, uskollinen neekeri nimelt? Sawyer asui kanssani talossa ja piti huolen v?h?isist? tarpeistani.
Talossa oli er?s laitos, jonka kadottaminen minua huolestutti ja jota pelk?sin joutuvani suuresti kaipaamaan vastaisuudessa. Se oli makuukammioni, jonka olin teett?nyt perustuksen alle. Jos minun olisi t?ytynyt k?ytt?? maan pinnalla olevaa makuuhuonetta, en olisi laisinkaan voinut nukkua kaupungissa, jonka y?llinen melu ei koskaan lakkaa. Mutta t?h?n maanalaiseen kammioon ei tunkeutunut heikointakaan ??nt? ulkomaailmasta. Kun olin astunut sinne sis??n ja sulkenut oven, ymp?r?itsi minut haudan hiljaisuus. Jotta ei maaper?n kosteus p??sisi tunkeutumaan sinne sis?lle, olivat paksut sein?t ja lattia hydraulisesti puserretusta sementist?. Kun k?ytin huonetta my?skin arvoesineitten s?ilytyspaikkana, olin antanut rakentaa katon ilmanpit?v?sti toisiinsa liittyvist? kivilevyist? ja ulompi rautainen ovi oli peitetty vahvalla asbestikerroksella. T?ten varustettuna kesti huoneeni sek? varkaiden mahdolliset yritykset ett? sattuvan tulipalon vaaran. Ohkanen putki, joka oli yhteydess? katolle asetetun imurin kanssa, v?litti ilmanvaihtoa.
Luulisi, ett? sellaisen makuusuojan omistaja voi nauttia rauhallista, virkist?v?? lepoa, mutta aniharvoin voin siell?k??n nukkua kunnollisesti kahta y?t? per?kk?in. Olin niin tottunut valvomaan, etten v?litt?nyt isosti, vaikka yhden y?n uni menikin hukkaan. Mutta jos sain istua kaksi y?t? p?yt?ni ??ress? lukemassa voimatta nukkua vuoteessani, uuvuin niin, ett? pelk?sin sairastuvani johonkin hermotautiin. Viimeisen? keinona turvauduin silloin keinotekoiseen uneen. Huomatessani kahden valvotun y?n per?st?, ett? kolmas samanlainen oli tulossa, l?hetin kutsumaan tohtori Pillsburya.
H?nt? kutsuttiin tohtoriksi ainoastaan kohteliaisuudesta, sill? h?n oli, kuten siihen aikaan sanottiin, ?luonnonl??k?ri? tai puoskaroitsija. H?n itse kutsui itse?ns? ?animaalisen magnetismin professoriksi?. Olin tutustunut h?neen sattumalta tutkiessani kerran huvin vuoksi el?imellisen magnetismin ilmi?it?. H?n ei luullakseni ymm?rt?nyt l??kint?taidosta h?lyn p?ly?, mutta varmaa oli, ett? h?n oli erinomaisen taitava magnetiseeraaja. Kolmatta unetonta y?t? odottaessani l?hetinkin sent?hden tavallisesti hakemaan h?nt?, jotta h?n rauhoittavilla sivellyksill??n uuvuttaisi minut uneen. Olipa hermostoni kuinka kiihtyneess? tilassa tahansa, voi tohtori Pillsbury tavallisesti lyhyen ajan kuluttua l?hte? luotani, j?tt?en minut mit? sikeimm?n unen helmoihin, jota kesti siksi, kunnes minut her?tettiin vastaisen hypnoottisen k?sittelyn avulla. Her?tt?minen oli paljoa yksinkertaisempi kuin nukuttaminen, ja mukavuuden vuoksi olin antanut tohtori Pillsburyn opettaa Savyerille t?m?n menettelyn.
Ei kukaan muu paitse uskollinen palvelijani tiennyt tohtori Pillsburyn k?yntien tarkoitusta, eip? edes sit?, ett? h?n k?vi luonani. Luonnollisesti aioin ilmoittaa salaisuuteni Editille heti vihkimisemme j?lkeen. T?h?n saakka en ollut kertonut h?nelle siit? viel? sanaakaan, sill? ep?ilem?tt? yhdistyi magneettiseen uneen jonkunlainen vaara, ja min? tiesin, ett? h?n vastustaisi menettely?ni mit? jyrkimmin. Vaara oli luonnollisesti siin?, ett? uni voisi tulla liian sike?ksi, joten ei nukuttajan voima en?? voisi sit? katkaista, ja silloin seuraisi puutumustilaa kuolema. Useista kokeista olin tullut huomaamaan, ett? t?m? vaara oli per?ti pieni, jos vain otettiin huomioon muutamia tarpeellisia varovaisuuskeinoja, ja toivoin voivani saada Editinkin vakuutetuksi siit?, vaikka en sit? itse asiassa voinut oikein uskoa. L?hdetty?ni kysymyksenalaisena iltana Editin luota menin suoraan kotiini ja l?hetin Savyerin heti hakemaan tohtori Pillsburya. Sill?v?lin menin maanalaiseen kammiooni, vaihdoin pukuni mukavaan aamunuttuun ja aloin lukea iltapostissa tulleita kirjeit?, jotka Savyer oli asettanut kirjoitusp?yd?lleni.
Er?s niist? oli uuden taloni rakennusmestarilta. Se vakuutti aivan oikeiksi ne johtop??t?kset, joita olin tehnyt sanomalehtikertomuksen nojalla. Uusi lakko, kirjoitti h?n, lykk?? h?nen sitoumuksensa t?ytt?misen ep?m??r?iseksi ajaksi, kun eiv?t ty?nantajat eiv?tk? ty?ntekij?t aio my?nty? ilman sitke?? taistelua. Keisari Caligulan kerrotaan toivoneen, ett? koko Rooman kansalla olisi vain yksi ainoa p??, jotta h?n olisi voinut ly?d? sen kerralla poikki, ja pelk??np?, ett? min? t?m?n kirjeen luettuani hetken olin valmis toivomaan samaa Amerikan ty?v?enluokan